Uskovat

Olen kyllä huolissani läheisistäni, joilla ei ainakaan vielä ole uskoa, ja rukoilen heidän puolestaan.



Ajattelen kuitenkin, että en voi lopulta tietää mikä on Jumalan suunnitelma, ja siksi minun on turha kantaa liiaksi huolta asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Haluan uskoa Jumalasta aina hyvää ja tiedän hänen tahtovan pelastaa kaikki. Loppujen lopuksi kyse on siitä, haluaako ihminen tulla pelastetuksi vai ei.

Läheiseni joka ei usko - niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Hän voi tehdä lopulta parannuksen vaikka kuolinvuoteellaan ja pelastua. Voi olla että minä itse en ole kuolemani hetkellä uskovainen, en voi olla mitenkään varma omasta pelastumisestani.



Mutta kyllä, tunnen huolta ja surua läheisistäni, jotka eivät usko. Sen asian kanssa on vain elettävä, ja luotettava siihen että kaikki on Korkeimman käsissä.