Parit, jotka ei harrasta seksiä ja jotka ei keskustele asiasta ollenkaan?

Ei yksinään voi puhella. Se, joka sitä seksiä panttaa, säännöstelee myös kaikkia tunteenilmauksia ja keskusteluyhteyttä. Tuohon auttaa vain ero ja sellaisen kumppanin löytäminen, jolla ei vastaavia tunnevammoja ole.

Miten itse ajattelet, että se tilanne paranee puhumisesta ja syyttelystä?

Miehelläni seisoo aika satunnaisesti. Tiedän, miksi. En voi sanoa että olisin siitä kovin onnellinen, ja ehkä toivoisin jopa asioiden olevan toisin, ja niin itse asiassa hänkin, mutta kumpikaan meistä ei voi tälle mitään. Ei se siitä puhumalla muuksi muutu - tai ehkä lähinnä pahemmaksi, jos ne satunnaisetkin erektiot pelästyisivät piiloon. 

 

Sen sijaan että jauhausimme siitä, mitä emme voi saada, miksi emme voi ja kuinka se ketäkin harmittaa, me keskitymme siihen hyvään, mitä elämä ja myös tämä parisuhde antaa.

Mutta ymmärrän, että et ymmärrä. En minäkään ehkä parikymppisenä ja terveenä olisi ymmärtänyt. Valitettavasti elämä opettaa.

En minä ainakaan koe että se seksikohtaus telkkarissa liittyisi mitenkään minuun. Joten ei, ilme ei värähdä.

Miksi puhuminen on automaattisesti sama asia kuin riitely? Miksi puhuminen siitä, miten erektio-ongelmiin on saatavilla apua paitsi lääkkeistä, myös henkistä apua, pelottaisi ne loputkin erektiot pois? 

Miehesi tietää sanomattakin varmaan, että sinä kaipaat seksiä ja et sitä hänen ongelmien vuoksi saa. Mutta ei seksuaalisuuskaan ole nappi, josta se kerran painetaan pois päältä ja se oli siinä. 

Itse ajattelen, että seksuaalisuus on niin iso osa ihmisyyttä, että puhumattomuus sen suhteen vie pois paljon molemmilta. Miksi tuhlata elämä sellaiseen suhteeseen? Olettaen, että seksi on itselle tärkeää ja mukava rentoutumisen keino. 

Ap

Joka ei ole parikymppinen eikä kokematon elämän karikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhuminen on automaattisesti sama asia kuin riitely? Miksi puhuminen siitä, miten erektio-ongelmiin on saatavilla apua paitsi lääkkeistä, myös henkistä apua, pelottaisi ne loputkin erektiot pois? 

Miehesi tietää sanomattakin varmaan, että sinä kaipaat seksiä ja et sitä hänen ongelmien vuoksi saa. Mutta ei seksuaalisuuskaan ole nappi, josta se kerran painetaan pois päältä ja se oli siinä. 

Itse ajattelen, että seksuaalisuus on niin iso osa ihmisyyttä, että puhumattomuus sen suhteen vie pois paljon molemmilta. Miksi tuhlata elämä sellaiseen suhteeseen? Olettaen, että seksi on itselle tärkeää ja mukava rentoutumisen keino. 

Ap

Joka ei ole parikymppinen eikä kokematon elämän karikoissa.

 

Miksi oletat, että emme tietäisi saatavilla olevasta avusta ja mahdollisuuksista? Mutta tässä ei nyt ole kyse  mistään niin helposta asiasta. Nämä ongelmat menevät ohi sitten kun mies kuolee. En toivo sen tapahtuvan kovin nopeasti. Kummankaan meistä seksuaalisuutta ei sinänsä ole kytketty pois päältä. Eikä jätetä edes tyydyttämätä. Me emme vain vastuuta siitä toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhuminen on automaattisesti sama asia kuin riitely? Miksi puhuminen siitä, miten erektio-ongelmiin on saatavilla apua paitsi lääkkeistä, myös henkistä apua, pelottaisi ne loputkin erektiot pois? 

