Onko normaalia että isovanhemmat eivät käy koskaan kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika omituista... Vaativatkuitenkin, että pikkulapsiperhe matkustaa aina heille tai alkaa kiukuttelu? Kyllähän se kahden aikuisen on helpompaa matkustaa kuin lapsiperheen.

Jos eivät viitsi tulla teille hommiin. Ei kai pikkulapsiperheeseen voi vaan mennä kyläilemään. Pitää ruveta pesemään ikkunoita tai vaihtamaan kakkavaippoja. Mutta ei kyllä voi vaatia myöskään matkustamaan heille jos ei lapsilla ole halukkuutta mennä tapaamaan vanhempiaan ja tutustuttaa perillisiään isovanhempiinsa.

Kun kutsutaan isovanhemmat pääsiäiseksi kylään tai lastenlasten syntymäpäiville, ei heillä silloin aleta pesettämään ikkunoita.

On normaalia ainakin meillä. Mutta emme mekään käy isovanhemmilla. Kaikki saavat elää omaa elämäänsä.

"Tuossa iässä? 55-vuotias on raihnainen vanhus?"

55v ei vielä ole vanhus, mutta moni 55v on jaksamisen äärirajoilla, jos työelämässä, sairauksien ja vaivojen riski merkiitävästi kasvanut. Usein vaihdevuodet päällä, oireineen ja vaivoineen esim. unettomuutta. Työelämä yhä vaativampaa ja jatkuvaa uuden opettelua ja kirsikkana kakun päälle iäkäkkäiden vanhempien ja appivanhempien auttaminen arjenaskareissa. Ja he ovat suurin käyttäjäryhmä työterv.houdossa. 

Moni 45-60v todellisuudessa elää sitä kiireisintä ja raskainta elämänvaihetta elämässään ja se pikkulapsen arki siihen verrattuna on leikin laskua, kun vielä nuori. 

Miksi pitäisi kyläillä? Jos miniä on ilkeä ja oma lapsi tossukka, niin parempi pysyä kokonaan poissa kuin päätyä vauvapalstalle haukuttavaksi, että "kutsuttiin kylään eikä ne pesseetkään ikkunoita tai siivonneet vessaa saati tyhjentäneet tiskikonetta, vaikka niin kuuluu kyläillessä tehdä".

Minä käyn kylässä vain mukavilla ihmisillä, miniä ei heihin kuulu. Eikä tarvitse tulla meillekään, joten minulle ei kannata valittaa, että sitten vaadin lapsiperhettä muuttamaan rutiinejaan ja kesken ruuhkavuosien reissaamaan 3 lapsen, koiran ja undulaatin kanssa mummolaan, jossa ei ole tarjolla edes kauramaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika omituista... Vaativatkuitenkin, että pikkulapsiperhe matkustaa aina heille tai alkaa kiukuttelu? Kyllähän se kahden aikuisen on helpompaa matkustaa kuin lapsiperheen.

Jos eivät viitsi tulla teille hommiin. Ei kai pikkulapsiperheeseen voi vaan mennä kyläilemään. Pitää ruveta pesemään ikkunoita tai vaihtamaan kakkavaippoja. Mutta ei kyllä voi vaatia myöskään matkustamaan heille jos ei lapsilla ole halukkuutta mennä tapaamaan vanhempiaan ja tutustuttaa perillisiään isovanhempiinsa.

Kun kutsutaan isovanhemmat pääsiäiseksi kylään tai lastenlasten syntymäpäiville, ei heillä silloin aleta pesettämään ikkunoita.

 

 

 

Mutta muulloinko edessä on aina suursiivous ja jätteidenlajittelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni isovanhempi ja hänen miehensä kävivät muutaman harvan kerran. Sitäkin siskoni ihmetteli, että miten niin  monta kertaa. Paljon lähempänä asuvan siskon luona eivät käyneet sen useammin, liekö koskaan.

Eivät vaan tykänneet kyläillä, ja matkakin oli niin pitkä. Meille tunnin ajo, siskon luo ei sitäkään, kun asui samassa kylässä, jossa kävivät kaupassa.

