Punastuminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko haittaa työssäkäyntiä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyytää lääkäriltä resepti ruusufinnin aiheuttamaan ihon punoitukseen käytettävästä voiteesta.

Tuo ei auta punastumiseen yhtään. Ruusufinniin aiheuttamaan punoitukseen kyllä, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyvään punasteluun ei.

Vierailija kirjoitti:

Propral pelasti elämäni. Olen käyttänyt sitä noin 10 vuotta ja nykyisin saatan unohtaa ottaa sitä, enkö enää edes punastele. Paras lääke, koska ei vaikuta keskushermostoon ja sitä voi ottaa pienen terapeuttisen annoksen, jolloin sivuvaikutukset jäävät vähäisiksi. Sivuvaikutuksina mm. suun kuivuminen, raajojen kylmyys ja urheillessa sydämen hidas lyöntinopeus. 

 Noi sivuvaikutukset on kyllä paljon haitallisempia kuin punastelu. Kannattaisi mieluummin vaan punastella reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Propral pelasti elämäni. Olen käyttänyt sitä noin 10 vuotta ja nykyisin saatan unohtaa ottaa sitä, enkö enää edes punastele. Paras lääke, koska ei vaikuta keskushermostoon ja sitä voi ottaa pienen terapeuttisen annoksen, jolloin sivuvaikutukset jäävät vähäisiksi. Sivuvaikutuksina mm. suun kuivuminen, raajojen kylmyys ja urheillessa sydämen hidas lyöntinopeus. 

 Noi sivuvaikutukset on kyllä paljon haitallisempia kuin punastelu. Kannattaisi mieluummin vaan punastella reippaasti.

Riippuu ihan henkilöstä. En hirveästi lähtisi vähättelemään punastelunkaan haitallisuutta, voi olla hyvinkin iso ongelma. Siis niille jotka punastelee, ei todennäköisesti muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Propral pelasti elämäni. Olen käyttänyt sitä noin 10 vuotta ja nykyisin saatan unohtaa ottaa sitä, enkö enää edes punastele. Paras lääke, koska ei vaikuta keskushermostoon ja sitä voi ottaa pienen terapeuttisen annoksen, jolloin sivuvaikutukset jäävät vähäisiksi. Sivuvaikutuksina mm. suun kuivuminen, raajojen kylmyys ja urheillessa sydämen hidas lyöntinopeus. 

 Noi sivuvaikutukset on kyllä paljon haitallisempia kuin punastelu. Kannattaisi mieluummin vaan punastella reippaasti.

Riippuu ihan henkilöstä. En hirveästi lähtisi vähättelemään punastelunkaan haitallisuutta, voi olla hyvinkin iso ongelma. Siis niille jotka punastelee, ei todennäköisesti muille.

Suun kuivuminen on silti pahempi ongelma. Suun kuivuminen sen sijaan reikiinnyttää sun hampaat, sitä kautta aiheuttaa tulehduksia suussa ja sitä kautta taas syöpää, sydänkohtauksia ja aivokasvaimia. Punastelu nolottaa sitä, joka ei ole oppinut että saa olla oma itsensä. Se voi toki olla ikävää, mutta siitä jää eloon.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko että ketään ei kiinnosta punasteletko vai et? Olet sellainen luuseri että tekemisilläsi ei ole mitään väliä muutenkaan.

Miksi kukaan viitsii vaivautua kirjoittamaan moista paskaa? Häpeä, typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Propral pelasti elämäni. Olen käyttänyt sitä noin 10 vuotta ja nykyisin saatan unohtaa ottaa sitä, enkö enää edes punastele. Paras lääke, koska ei vaikuta keskushermostoon ja sitä voi ottaa pienen terapeuttisen annoksen, jolloin sivuvaikutukset jäävät vähäisiksi. Sivuvaikutuksina mm. suun kuivuminen, raajojen kylmyys ja urheillessa sydämen hidas lyöntinopeus. 

 Noi sivuvaikutukset on kyllä paljon haitallisempia kuin punastelu. Kannattaisi mieluummin vaan punastella reippaasti.

