Psykologeja paikalla? Miten saisin yhtäkkisen suuttumuksen menneestä pois?

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Totta, mutta mietin lähinnä että miten saisin asian käsiteltyä pois. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Totta, mutta mietin lähinnä että miten saisin asian käsiteltyä pois. Ap

Hyväksymällä:näin oli, se ei muutu.

Ehkä voi todeta että se oli tyhmää riitelyä, haitallista ja onneksi ei itse tee niin, että on viisaampi ihminen sellaisissa. Irrottaa. Keskittyy kenties muuhun. Voi keskittää huomiopisteen muualle, positiiviseen tai neutraaliin. Joku kiva puhevideo tai luontoääni, aallot. Kirja. Maiseman ihmettely. Keksii jotain paperille mistä tykkää.

Antamalla anteeksi. Tuskin hekään ovat sellaista halunneet. Heillä on varmaan ollut syystä tai toisesta tosi paha olo ja se on sitten purkautunut riitelynä. Riitelyn jälkeen on varmasti ollut vielä pahempi olo näennäisestä sovusta huolimatta. Tasapainoiset, hyvinvoivat ja onnelliset ihmiset eivät käyttäydy noin.

No vinkkejä voi aina antaa. Tunteet tulevat syystä kun prosessoit asioita. Jos sinun tekee mieli sanoa asioista niin sano ennen kuin räjähdät. Se auttaa sinua. Hyväksy menneisyys ja pidä huolta itsestäsi nykyisyydessä. Tee kaikkesi oman hyvinvointisi eteen mutta koita edistää asioita mahdollisimman järkevällä sekä kohteliaalla tavalla. Sinullakin on oikeus tunteisiisi eivätkä ne tee sinusta epäkohteliasta. En tarkoita että on pakko olla todella rauhallinen ja kohtelias väkisin, ei missään nimessä mutta ilkeäksi ei kannata ryhtyä. Tiedän myös itse että itsestä tuntuu ilkeältä joskus sanoa muille asioista mutta joskus vain täytyy ja itsensä vuoksi lähinnä. Tunteiden patoaminen aiheuttaa itsellemme lisäongelmia sekä mahdollisesti sairastumista joten ei kannata vaieta ihan aina. Tsemppiä!

En ole psykologi, selvennykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Totta, mutta mietin lähinnä että miten saisin asian käsiteltyä pois. Ap

Hyväksymällä:näin oli, se ei muutu.

Olin jo hyväksynyt ja riidat olivat pelkkä muisto, mutta tänään yhtäkkiä nousi muistosta suuttumus. Ennen ei ole käynyt niin. Ihmettelen, miksi kävi nyt niin. Mutta tosiaan, eihän asialle mitään voi. Ap

Ei sitä tiedä psykologikaan. Seurustelin aiemmin psykologin kanssa joka velloi menneessä ja söi siksi masennuslääkkeitä ja syö lopun elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Totta, mutta mietin lähinnä että miten saisin asian käsiteltyä pois. Ap

Hyväksymällä:näin oli, se ei muutu.

Olin jo hyväksynyt ja riidat olivat pelkkä muisto, mutta tänään yhtäkkiä nousi muistosta suuttumus. Ennen ei ole käynyt niin. Ihmettelen, miksi kävi nyt niin. Mutta tosiaan, eihän asialle mitään voi. Ap

Rauhoita itsesi ja ajatuksesi, hnegitä syvään nenän kautta ja suun kautta ulos muutama kerta. Hyväksy ettet voi muuttaa mennyttä sen enempää kuin muita ihmisiä. Voit valita minkälainen itse olet ja minkälaista ilmapiiriä luot ympärillesi. 

Jos olet vaihdevuosi-ikäinen niin menopaussi voi vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin. Suuttuu tai pahastuu voimakkaasti joskus turhistakin asioista (en sano että tuntemasi olisi turhaa).

Sori, vastasin kyökkipsykologina vain. Mutta jos on ahdistusta, sen voi käsitellä, irrottaa, poistaa. Kaikilla tulee joskus takautumia joistakin, myös omiin tunteisiin vaikuttaneista asioista. Tunnekehoa voi eheyttää, suojata. Jatkossa. Ajattelee että ettepäs enää riehu, ettei ota enää samaa vastaan.