Ihmeellisiä tupajumeja jotkut. Ymmärrän, jos sairaudet tms. rajoittaa, mutta jotkut ovat vaan niin erikoisen itsekkäitä... Juuri tuokin, että kauppareissulle kyllä lähdetään, mutta on niin suuri vaiva poiketa oman lapsen luona siinä kaupan naapurissa. Painostetaan kuitenkin lapsiperheitä pakkaamaan lapset, koirat ja tavarat autoon ja matkustamaan... On se niin kauhea vaiva kahden hyväkuntoisen a

Kaupassakäynti on välttämättömyys, oman lapsen puolison haukuttavana käyminen ei. Koska anopit eivät osaa mitään, puhuvat vääristä asioista ja ovat kaikin tavoin typeriä ja itsekkäitä, niin he ymmärtävät pysyä poissa. Ne vierailukutsut kun tarkoittavat sitä, että tule meille, minä kerron, mikä sinussa on vikana.

Vierailija kirjoitti:

He hankkivat lapsia vain koska se oli tapana. Tänäpäivänä he olisivat veloja.

Ikäviä tapoja ollut heillä. Valitettava asia, että olette päässeet syntymään tänne maailmaan. Olen pahoillani että olette olemassa, eivätkä välittäneet käyttää ehkäisyä.

Yleensä vieraillaan niiden luona tai käydään kylässä,  joiden luokse tuntee itsensä tervetulleeksi, tunnelma välitön ja ilmapiiri positiivinen ja vierailusta saa hyvää energiaa ja hyvän mielen. 

Suomessakin vierailukulttuuri on muuttunut, enään ei vierailla velvollisuudesta, vaan on ok. olla vierailematta, jos siltä tuntuu, oli kysymyksessä lapsi, naapuri, työkaveri tai ystävä. Ja yhtälailla ystävyys ja perhesuhteet voi olla etäisiä, eikä ole mitään syytä tai velvollisuutta olla "yhtä suurta perhettä", kun ei olla riippuvaisia toisistaan. 

Ja sekin on jo loppuun kulunut fraasi, että vanhus kuolisi yksin tai viettäisi viimeiset elinvuotensa yksin, ei siihen tarvita perhettä tai lapsia, kun 99% vanhukset viettävät viimeiset hetket laitoksessa, hoitajien ja vapaaehtoisten ympäröimänä ja yhä harvempi vanhus asuu lastensa kanssa samassa taloudessa, niin kuin vielä 50v sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni isovanhempi ja hänen miehensä kävivät muutaman harvan kerran. Sitäkin siskoni ihmetteli, että miten niin  monta kertaa. Paljon lähempänä asuvan siskon luona eivät käyneet sen useammin, liekö koskaan.

Eivät vaan tykänneet kyläillä, ja matkakin oli niin pitkä. Meille tunnin ajo, siskon luo ei sitäkään, kun asui samassa kylässä, jossa kävivät kaupassa.

Ihmeellisiä tupajumeja jotkut. Ymmärrän, jos sairaudet tms. rajoittaa, mutta jotkut ovat vaan niin erikoisen itsekkäitä... Juuri tuokin, että kauppareissulle kyllä lähdetään, mutta on niin suuri vaiva poiketa oman lapsen luona siinä kaupan naapurissa. Painostetaan kuitenkin lapsiperheitä pakkaamaan lapset, koirat ja tavarat autoon ja matkustamaa

Ei kiinnosta se oma lapsi ja lapsenlapset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni isovanhempi ja hänen miehensä kävivät muutaman harvan kerran. Sitäkin siskoni ihmetteli, että miten niin  monta kertaa. Paljon lähempänä asuvan siskon luona eivät käyneet sen useammin, liekö koskaan.

Eivät vaan tykänneet kyläillä, ja matkakin oli niin pitkä. Meille tunnin ajo, siskon luo ei sitäkään, kun asui samassa kylässä, jossa kävivät kaupassa.