Miehesi tietää sanomattakin varmaan, että sinä kaipaat seksiä ja et sitä hänen ongelmien vuoksi saa. Mutta ei seksuaalisuuskaan ole nappi, josta se kerran painetaan pois päältä ja se oli siinä. 

Itse ajattelen, että seksuaalisuus on niin iso osa ihmisyyttä, että puhumattomuus sen suhteen vie pois paljon molemmilta. Miksi tuhlata elämä sellaiseen suhteeseen? Olettaen, että seksi on itselle tärkeää ja mukava rentoutumisen keino. 

Ap

Joka ei ole parikymppinen eikä kokematon elämän karikoissa.

 

Miksi oletat, että emme tietäisi saatavilla olevasta avusta ja mahdollisuuksista? Mutta tässä ei nyt ole kyse  m

No eihän tämä aloitus sitten edes koske teitä kahta. Miksi edes tulit triggeröitymään tähän?

Kyse oli pareista jotka eivät ota asiaa puheeksi koskaan, mitenkään. Eivät tiedä toistensa mahdollisista ongelmista, kun eivät niistä puhu. Luonnollisesti eivät tule myöskään tyydytetyksi ainakaan toistensa taholta. 

Ap

Mitä ongelmia ap:lle toisten elämä aiheuttaa.

Olen mielummin puutteessa sinkkuna kuin seksittömässä parisuhteessa. Enkä ole mikään kyltymätön, mutta seksi ja halu toista kohtaan on vain luonnollisia hyvässä parisuhteessa. Olen elänyt parisuhteessa josta seksi loppui ja kyllä se vaan oli merkki ettei parisuhteessa ollut asiat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhuminen on automaattisesti sama asia kuin riitely? Miksi puhuminen siitä, miten erektio-ongelmiin on saatavilla apua paitsi lääkkeistä, myös henkistä apua, pelottaisi ne loputkin erektiot pois? 

Miehesi tietää sanomattakin varmaan, että sinä kaipaat seksiä ja et sitä hänen ongelmien vuoksi saa. Mutta ei seksuaalisuuskaan ole nappi, josta se kerran painetaan pois päältä ja se oli siinä. 

Itse ajattelen, että seksuaalisuus on niin iso osa ihmisyyttä, että puhumattomuus sen suhteen vie pois paljon molemmilta. Miksi tuhlata elämä sellaiseen suhteeseen? Olettaen, että seksi on itselle tärkeää ja mukava rentoutumisen keino. 

Ap

Joka ei ole parikymppinen eikä kokematon elämän karikoissa.

 

Niin, en tiedä sitten, miksi suhteissa omasta seksuaalisuudesta ja tarpeista ei puhuta, jos siis haet tätä ääripäätä vain vastaamaan.

On kuitenkin paljon parisuhteita, joissa asiasta puhutaan. Toisen halun puuttumisesta ei kuitenkaan voi puhua tauotta, koska siitä tulee tulee muutoin hyvää parisuhdetta sisältä päin syövyttävä ongelma, jos toinen kokee asia syyllistävänä painostavana. Useimmiten syitä voi olla masennus tai stressi, johon kumppanin painostaminen ei auta.

Toisaalta, mielestäni itse itse kiteytit aika hyvin sen päällimmäisen asian eli "--seksuaalisuuskaan ole nappi, josta se kerran painetaan pois päältä ja se oli siinä." Seksuaalisuus ei ole myöskään nappi, jonka saa tuosta vain toisen halun mukaan päälle ja pois.

Ja ei, itse olen meistä se seksuaalisempi ja puoliso se, kuka painii oman mielensä kanssa. Emme me tiedä, että palaako seksi enää suhteeseemme, mutta me keskustelemme muutoin tarpeistamme ja siksi meillä on hellyyttä ja läheisyyttä edelleen. Seksi on riittävän hikistä ihan itseksenikin, vaikka toki kaipaa seksiä toisen ihmisen kanssa, koska itselleni se on myös keino näyttää rakkauteni toiselle - ei suorite ja toinen siihen väline.

