Miksi kukaan tekee lapsia nykyään?

Rakkaudesta puolisoa ja lapsia kohtaan

Halu tuntea pyyteetöntä ja aitoa rakkautta

Halu tuntea itsensä tarpeelliseksi/korvaamattomaksi

Lapsi tuo ympärilleen aitoja tunteita, iloa, huolta, raivoa... Halu tuntea elävänsä täysillä.

Halu katsoa maailmaa lapsen silmin

Ihan vaan uteliaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteeni tulee varmaankin saamaan runsaasti alapeukkuja, mutta olen uskonut jo teini-ikäisestä asti että ainoa syy haluta lasta on se, että halutaan epätoivoisesti elämälleen joku tarkoitus ja lapsen saanti sitten tulee elämän tarkoitukseksi. Eli nyt elämälläni on tarkoitus kun olen äiti/isä ja lapseni tarvitsee minua. Ihmiset eivät kykene hyväksymään sitä ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta.

Yleensä elämän tarkoitus on lisääntyä, aivan joka lajilla. Epätoivoinen ei tarvi olla, jos haluaa toimia biologiansa mukaisesti ja saada ne kivat hormoonicoctailit ja tuntea suurimman rakkauden joka ihmiselle on mahdollista tuntea, eli rakkaus omaa jälkikasvuaan kohtaan.

No lässyl lässyn. Mä tunnen kyllä suurinta rakkautta omaa ihanaa vaimoa kohtaan. En tarvi lisäksi mitään rääkyvää ip

Tietenkin pidät sitä suurimpana, jos et vielä suurempaa ole kokenut. Oman lapsen rääkynän sietäminen on paljon helpompaa, kun siellä on se syvin rakkaus ja biologia taustalla. Mutta tietenkään lapset ei ole jokaiselle, vaikka tuossa yleistäen puhuttiinkin

Mikä sinä olet mittaamaan sitä onnen määrää mitä ihmiset kokevat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, kun laiskoja ja sairaita hyysätään niin paljon ettei yhteiskunta pysty tukemaan lapsia tarpeeksi.

Näin AP:na vastaan että enemmänkin tuetaan kannattamattomia yrityksiä ja vaikka mitä paskahanketta miljarditappioilla. Uniperillä olisi maksanut kaikkien viulut pitkäksi aikaa. Kansalle se raha juuri PITÄISI mennä.

10 miljardia jaettuna 5 miljoonalle olisi 2000€ / henkilö. Ei nyt ihan mitätön summa mutta ei siitä pitkäksi aikaa riittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole suomalaista yhteiskuntaa kauaa, jos ei asenteet muutu.

Miksi asenteet muuttusivat? Globaalin syntyvyyden laskun taustalla on naisten koulutustason nousu, ehkäisymenetelmät, uskonnon merkityksen väheneminen ja arvojen muutos. Aivan kaikki erittäin toivottavia asioita ja kohti pimeyttä mennään, jos näitä lähdettäisiin rapauttamaan.

Syntyvyyden laskun jatkuminen tarkoittaisi ihmisten katoamista yllättävänkin nopeasti. Toisaalta mitäpä näitä ennustamaan, pieni hetki sitten pelättiin väestöräjähdystä (osa pelkää vieläkin kun eivät ole tietoisia miten jyrkkä ja nopea muutos on maailmanlaajuisesti ollut). 

Vierailija kirjoitti:

Olisi jäänyt tekemättä, jos reilut 10 vuotta sitten olisin tiennyt, että maailma menee tällaiseksi ja synnytän lapset joko kuolemaan sodassa tai olemaan jotain tuskaista ja traumatisoitunutta jälleenrakentajasukupolvea. Nyt en ymmärrä niitä, jotka tällaisessa tilanteessa vielä lapsia tekevät.

Meidän elinolosuhteet on kaikkien aikojen parhaat. Ajatus siitä että asiat juuri nyt olisi erityisen huonosti on täysin absurdi, ennen on kuoltu nälkään, tauteihin ja oikeasti myös sodissa. Nyt sota on mahdollinen, mutta sitä se on ollut aina, nälkään tai tauteihin ei kuole käytännössä kukaan. Some, masennus vai mikä tekee näin valtavan perspektiiviharhan? 

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteeni tulee varmaankin saamaan runsaasti alapeukkuja, mutta olen uskonut jo teini-ikäisestä asti että ainoa syy haluta lasta on se, että halutaan epätoivoisesti elämälleen joku tarkoitus ja lapsen saanti sitten tulee elämän tarkoitukseksi. Eli nyt elämälläni on tarkoitus kun olen äiti/isä ja lapseni tarvitsee minua. Ihmiset eivät kykene hyväksymään sitä ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta.

Enpä tiedä. Joillakin ehkä näin, mutta minulla ei ole ollut mitään palavaa vauvakuumetta, ja ajattelen silti että olisi ollut ihan kiva elää perhe-elämää. En tiedä sitten, mikä on tarpeeksi oikeamielinen ja perusteltu syy hankkia lapsia? Minusta olisi vain ollut tavoittelemisen arvoista elää tätä elämää perheenä. Eikö se riitä?

Minulla ei ole miestä eikä lapsia, koska elämä meni eri tavalla eikä minulle tullut mahdollisuutta sellaiseen. Enkä tarvitse kumpaakaan, jotta elämälläni olisi "tarkoitus". Minulla on muutakin tekemistä. Mutta SILTI olen edelleen sitä mieltä, että perheen perustaminen olisi todennäköisesti ollut vaivan arvoista, vaikka sitä ei koskaan tapahtunutkaan.

Entisenä omaishoitajana kaipaan kaikista vähiten sitä, että joku "tarvitsee" minua. Minun ajatuksissani se ihanteellinen perheyksikkö on sellainen, joka puhaltaa yhteen hiileen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteeni tulee varmaankin saamaan runsaasti alapeukkuja, mutta olen uskonut jo teini-ikäisestä asti että ainoa syy haluta lasta on se, että halutaan epätoivoisesti elämälleen joku tarkoitus ja lapsen saanti sitten tulee elämän tarkoitukseksi. Eli nyt elämälläni on tarkoitus kun olen äiti/isä ja lapseni tarvitsee minua. Ihmiset eivät kykene hyväksymään sitä ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta.

Yleensä elämän tarkoitus on lisääntyä, aivan joka lajilla. Epätoivoinen ei tarvi olla, jos haluaa toimia biologiansa mukaisesti ja saada ne kivat hormoonicoctailit ja tuntea suurimman rakkauden joka ihmiselle on mahdollista tuntea, eli rakkaus omaa jälkikasvuaan kohtaan.

Missä on määritelty että lisääntyminen on elämän tarkoitus?

Perut voivat tehdä lapsia tähän köyhyyteen niin paljon kun perse kestää.   🤣🤣🤣🤣