Riippuu ihan henkilöstä. En hirveästi lähtisi vähättelemään punastelunkaan haitallisuutta, voi olla hyvinkin iso ongelma. Siis niille jotka punastelee, ei todennäköisesti muille.

Suun kuivuminen on silti pahempi ongelma. Suun kuivuminen sen sij

Tulehdukset aiheuttaa myös aivoverenkiertihäiriöitä ja niiden myötä dementiaa. Mahdollisesti myös vaskulaarista ms-tautia.

Mielialalääkkeet auttaa myös ettei tsrkkaile niin paljoo omia tuntemuksia. Ja sit lisäksi ne propralit.

Minäkin olen sitä mieltä, että voisi siinä syömisen lomassa vähän jutellakin. Tuo hiljaisuus voi joillakin triggeröidä epämiellyttäviä kokemuksia tai palauttaa mieleen epämiellyttäviä kokemuksia menneisyydestä, jotka ilmenevät sitten fyysisenä jännittämisenä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jännittääkö sua myös työkavereille juttelu? Itseäni jännittää se miten suoriudun siitä ruokaluhetken small talkista, kun olen tosi introvertti enkä tykkää kovin puhua mitää turhia juttuja. 

Jännittää aina. koska tuntuu että multa small talk ei tule luonnollisesti ja toisilta tulee. 

Sama ongelma! Alkoi teini-iässä, sit oli jossain kohtaa poissa kunnes taas ilmaantui eikä ole enää poistunut. En enää edes yritä enkä oleta ongelman poistuvan. Tosin mulla ongelmana ei ole punastuminen vaan vapina. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset te joilla on lapsia rohkaiskaa lapsienne tutustumaan ja juttelemaan uusille ihmisille jo lapsena, etenkin jos lapsenne on ujoja juuri tämän takia että aikuisena sitä on vieläkin vaikeampi opetella. Yksinäänkään ei kaikki kuitenkaan halua olla.



AP, rohkeasti vaan juttelemaan ja tutustumaan :) Jos sanot jotain hassua tai muut ihmiset käyttäytyy oudosti, ei se maailma siihen lopu. Kaikkia ei kannata ottaa liaan vakavasti.

Mä juttelen töissä asiakkaille joka päivä. Silti koskaan punastuminen, jännittäminen ja pelkotilat ei ole hellittäneet. Luulen että johtuu synnynäisestä temperamenttista. jotkut ihmiset aistii esim paremmin vaaratilanteet.

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet auttaa myös ettei tsrkkaile niin paljoo omia tuntemuksia. Ja sit lisäksi ne propralit.

Mielialalääkkeet tuhoavat seksuaalisuuden ja osa niistä kutistaa aivoja.

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Tosiaan, teen asiakaspalvelutyötä ja asiakkaitten kanssa ei tämä punastelu ja jännittäminen ole paha. Mutta työkavereiden kanssa se alkaa heti. Yritän käydä syömässä silloin kun ei ole paljoa muita syömässä mutta se ei aina onnistu. Menen jotenkin lukkoon ja ahdistun niin että voimat menee ihan siihen että pärjään sen tilanteen ja vain toivon että pääsen siitä nopeasti pois ilman että tulee joku esim siihen vastapäätä istumaan, keskityn vain syömään nopeasti ja katselen kännykkää, joskus juttelen jotain jos siltä tuntuu. Varmaan otettava isompi annos sitä propralia ja ei ihan aamusta, tosin on aamulla töissä myös aamukahvihetki. Aika toivottomalta tuntuu ja kärsin tästä oikeasti. Ap

Hei AP. Täällä kohtalontoveri, 40-vuotias äijä. Sanoisin, että todennäköisintä on se, ettet parannu tästä vaivasta, mutta opit hyväksymään sen ja tulet sen kanssa toimeen. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty, mutta mielestäni se on parempi ja realistisempi tavoite. Koska jo se paranemisen tavoittelu aiheuttaa epäonnistumisen- ja epätoivon kokemuksia.

Joka tapauksessa voimia sinulle ja on meitä ilmeisesti aika paljon!

