Lue keskustelun säännöt.
Äidin muistisairaus loi synkän varjon koko elämän ylle
31.03.2024 |
Tuntuu, ettei muuta osaa enää ajatella. Ja koko ajan syyllinen olo jos ei jaksa pitää äitiin yhteyttä ja paha mieli siitä, ettei hän enää voi asua kotonaan. Ja kun tietää, ettei hän haluaisi siellä hoivakodissa asua ja kärsii siellä olemisesta niin miten sen tietäen itsekään voi enää olla hyvällä mielellä? Koko ajan vain mielessä, kuinka äiti ei haluaisi olla siellä tylsässä ja virikkeettömässä vankilassa, kuten hän itse sanoo ja nyt joutuu siellä olemaan loppuun saakka. Äidin elämä on mennyt pilalle niin itselläkin siitä koko ajan paha mieli ja ahdistaa koko asia niin että omakin elämä tuntuu menneen lopullisesti pilalle. Mikään ei enää ole, eikä tule koskaan olemaan, kuin ennen. Muistan terveen äidin omana itsenään ja kauhea seurata, kuinka nopeasti muistisairaus on muuttanut häntä ja vie päivä päivältä huonompaan. En tiedä mitä tehdä, kun itsellä henkinen paha olo ollut jo yli vuoden joka päivä asian vuoksi. Kaikki tuli niin nopeasti. Ennen terve ja toimintakykyinen, järkevä ihminen alkoi nopeasti oireilla, eikä enää pystynyt hoitamaan asioitaan, eikä muistanut enää lähes mitään. Ikää tosin pian 80v, mutta kaikki kävi nopeasti yhden vuoden aikana. Se tuli shokkina ja vieläkin asiaa vasta yrittää ymmärtää ja tottua. Lähinnä tuntuu pahalta äidin vuoksi, että hänen elämä on pilalla, eikä itsekään voi sen vuoksi olla enää elämässä onnellinen, koska suru äidistä. Itsekään en enää ole sama ihminen, eikä elämä enää samaa. En tiedä miten tähän koskaan tottuu tai pääsee yli? Ahdistaa ja pelottaa, kun tietää, että äiti tulee menemään vain huonommaksi ja miten itse kestää sen, kun nyt jo niin huono olla. Välillä otan etäisyyttä, enkä pidä yhteyttä, koska en jaksa ja sitten syyllinen olo, kuten nytkin. Miten tätä jaksaa?
Kommentit (64)
Silloin kun joku asia aiheuttaa voimakasta pitkäaikaista ahdistusta ja pelkoa, on tärkeää hakea apua. Välillä omat psyykkiset voimavarat ja keinot eivät vaan riitä. On tietenkin normaalia kokea surua äitisi sairaudesta ja tilanteesta, mutta vaikuttaa siltä, että suru on saanut sinusta nyt yliotteen.
Äitisi tuskin haluaa sinun kärsivän. Et itsekään haluaisi mahdollisten lastesi kokevan samaa kuin sinä, jos kyse olisi sinusta ja muistisairaudestasi. Lisäksi, äitisi sairaus ei muutu paremmaksi tai pahemmaksi sen mukaan asutko lähempänä tai kauempana. Eihän näitä ajatuksia tietenkään omiin aivoihin saa ohjelmoitua, eivätkä ne ole mikään oikotie parempaan oloon, mutta ne ovat kuitenkin yksi harvoista keinoista, joilla voit itse yrittää taistella ahdistusta vastaan arjessa.
Toivottavasti löydät ammattilaisen tai muun keinon, joka auttaa sinut. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitisi on muistisairas niin ainoa oikea paikka on laitos, jossa on suljetut ovet. Ei muistisairasta voi valvomatta pitää. Eikä puhettakaan että kotona. Laitokset on aina tylsiä paikkoja. Vaikka niistä muka yritetään tehdä viihtyisiä. Olen ollut töissä vanhustenkodissa ja näin ikäviäkin episodeja. Omaiset toivat sinne mummelin, joka alkoi heti itkeä ja sanoa että älkää jättäkö tänne. Kyllä teki pahaa. Samainen mummeli hymyili niin iloisesti kun lapsen lapset kävivät katsomassa, mutta ilme murtui heti kun lähtivät pois paikalta. Ikävä sanoa, mutta tämä kai kuuluu ihmiskohtaloon. Parempi kuitenkin näin kun laittaa vanhus uunin pankolle makaamaan, kuten ennen vanhaan, Intiaanit ja eskimot jättivät vanhuksen oman onnensa nojaan kun muuttivat maisemaa. Japanissa vanhus nakattiin reppuselkään ja vietiin metsään.
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma ei ole äitisi sairaus vaan joku muu. Vaikutat täysin hysteeriseltä. Dementiassa ei paljon hyviä puolia ole, mutta se on, että se etenee vähitellen. Ts. omaisilla on aikaa tottua asiaan.
Dementoivista sairauksista tavallisin on alzheimerintauti. Se on etenevä kuolemaanjohtava sairaus. Lääkkeitä on, mutta ne hidastavat tautia vain vähän.
Sun olisi nyt parasta saada itsellesi apua. Kärsit kohtuuttomista syyllisyydentunteista. Terapia?
Sun äiti on dementikoksi vanha. Esim. mun äidillä oireet alkoivat alle 60senä. Diagnoosin saatuaan hän eli 25 vuotta.
Nyt ei pidä sotkea dementiaa ja alzheimerin tautia. Mitä muistisairauksiin tulee, yksikään ei johda kuolemaan. Kuolemaan johtaa sairauteen liittyvät komplikaatiot mm. aspiraatiopneumonia.
Tuskin. Yleensä hoitokotipaikan saa aivan liian myöhään.