Up

Mies ei halua minua. Olen pohtinut kyllä eroa, mutta päättänyt jatkaa kuitenkin suhteessa. Muutaman kerran on tullut tilaisuus pettää, mutta en ole kuitenkaan pettänyt. Haluaisin parisuhteen, jossa on seksiä, mutta mieluummin olen seksittömässä suhteessa kuin sinkku. En halua yhden illan juttuja kuitenkaan. Ideaali olisi parisuhde, jossa on seksiä, mutta sellaista vaihtoehtoa ei nyt ole.

Olen yrittänyt puhua joskus, mutta mies suuttuu. Noh, ei se seksi niin tärkeää ole. Luultavasti minulle pahempi olisi suhde jossa sitä pitäisi olla usein.

Tietysti harmittaa ettei hän voi asiasta puhua lääkärille, ehkä se apu löytyisikin, että edes kerran puoleen vuoteen onnistuisi. Mutta minkäs teet.

Kyllä minä ensimmäisinä vuosina otin seksittömyyden puheeksi useinkin, se ei vain johtanut mihinkään. Nykyään on niin selvää, ettei mies halua minua, että turha siitä olisi puhuakaan. Nykyään puhun erosta, mutta sitäkin on vaikea saada tehtyä, olen ilmeisesti täysi lapanen. Ja tottakai seksikohtaukset telkkarissa tuntuvat pahoilta.

N50+

Tämä on murheellinen tilanne. Elämme mieheni kanssa kuin kämppikset. Itse kaipaisin läheisyyttä ja sek-siä, mutta kaikki on loppunut, vaikka olemme vielä melko nuoria. Ennen kuin kukaan ehtii ehdottaa eroa, niin sanon, ettei eroaminen ole mikään helppo vaihtoehto. Tässä on talo, perhe ja koko setti. Ei tällaisesta niin vaan lähdetä.

Minua alkoi kiinnostaa, että mitä ap ajatteli puhumisen auttavan? Mitä hän ajatteli puhumisen sisältävän? Jos tilanne on, että seksiä ei ole, eikä ole ollut pariin vuoteen, koska toinen ei sitä halua, ainakaan ilmeisesti sen puolisonsa kanssa.

Olen yrittänyt puhua, mutta ei se auta. Olen väsynyt tähän ja yritän keskittyä johonkin muuhun. En haluaisi elää seksittömässä liitossa loppuelämääni. Aika näyttää, miten tämä ratkeaa. 

Joskus tilanne on niin kompleksinen ja kipeä muillakin tavoin, ettei kunnollista keskusteluyhteyttä ole. Seksistä puhuminen on niin intiimiä että vaatii luottamuksellisen hyvän suhteen. Jos seksi on loppu, on moni muukin asia suhteessa usein pepullaan. Kuitenkin monet jäävät tällaiseen kämppissuhteeseen tottumuksesta ja ehkä yhteisen omaisuudeb ja lasten takia.

Se keskustelu menee näin:

N: "onko seksi sinusta yleisesti ottaen tärkeää parisuhteessa?"

M: "On."

N: "Kaipaatko sinä vielä seksiä meidän parisuhteessa?"

M: "Kyllä."

N: "Pidätkö minua vielä haluttavana?"

M: "Kyllä."

N: "Harrastetaanko seksiä tänään?"

M: "Ei voi, kun päätä särkee / maha on kipeä / auto hajosi / on työstressiä / on raha-asioista stressiä / väsyttää / on aikainen herätys / on kylmä / on kuuma / taitaa tulla flunssa / taitaa olla flunssa / on ollut huono päivä / on ollut kiireinen päivä / nukuttaa jne "

Hyvä suhde ei kylläkään kaadu kuiviin kausiin, joita jokaisessa liitossa on väistämättä. 

Meillä rakkaan mieheni kanssa arjen kemiat toimivat hyvin - samat arvot ja huumori sekä yleinen elämänasenne + yhteinen nutuaminen ilman seksipakkoa kantavat. 

Ollaan molemmat kuusikymppisiä ja realistisen rehellisiä siitä, ettei olla enää kolmikymppisiä. :)

Vaikea puhua muiden puolesta, mutta kun se kuiva kausi johtuu siitä ettei enää halua toista niin silloin mielestäni suhteessa on pielessä muutakin kuin seksielämä.