Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan tekee lapsia nykyään?
31.03.2024 |
Jos ei esim. yhteiskuntaankaan voi enää luottaa, että tukee lapsia.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Palkka riittää just ja just omaan elämiseen. Ostovoima on nykyään olematon.
Juuri näin. Muutama vuosi sitten harkitsin itsellistä äitiyttä, mutta voi pojat miten onnellinen olen nyt, etten sitä tehnyt! Koska nyt sitten olisin pienen lapsen yksinhuoltaja, tässä taloustilanteessa. Yksin sentään tulee aina jotenkin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luota vieraisiin ihmisiin,parempi olla läheisten kanssa jotka samaa verta.Yksi jääminen olisi tuskaa,onneksi luotan lapsiini.Sukukin jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni tulee varmaankin saamaan runsaasti alapeukkuja, mutta olen uskonut jo teini-ikäisestä asti että ainoa syy haluta lasta on se, että halutaan epätoivoisesti elämälleen joku tarkoitus ja lapsen saanti sitten tulee elämän tarkoitukseksi. Eli nyt elämälläni on tarkoitus kun olen äiti/isä ja lapseni tarvitsee minua. Ihmiset eivät kykene hyväksymään sitä ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta.
Mulla on teini-ikäisestä ollut samansuuntainen ajatus. Itse nimittäin uskon, että jokaisella on mahdollisuus löytää itselleen elämäntehtävä tai oman elämän merkityksellisyys. Lapsia tekevät ottavat ikäänkuin oikotien. Vastuun merkityksestä voi kätevästi siirtää seuraavalle sukupolvelle, kunhan lisääntyy. Toki on semmoisiakin ihmisiä, jotka sekä lisääntyvät että ottavat vastuun elämänsä merkityksellisyydestä. Lapsettomalla on vaikeampi rasti. Siksi
Ai että lasten kasvattaminen helppo reitti? :D Merkityksellisyyden kokemukseen lähinnä joo. Tarkennatko vielä sitä mekansimia miten lapseton vanhemmiten pääsee mieleltään kypsemmäksi?
Ihmisiä on liikaa ja enemmän kuin ikinä ennen maailman jokaisessa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni tulee varmaankin saamaan runsaasti alapeukkuja, mutta olen uskonut jo teini-ikäisestä asti että ainoa syy haluta lasta on se, että halutaan epätoivoisesti elämälleen joku tarkoitus ja lapsen saanti sitten tulee elämän tarkoitukseksi. Eli nyt elämälläni on tarkoitus kun olen äiti/isä ja lapseni tarvitsee minua. Ihmiset eivät kykene hyväksymään sitä ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta.
Yleensä elämän tarkoitus on lisääntyä, aivan joka lajilla. Epätoivoinen ei tarvi olla, jos haluaa toimia biologiansa mukaisesti ja saada ne kivat hormoonicoctailit ja tuntea suurimman rakkauden joka ihmiselle on mahdollista tuntea, eli rakkaus omaa jälkikasvuaan kohtaan.
Missä on määritelty että lisääntyminen on elämän tarkoitus?
Ihminen ei ole sama asia kuin eläin tai kasvi. Meillä on sivistys ja kulttuuri. Tämä on niin väsyttävää tämä biologiaan vetoaminen. Elä sinä ihan rauhassa eläin-elämää ja lisäänny. Joillakin voi olla muutakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä merkityksellisyydestä jauhamista. Minusta minun elämä on tuntunut merkitykselliseltä niin kauan kuin pystyn muistamaan eli noin neljä vuotiaasta lähtien. Mihin merkitys olisi kadonnut? Aina on ollut olemassa ja tulee olemaan. Se on minun ainutlaatuinen elämä, ei siihen lapset tai lapsettomuus liity mitenkään.
Olen ilmeisesti poikkeus. Lucky me!
"Ihminen ei ole sama asia kuin eläin tai kasvi" niin, mutta ei se nyt täysin niistä poikkeava alienjuttukaan tällä pallolla ole.
Vaikka sua väsyttäis biologiaan vetoaminen koska ajatukset ja kulttuuri on niiiiin ihmisjuttuja ja kaiken yläpuolella, niin silti ihminen on biologinen olento, tunteet on biologisia reaktioita, ja niitä lisääntyminen myös luonnollisesti aiheuttaa.
En aio elää eläinelämää, vaan ihmiselämää tiedostaen olevani myös osa luontoa siinä missä kaikki muukin elollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsia tehdä siksi, että halutaan elää lapsiperhe-elämää? Suotakoon se sitä kaipaaville ihmisille ja toivottavasti yhteiskunta kuitenkin tukisi edelleen. Onhan niitä lapsia haluttu tehdä kautta historian, yhteiskunnan tuk ja perhepalvelut aika tuore juttu.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä merkityksellisyydestä jauhamista. Minusta minun elämä on tuntunut merkitykselliseltä niin kauan kuin pystyn muistamaan eli noin neljä vuotiaasta lähtien. Mihin merkitys olisi kadonnut? Aina on ollut olemassa ja tulee olemaan. Se on minun ainutlaatuinen elämä, ei siihen lapset tai lapsettomuus liity mitenkään.
