Nainen,tajuatko itse oletko hyvännäköinen vai et?

Pettävä on sulous, kauneus on katoavainen. Kandee keskittyä muuhun kuin ulkonäköön.

Tietenkin, koska olen nainen.

Miehenä pitäisin itseäni hyvännäköisenä vauvasta vaariin - ja yllättävää kyllä pitäisin myös muita miehiä hyvännäköisinä.

Pidän itseäni hyvännäköisenä. 

 

Ihmiset (miehet varsinkin) katsovat yleensä hieman pidempään kun olisi sopivaa.

Olen kai ihan hyvännäköinen mutta huono itsetunto muista syistä. Eli liittyen sisäisiin ominaisuuksiin. En etsimällä etsi peilistä vikoja mutta nään niitä kyllä koska en ole täydellinen.

Olen melko ruma.

maailmassa ei ole rumia naisia, on vain liian vähän viinaa

Kyllä kai se peilautuu toisten kautta enemmän kuin peiliin katsomalla. Kun oli noin 16-18-vuotias, tiesin olevani hyvännäköinen. Sen huomasi miten saa huomiota. Sitten oli 18-22 v. mustasukkaisen poikakaverin kanssa. Hän myös huomautteli ulkonäöstä. Kasvaako sinulle viikset. Noin saattoi sanoa, jos yksi ihokarva oli huulen päällä. Puristi myös mahasta, jos istuin huonosti ja sanoi, että taitaa kertyä ihraa tänne. Tietysti ihmiselle tulee makkara, jos istuu lysyssä asennossa. Jos oli juurikasvua, kun en ollut hetkeen värjännyt hiuksia, hän huomautteli siitäkin. En minä oikeastaan tiedä mikä se hänen ongelmansa oli ja miksi piti huomautella. Tietysti se ajoi itsetuntoa alas, etenkin jos hän sanoi olevinaan vitsillä jotain rumaa minusta ystävien kuullen. Jopa isovarpaideni muoto oli hänelle väärä, liian pottu. 

 

En minä enää ole viehättävä, olen jo 47-vuotias. On ryppyjä ja on läskiä. Käyn spinningissä ja kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa. Kaikki herkut mitä syön, kertyy suoraan vääriin kohtiin vartalossa. Jos 18-vuotiaana olin 165 cm ja 55 kg, niin nyt olen varmaan 164 cm ja 75 kg. Rypyt ärsyttää, etenkin otsassa ja silmien välissä. Rinnatkin roikkuu. Toisaalta olen aika onnellinen ihminen. On perusluottamus elämään, hyvä parisuhde ja paljon onnenhetkiä. Se näkyy naamasta myös toisille.

Näen omat virheeni. Toisaalta näen myös muiden virheet ja uskon pystyväni suhteellisen objektiivisesti sanomaan, että olen ikätovereihin verrattuna hyvännäköinen. Suurin osa tämän ikäisistähän on aika jäätävän näköisiä. Vielä toisinaan joku katsookin sillä silmällä, vaikka olen 53. Nuorenahan siinä oli aina joku tyrkyllä. Mutta ei sitä itsetuntoa tietenkään sen varaan kannata perustaa. 

Välillä huomaan saavani katseita. Hiveleehän se.

Enemmän se on ehkä se, miten itseni kannan ja miten kohtaan ihmisiä ja maailmaa. Se jokin huokuu ja kiehtoo.

- koska välillä minut enemmän huomataan ja välillä vähemmän.

En ole sellainen missikaunis. Olen enempi sporttinen. Se on minua.

Minulla on kauniita piirteitä. Olen kokonaisuus ja minulla kyllä vaikuttaa hyvin paljon se oma tunne siihen miltä luulen näyttäväni vastakkaisen sukupuolenkin silmissä- se oma fiilis🧚🏼

En etsi vikoja- välillä kompastun niihin. Koetan hyväksyä isot jalkani. Käsistäni olen aina tykännyt. Nykyään, kun ikää on, niin suonikkaat- ja ihan kuin kämmrnetkin kasvaisivat. Edelleen pidän käsistäni.🌸

Olen tällainen. Taitaa se riittää, että itse tykkään. Juu. Kyllä se riittää - ja se on paljon. 

Enpä taida. Kouluiässä luulin olevani ruma, vaikka olin kaunis. Kaksi-kolmekymppisenä tiesin olevani kaunis. Nyt viisikymppisenä näen peilistä, etten ole enää kaunis, mutta olen jotenkin silti varma, että muiden mielestä olen kaunis. 

En näytä hyvältä valokuvissa, ja se vaikuttaa itsetuntoon. Ammattilaisen kameroilla olen kyllä kaunis, voi olla että kännykän kamera ei vain sovi piirteilleni yhtään. 

Miksi te jaksatte vastata tuolle aloittajalle? Incel mies trollaamassa

En pidä itseäni kauniina, ihan tavallisen vähän alle 50-vuotiaan (eli ikäiseni) näköinen olen mielestäni.

Onpa urpo aloitus. Ja ap vois opetella kirjoittamaan.

Outo aloitus.

Ei itsetunto ole välttämättä riippuvainen ulkonäöstä. Kaunis voi olla epävarma ja huonoitsetuntoinen kun taas vähemmän kaunis hyvällä itsetunnolla varustettu. Etenkin miehet ei tätä tajua.

Olen varmaan kaukaa ihan viehättävä, mutta lähempää huomaa, että kasvoni ovat arpien peitossa. Eli jos minua katsotaan, niin siksi. 

Joka nainen voi olla vain 10/10 eli nainen on täydellinen minkä näköisenä tahansa niin aivan turha kysymys

Minusta kaikki naiset ovat kauniita omalla tavallaan.

M37

En varmaan, kirjoitin rumien naisten ketjuun kokemukseni kuinka huomaan rumuuteni ihmisten tuijotuksesta tai siitä, ettei minua ole huomattu. Ja että olen varovainen miesten kanssa, kun en halua ahdistella ketään sillä että tämän näköinen nainen olisi kiinnostunut.

Olen ihmeissäni, kun aina kuitenkin illanistujaisissa isketään. Nytkin viikonloppuna kuusi eri tyyppiä (oli isommat illanistujaiset/bileet) ja kaksi laittoi perään viestiä ja pyysi treffeille. Oli kysynyt mun numeron kaverilta. Ja joskus kaupassa/kadulla/salilla yms. tulee joku pyytämään numeroa.

Olen ihmeissäni eikö he huomaa miltä näytän. Olen miettinyt kauneusoperaatiota. Kosmeettisista syistä jouduin poistamaan jo yhden luomen kasvoistani, kun häpesin sitä niin valtavasti. Että en tiedä olisko sitten huono itsetunto?

Teini-ikäisenä pojat kyllä kertoi usein ääneen mitä minussa on vikana. Välillä tuli esiin sellaistakin, mitä itse en ollut edes viaksi huomannut. Joo, minulla ei siis ole suuria luuloja omasta ulkonäöstäni.