Ap, sanoit että syödessäsi joku katselee sinua. Jos joku jatkuvasti silmäilee tai ihan tuijottaa, ei mikään ihme, että ahdistut ja punastut. En siis ole sitä mieltä, että tuossa tapauksessa punastuminen olisi mitenkään erikoinen reaktio. Jotkut eivät tajua tuijottavansa, mikä voi olla tosi ahdistavaa sille, jota tuijotetaan.

Mutta tosiaan, itselläni on sama ongelma punastumisen/sos.tilanteiden pelon kanssa. Työssäni punastelen usein, mutta onneksi olen puhelimessa, joten kukaan ei näe minua. Mutta sitten tosiaan vaikka tauolla jos istun rauhassa juomassa kahvia ja joku tulee yhtäkkiä juttelemaan, saatan mennä ihan punaiseksi ilman järkevää syytä. Tai jos joku vaikka kaupassa tulee yllättäen juttelemaan, saatan punastua. En edes tajua miksi...

Itse en ole apua löytänyt, joten en osaa auttaa. Mutta meitä on muitakin, jos yhtään lohduttaa. Mielialalääkkeitä en itse halua, terapiassa olen käynyt. Propralia olen joskus kokeillut, mutta silloin ei tullut punastumista aiheuttavia tilanteita, joten en tiedä, olisiko siitä ollut apua. Sen käyttö myös vähän jännitti, koska verenpaineeni on matalahko.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Tosiaan, teen asiakaspalvelutyötä ja asiakkaitten kanssa ei tämä punastelu ja jännittäminen ole paha. Mutta työkavereiden kanssa se alkaa heti. Yritän käydä syömässä silloin kun ei ole paljoa muita syömässä mutta se ei aina onnistu. Menen jotenkin lukkoon ja ahdistun niin että voimat menee ihan siihen että pärjään sen tilanteen ja vain toivon että pääsen siitä nopeasti pois ilman että tulee joku esim siihen vastapäätä istumaan, keskityn vain syömään nopeasti ja katselen kännykkää, joskus juttelen jotain jos siltä tuntuu. Varmaan otettava isompi annos sitä propralia ja ei ihan aamusta, tosin on aamulla töissä myös aamukahvihetki. Aika toivottomalta tuntuu ja kärsin tästä oikeasti. Ap

Ei ole toivotonta. Miten lääke vaikuttaa nyt? Millä annoksella otat ja miten sykkeet yms. oireet? On tosiaan lyhytvaikutteinen, niin paras olisi saada ajoitus kohdilleen. Oletko pitkään käyttänyt? Ottaisin nyt alkuun sen verran kovat annokset, että saat fyysiset oikeet pois ja voit olla niitä ajattelematta. Kun aikaa menee alat tottua ja henkinen puolikin helpottaa. Kokemusta on. Olen ollut kova punastumaan ja jännittämään. Pikkuhiljaa se väheni ja oli yksittäisiä kertoja / kohtauksia. Nyt en ole juurikaan edes muistanut asiaa hetkeen. Tarkoitan ajanjaksoa vuosissa, eli kärsivällisyyttä, mutta ei toivotonta.

Ihan kun mun elämästä. Täällä kohtalotoveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittääkö sua myös työkavereille juttelu? Itseäni jännittää se miten suoriudun siitä ruokaluhetken small talkista, kun olen tosi introvertti enkä tykkää kovin puhua mitää turhia juttuja. 

Jännittää aina. koska tuntuu että multa small talk ei tule luonnollisesti ja toisilta tulee. 

Sama juttu. Ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittääkö sua myös työkavereille juttelu? Itseäni jännittää se miten suoriudun siitä ruokaluhetken small talkista, kun olen tosi introvertti enkä tykkää kovin puhua mitää turhia juttuja. 

Jännittää aina. koska tuntuu että multa small talk ei tule luonnollisesti ja toisilta tulee. 

Sama juttu. Ahdistavaa.

Mutta se on kuvitelmaa. Ei se small talk keneltäkään muultakaan sen helpommin tule, mutta ne muut näkee vaivaa yhteisen mukavuuden eteen. Ne jännittää ja punastelee ja tekee sen silti. On valmiita olemaan tarvittaessa tyhmiäkin? Mikä sut saa kuvittelemaan, että sun ei pitäis joutua tekemään samaa uhrausta ja työtä?

Sama!