Olen ilmeisesti poikkeus. Lucky me!
Esimerkiks masentuneet monesti menettää elämän merkityksellisyyden kokemuksen. Mutta onnittelut sulle merkityksellisestä elämästä, se on arvokas juttu jota ei rahalla saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatussa sanotaan "lisääntykää ja täyttäkää maa". Maa on täytetty liikakansoitukseen asti jo vuosikymmeniä sitten, joten noudatan Jumalan sanaa siten että en lisäänny.
Raskaus on blondeille toivottua. Niin kauniita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihminen ei ole sama asia kuin eläin tai kasvi" niin, mutta ei se nyt täysin niistä poikkeava alienjuttukaan tällä pallolla ole.
Vaikka sua väsyttäis biologiaan vetoaminen koska ajatukset ja kulttuuri on niiiiin ihmisjuttuja ja kaiken yläpuolella, niin silti ihminen on biologinen olento, tunteet on biologisia reaktioita, ja niitä lisääntyminen myös luonnollisesti aiheuttaa.
En aio elää eläinelämää, vaan ihmiselämää tiedostaen olevani myös osa luontoa siinä missä kaikki muukin elollinen.
Eläin tai kasvi ei hirveästi reflektoi, että haluaako lisääntyä vai ei. Onko vauvakuumetta vai ei. Onko sopivaa kumppania vai ei. Onko resurssia hoitaa jälkeläistä vai ei.
Ihmisen prosessi on paljon monimutkaisempi. Jos sinulla on nyt vauvakuume päällä ja ajattelet, että tämä lisääntyminen on nyt vain niin luonnollista ja kaikki tätä oikeasti haluaa, niin olet väärässä.
Mutta edelleen, lisäänny sinä ihan vain rauhassa.
Tää maailmahan tuhoutuu, miksi tänne lapsia pitäis tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Holtittomasti lisääntyvät yhteiskunnan elätit tekevät lapsia. Ne joilla on järki päässä ja joiden pitäisi itse kustantaa lapsiensa elämä eivät tee.
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa sanotaan "lisääntykää ja täyttäkää maa". Maa on täytetty liikakansoitukseen asti jo vuosikymmeniä sitten, joten noudatan Jumalan sanaa siten että en lisäänny.
Kuka sen liikakansoituksen määrittelee? Jossain laskettiin, että maailman ihmiset mahtuis uuden seelannin kokoiselle maa-alueelle, joten maata kirjaimellisesti ei ole vielä täytetty. Sen mukaan miten nykymaailman ruoka- ja muu hyödyketuotanto on järjestetty ihmisiä on toki liikaa, mutta vika on ennemminkin järjestelyissä. Niin kauan kuin raha ja suuryritykset on siitä vastuussa, niin niin kauan ihmisten määrä näyttää myös liialliselta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä merkityksellisyydestä jauhamista. Minusta minun elämä on tuntunut merkitykselliseltä niin kauan kuin pystyn muistamaan eli noin neljä vuotiaasta lähtien. Mihin merkitys olisi kadonnut? Aina on ollut olemassa ja tulee olemaan. Se on minun ainutlaatuinen elämä, ei siihen lapset tai lapsettomuus liity mitenkään.
Olen ilmeisesti poikkeus. Lucky me!
Esimerkiks masentuneet monesti menettää elämän merkityksellisyyden kokemuksen. Mutta onnittelut sulle merkityksellisestä elämästä, se on arvokas juttu jota ei rahalla saa
Kyllä, jos mieli sairastuu, niin voi ilman muuta tulla merkityksettömyyden tunteita. Samalla eri asia tässä kohtaa lapsellisuus/lapsettomuus -näkökulmasta.
Ei ole suomalaista yhteiskuntaa kauaa, jos ei asenteet muutu.
Me hankimme mieheni kanssa lapsia, koska halusimme perheen. Ihan OK me pärjätään vaikka (alempaa?) keskiluokkaa olemmekin, eikä tienata hurjasti.
Ei syntyvyys rahallisella tuella lähde nousuun.
Meillähän on vanhempainrahat, lapsilisät ja ilmainen koulutus.
Yleinen näköalattomuus ja epäluottamus tulevaan, vanhemmuudelle ladatut suuret vaatimukset ja vakaiden parisuhteiden puute ovat syitä tilanteeseen.
Mulla on teini-ikäisestä ollut samansuuntainen ajatus. Itse nimittäin uskon, että jokaisella on mahdollisuus löytää itselleen elämäntehtävä tai oman elämän merkityksellisyys. Lapsia tekevät ottavat ikäänkuin oikotien. Vastuun merkityksestä voi kätevästi siirtää seuraavalle sukupolvelle, kunhan lisääntyy. Toki on semmoisiakin ihmisiä, jotka sekä lisääntyvät että ottavat vastuun elämänsä merkityksellisyydestä. Lapsettomalla on vaikeampi rasti. Siksi he usein ovat varsinkin vanhemmiten mieleltään kypsyneempiä, koska eivät ole valinneet helppoa reittiä.