Lue keskustelun säännöt.
Nainen,tajuatko itse oletko hyvännäköinen vai et?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
En varmaan, kirjoitin rumien naisten ketjuun kokemukseni kuinka huomaan rumuuteni ihmisten tuijotuksesta tai siitä, ettei minua ole huomattu. Ja että olen varovainen miesten kanssa, kun en halua ahdistella ketään sillä että tämän näköinen nainen olisi kiinnostunut.
Olen ihmeissäni, kun aina kuitenkin illanistujaisissa isketään. Nytkin viikonloppuna kuusi eri tyyppiä (oli isommat illanistujaiset/bileet) ja kaksi laittoi perään viestiä ja pyysi treffeille. Oli kysynyt mun numeron kaverilta. Ja joskus kaupassa/kadulla/salilla yms. tulee joku pyytämään numeroa.
Olen ihmeissäni eikö he huomaa miltä näytän. Olen miettinyt kauneusoperaatiota. Kosmeettisista syistä jouduin poistamaan jo yhden luomen kasvoistani, kun häpesin sitä niin valtavasti. Että en tiedä olisko sitten huono itsetunto?
Ja lisään vielä, että en pidä ketään toista rumana. Joskus saatan katsoa, että kaunistuisi jos laihduttaisi/pitäisi huolta ihostaan yms. Mutta en ole tavannut rumia kasvonpiirteitä. Jotenkin häpeän omia kasvojani. En tiedä mikä siinä on. Ne on sivusta sellaiset tosi littanat. Kouluiässä häpesin vielä enemmän. Kuljin hiukset puoliksi kasvoilla, koska häpesin rumuuttani niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tajuaa jokainen että ap on kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä pojat kyllä kertoi usein ääneen mitä minussa on vikana. Välillä tuli esiin sellaistakin, mitä itse en ollut edes viaksi huomannut. Joo, minulla ei siis ole suuria luuloja omasta ulkonäöstäni.
Eivätpä ne keskenkasvuiset kakarat mistään mitään tienneet.
Kyllä ne tiesi miten toista voi loukata pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko ruma.
Ruma on kauniimpi kun "kaunis"
Tajuan miltä näytän ja tajuan myös ettei se mitä itse ulkonäöstäni ajattelen ole joka ikisen ihmisen mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan me olemme luojan luomia joten joka katsoo vain ulkonäköön ei huomaa ihmisen muita avuja joita meillä jokaisella on kun seuraa muutakin kuin vain ulkoista olemusta.
Noh.
Kun olin peruskoulussa, pojat tekivät sen sanoin ja elein selväksi, että olen vastenmielinen.
Kun pojat miehistyivät ja kaikille tuli ikää, minä en muuttunut kiinnostavaksi. Ilmeisesti totuus tulee lasten suusta, aikuiset eivät sano niin suoraan. Opin, kyllä että luonteeseeni voi ihastua, jos vahingossa kunnolla tutustuu, mutta siis mitään vienti-ikää.
Asialla ei toki ole enää vuosikausiin ollut väliä, kun yksi mies riittää minulle. Työnsaanti vaan takkuaa joskus.
Itsetuntoni on kuitenkin ollut koko ajan hyvä. Sitähän ei toki usko kukaan, kun en hölmöjen mielestä "näytä siltä" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rumia naisia, on vain miesten vääriä mielipiteitä!
Kaikkein parasta on olla ei kaunis ja ei ruma. Siis huomiota herättämättömän näköinen. Ei joudu silmätikuksi eikä ahdistetuksi.
Työssäkin saa olla rauhassa. Vain työsuoritukset arvioidaan ilman pärstäkertoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan olla ihan ok näköinen, mutta mulle sillä ei ole mitään väliä, miltä näytän. Ja jos mua ei kiinnosta, niin miksi muitakaan kiinnostaisi.
Ennen oli sanonta: Ruma, rumempi, teekkarityttö.
Toisin ei aina pitänyt paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvännäköinen, suorastaan upea. Kukaan muu ei sitä huomaa, mutta kannan itseni ja kiloni ilolla. Hyvä minä!
Tiedän toki. Ja onhan se tälläkin palstalla kerrottu. Olen läski ja keski-ikäinen. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä taida. Kouluiässä luulin olevani ruma, vaikka olin kaunis. Kaksi-kolmekymppisenä tiesin olevani kaunis. Nyt viisikymppisenä näen peilistä, etten ole enää kaunis, mutta olen jotenkin silti varma, että muiden mielestä olen kaunis.
En näytä hyvältä valokuvissa, ja se vaikuttaa itsetuntoon. Ammattilaisen kameroilla olen kyllä kaunis, voi olla että kännykän kamera ei vain sovi piirteilleni yhtään.
Tämä on jotenkin Sout Park-henkistä nykyaikaa. Peili näyttää, että ihminen ei ole kaunis enää. Eikä kännykkään pelasta, mutta ammattilaisen linssi auttaa. Sitten voikin jakaa nettiin kuvan, tai ihailla itseään omassa harhaisuudessaan. Ehkä vähän filtteriä vielä?
IRL ei saa katseita, mutta kunhan on onnistunut kuva somessa. VMP
Vierailija kirjoitti:
maailmassa ei ole rumia naisia, on vain liian vähän viinaa
Tää. Joka akka näyttää hyvältä kun tarpeeksi monen tuopin pohjan läpi katsoo. Seuraava aamu voikin olla sitten väkinäisempi, jos sattuu samasta sängystä heräämään.
En tarpeeksi hyvän näköinen. Ps. Olkaa yksin ja juoskaa karkuun.
Hyvänä päivänä pidän, huonona en. Olen varmaan oikeasti aika keskiverto.
Tiedän olevani melko kaunis. Näen kyllä itsessäni virheitä juu, kukapa ei, mutta kokonaisuus on hyvä. Toki tähän vaikuttaa myös palaute jota olen saanut muilta (sekä miehiltä että naisilta). Nuorempana en niin tajunnut kauneuttani enkä teininä varsinkaan, oli laiha ja epäsuosittu hikari, mutta aikuisten maailmassa hoikkuutta ja fiksuutta pidetään yleisesti hyvinä ominaisuuksina. Ikää on nyt 35v. Viimeksi tänään kysyttiin olenko opiskelija.
En tajua, koska aina on ollut niitä, jotka kehuvat mua mielettömän kauniiksi, niitä jotka sanovat nätti, niitä jotka sanoo tavallunen ja pari kertaa joku on sanonut rumaksi.
Ota tästä nyt selvää.
Luulen et omalla tavallani nätti.
Olen normaalipainoinen, enemmänkin hentorakenteinen. Hiukset on ohuet, mutta kullanvaaleat ja kihartuvat, pidän polkkana tai olkapäille. Silmät siniharmaat lempeät, nenä hyvin tavallinen ja tavallisen kokoinen, suuta joskus sanotaan aistilliseksi tai söpöksi, minusta tavallinen, pienehkö, huulet keskivertopaksuiset. Rinnat vain B-kuppiset ja vyötärö-lantio tavanomainen, ehkä peppu kuitenkin pystyhkö. Olen 161 cm pituinen. Pukeudun hillitysti ja enemmänkin vähän peittävästi. Meikkaan vain vähän ja välillä en lainkaan. Herkkyys ja hienovaraisuus ehkä pehmentävät olemustani. Joku on sanonut että mulla on lempeät kasvot
Eivätpä ne keskenkasvuiset kakarat mistään mitään tienneet.