Ihmeellisiä tupajumeja jotkut. Ymmärrän, jos sairaudet tms. rajoittaa, mutta jotkut ovat vaan niin erikoisen itsekkäitä... Juuri tuokin, että kauppareissulle kyllä lähdetään, mutta on niin suuri vaiva poiketa oman lapsen luona siinä kaupan naapurissa. Painostetaan kuitenkin lapsiperheitä pakkaamaan lapset, koirat ja tavarat autoon ja matkustamaa

Näinkö sinä teit omalle anopillesi? Hyi häpeä! Äläkä sano, että hän oli jo kuollut... Aina sama laulu.

Kunhan minä saan tämän lapsiperhevaiheen kunnialla hoidettua, niin en mene mihinkään missä on pikkulapsia. Tuli joku kiintiö täyteen. 

Kenelle nämä vierailut ovat tärkeitä, niin tärkeitä että pitää niitten epänormaaliutta tai normaaliutta edes pohtia ja kysellä? Nykyään kaikki elävät omaa elämäänsä ja tekevät miten tekevät ja elävät sitten mahdollisten seuraamusten kanssa ja ottavat oman vastuunsa. Eivätkä nillitä.

Tämä aika on sellainen että sukupolvien välinen juopa kasvaa ylipääsemättömäksi. Itse en ymmärrä nykymenoa, en ole herran vuosiin ymmärtänyt. Ja nyt en enää edes yritä.

Jotenkin on niin hyvässä muistissa vielä oma lapsuus ja nuoruus. Muistanko väärin, mutta silloin ei tullut kysymykseenkään etteikö vanhuksia (ja vanhempia yleensä) olisi kohdeltu kunnioittavasti. Lasten ei annettu hyppiä vanhempien silmille, pilkata tai väheksyä mitenkään. 

Kuka haluaa kokea epäkunnioittavaa kohtelua, eikö ole pikemminkin normaalia että sellaiselta haluaa säästää itseään. Vanhalla ihmisellä on ihan tekemistä elämässään, että pärjää edes jotenkin. Ja tilanne pahenee iän karttuessa.

En minä ainakaan ala kenenkään mieliksi tee enää mitään. Rahatkin alkavat olla loppu, ja ne vaivaiset säästöt mitä on pienestä eläkkeestä jäänyt tilin pohjalle on pakko pitää pahanpäivänvarana. 

Jos ei rahahanan sulkemisen jälkeen ole mitään ihmisarvoakaan enää jäljellä, niin miksi ihmeessä kylään punkisin?

On se normaalia, koska kakkua ei voi syödä ja säästää yhtäaikaa. 

Isovanhemmilta on ihan ok. jättää vierailut väliin, sama lapsilla, koska nykyään jokainen itse valitsee itse puolisonsa ja päättävät yhdessä, hankitaanko lapsia vai ei, eikä sitä päätä isovanhemmat tai suku.

Toisin kuin nykyään , vielä 50-luvulle saakka vanhemmat päättivät pitkälle millaisen puolison lapsi valitsee, jotta miniä/vävy olisi suvun mieleinen ja kemiat pelaisi. Lapsen vanhemmat palkkasi puhemiehen etsimään lapselle sopivaa puolisoehdokasta ja perheen isä hyväksyi puolisoehdokkaan, jos se oli sopiva. Näin varmistettiin puolisoehdokas sukuun sopivaksi ja ihmisuhteet toimivaksi.

Ja edelleen tätä tapahtuu vanhoissa suvuissa ja paremmissa piireissä, kuten kuninkaalisissa.  Eikä ap. tapaisia kysymyksiä tarvinnut esittää,  kun ihmissuhteet oli toimivat ja tunnettiin henkilökemiat jo useamman sukupolven ajalta. 

Vierailija kirjoitti:

On se normaalia, koska kakkua ei voi syödä ja säästää yhtäaikaa. 

Isovanhemmilta on ihan ok. jättää vierailut väliin, sama lapsilla, koska nykyään jokainen itse valitsee itse puolisonsa ja päättävät yhdessä, hankitaanko lapsia vai ei, eikä sitä päätä isovanhemmat tai suku.