Olen psykoterapeutti. Kerro lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Totta, mutta mietin lähinnä että miten saisin asian käsiteltyä pois. Ap

Hyväksymällä:näin oli, se ei muutu.

Olin jo hyväksynyt ja riidat olivat pelkkä muisto, mutta tänään yhtäkkiä nousi muistosta suuttumus. Ennen ei ole käynyt niin. Ihmettelen, miksi kävi nyt niin. Mutta tosiaan, eihän asialle mitään voi. Ap

Rauhoita itsesi ja ajatuksesi, hnegitä syvään nenän kautta ja suun kautta ulos muutama kerta. Hyväksy ettet voi muuttaa mennyttä sen enempää kuin muita ihmisiä. Voit valita minkälainen itse olet ja minkäla

Tottakai ap on menopaussi-iässä, onhan tämä av. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Totta, mutta mietin lähinnä että miten saisin asian käsiteltyä pois. Ap

Hyväksymällä:näin oli, se ei muutu.

Olin jo hyväksynyt ja riidat olivat pelkkä muisto, mutta tänään yhtäkkiä nousi muistosta suuttumus. Ennen ei ole käynyt niin. Ihmettelen, miksi kävi nyt niin. Mutta tosiaan, eihän asialle mitään voi. Ap

Noin tosiaan tapahtuu silloin tällöin. Jostain kirjasta olen lukenut, että sitä tunnetta voi puhutella tyyliin: "jaha, siinä sinä olet, mukava, kun tulit käymään, mutta nyt voit jo mennä". Tunteen kanssa ei kannata mitellä, se vain voimistuu.

Vierailija kirjoitti:

Sori, vastasin kyökkipsykologina vain. Mutta jos on ahdistusta, sen voi käsitellä, irrottaa, poistaa. Kaikilla tulee joskus takautumia joistakin, myös omiin tunteisiin vaikuttaneista asioista. Tunnekehoa voi eheyttää, suojata. Jatkossa. Ajattelee että ettepäs enää riehu, ettei ota enää samaa vastaan.

Tunnekehon eheytys 😆🤣😁

Anteeksiantoa ei voi vaaatia, etenkään jos vanhemmat ovat laiminlyöneeet lapsen tarpeita. Useimmiten anteeksianto seuraa kuin luonnostaan paranemisprosessin myötä. Vanhemmat eivät enää näyttäydykäään yhtä jättiläismäisinä eivätkä negatiivisina kuin ennen vaan heistä tulee ihmisiä, joilla oli ja on omat ongelmansa ja huolensa. Kun ymmärtää että vanhemmilllakin on omat ongelmansa ja tunteensa, voi antaa anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen psykoterapeutti. Kerro lisää. 

Mitä haluat tietää? Ap

Sinulla on vakava ja invalidisoiva ylisukupolvinen trauma. Tarvitset psykoterapiaa, Kelasta saat palvelusetelin jolla pääset vaikka heti ensi viikolla. 

Kai sun pitää itse yrittää miettiä, onko se tunne todella suuttumus. Koitko jo lapsena suuttumusta, vai miten koit asiat silloin? 

 

Itse yritän ajatella, että en ole täydellinen, eivätkä muutkaan ole. Pitää yrittää sietää epätäydellisyyttä, virheitä itsessä ja muissa.

Itse vasta aikuisena osasin ymmärtää, että oli väärin, miten kovaan ääneen vanhempani usein riitelivät, kun olin lapsi. Silloin vaan olin tottunut siihen. Jälkikäteen tajuan, miten paljon se minuun on vaikuttanut elämäni varrella, ja se aiheuttaa tavallaan suuttumusta. Käyttäydyin itse samoin parisuhteissani ja pilasin ne osaltani. Pidin sellaista normaalina. Mutta en silti voi vanhempiani syyttää tästä, vaan minun pitää vaan itse ottaa opikseni ja yrittää toimia paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen psykoterapeutti. Kerro lisää. 

Suuttumuksen tunne on jo hälvennyt, kun tein tämän aloituksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain, mistä pidät. Silitä koiraa, lyö säkkiä, mene juoksulenkille. Ja sitten päätä, että alat miettiä hyviä asioita. 

Miksi kehotat lyömään m aa han muuttajanaisia!