Toisin kuin nykyään , vielä 50-luvulle saakka vanhemmat päättivät pitkälle millaisen puolison lapsi valitsee, jotta miniä/vävy olisi suvun mieleinen ja kemiat pelaisi. Lapsen vanhemmat palkkasi puhemiehen etsimään lapselle sopivaa puolisoehdokasta ja perheen isä hyväksyi puolisoehdokkaan, jos se oli sopiva. Näin varmistettiin puolisoehdokas sukuun sopivaksi ja ihmisuhteet toimivaksi.

Ja edelleen tätä tapahtuu vanhoissa suvuissa ja paremmissa piireissä, kuten kuninkaalisissa.  Eikä ap. tapaisia kysymyksiä tarvinnut esittää,  kun ihmissuhteet oli toimivat ja tunnettiin henkilökemiat jo useamman sukupolven ajalta. 

<

Jestas mitä paskaaa jaarittelua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia jos asutte kerrostalo kopperossa. Miten sinne yleensäkään ketään vieraita voisi tulla?

Miten kahvipöydässä ja olohuoneessa istuminen on erilaista 80 neliö kerrostalossa vs omakotitalossa?

No onhan ero kuin yöllä ja päivällä. Ensinnäkin 80 m2 kopperossa kukaan viitsi asua, ja omakotitalossa on oma rauha, eikä kuulu senhän takaa naapurin mölinät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia jos asutte kerrostalo kopperossa. Miten sinne yleensäkään ketään vieraita voisi tulla?

Miten kahvipöydässä ja olohuoneessa istuminen on erilaista 80 neliö kerrostalossa vs omakotitalossa?

No onhan ero kuin yöllä ja päivällä. Ensinnäkin 80 m2 kopperossa kukaan viitsi asua, ja omakotitalossa on oma rauha, eikä kuulu senhän takaa naapurin mölinät. 

Kukaan viitsi asua? Kyllä siellä omakotitalossakin saattaa olla sen päiväisiä mulkvistinaapureita, jotka kyttäävät muiden pihoja ja tekemisiä. 

Kiteytettynä: kaikissa perheissä ei olla jollakin superliimalla toisiinsa liimattuja, vaan jokainen elää omaa elämäänsä. Lapset lähtevät kotoa ja sen jälkeen heillä on itse perustamansa koti ja elämä. Jopa parisuhteissakin arvostetaan omaa tilaa ja jonkinasteista itsenäisyyttä esim ystäväpiirin valinnassa. En ole koskaan ymmärtänyt vanhempien ja lasten välistä suhdetta sellaiseksi, että olisi pakko olla tiiviisti yhteydessä ja käydä kyläilemässä jonkin ihme normaaliuden asettaessa velvoitteita kumminkaan puolin. Nykyajan hektinen meno jo rajoittaa turhia ajeluja vähemmäksi, eihän sitä erkkikään kestä mahdottomia. Tarvitaan myös lomia ja lepoa. Vanhemmat, siis iäkkäätkin ihmiset haluavat rauhoittua omaan elämäänsä ja rutiineihinsa. Ainakin jotkut haluavat. Kaikki on normaalia, taikka vaihtoehtoisesti, kaikki on epänormaalia. Sou not.

Kyllä minusta on outoa. Kaikki tuntemani isovanhemmat haluavat nähdä lapsenlapsiaan, niin kotonaan kuin muuallakin.

Kutsutteko? Tulisitteko ensi viikon sunnuntaina lounaalle?  Itse en mene kutsumatta edes lasteni luo kylään, vaikka asuvat samassa kaupungissa.

Riippuu varmaan paljon suvusta ja sen tavoista. Omassa suvussani ja miehen suvussa vieraillaan paljon puolin ja toisin. Joku ystäväni sanoi kerran, että teillähän on meno kuin Italiassa. Myös aikuiset sisarukset vierailevat toistensa luona. Mutta kaikille tällainen elämäntyyli ei soivi ja aiheuttaa varmasti stressiä. Meillä on niin, että aina kun voi järjestää jotkut kissanristiäiset, ne järjestetään. Itselleni tämä tuo iloa. Mutta oikeesti ymmärrän että joitakin voi ahdistaa.