Lue keskustelun säännöt.
Mihin ystäviä tarvitaan?
31.03.2024 |
Itselläni ei ainakaan oikeastaan koskaan ole tarve jutella mistään henkilökohtaisista ongelmista ja muutenkin tykkään olla yksin. Jos tarvitsen apua johonkin käytännön pulmaan niin niihin saan apua sukulaisilta tai rahalla ammattilaisilta.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kyllä pyytöisin apua ystävältä tai sukulaiselta, kuin ammattilaiselta. no riippuu mistä on kyse, mutta mitä esimerkiksi henkilökohtiaisiin ongelmiin tulee, niin esim. mielenterveyshoitajan kanssa keskustelemisesta on yhtä paljon hyötyä, kuin varpaan työntämisestä hiirenloukkuun.
Itselläni ei ole mielenterveysongelmia eikä ainakaan sellaisia joihin auttaisi keskusteleminen, muunlaisiakin terapiamuotoja ja itsehoitoa on tarjolla. Mutta oikeastiko haluaisit tilittää ystävällesi jotain kipeimpiä asioita? Kuulostaa hullulta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että hullut tykkää olla yksin ettei tarvitse olla normaalien ihmisten kanssa tekemisissä.
Ystävää voi tarvita jos on jotain yhteisiä harrastuksia, mielenkiinnonkohteita käydä mm. museoissa, teatterissa tai tapahtumissa.
Vierailija kirjoitti:
Ystävää voi tarvita jos on jotain yhteisiä harrastuksia, mielenkiinnonkohteita käydä mm. museoissa, teatterissa tai tapahtumissa.
Mutta vaatiiko tällainenkaan toiminta nimenomaan ystävyyttä?
Ap
Hyvä ystävä on kuin rakas perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kyllä pyytöisin apua ystävältä tai sukulaiselta, kuin ammattilaiselta. no riippuu mistä on kyse, mutta mitä esimerkiksi henkilökohtiaisiin ongelmiin tulee, niin esim. mielenterveyshoitajan kanssa keskustelemisesta on yhtä paljon hyötyä, kuin varpaan työntämisestä hiirenloukkuun.
Itselläni ei ole mielenterveysongelmia eikä ainakaan sellaisia joihin auttaisi keskusteleminen, muunlaisiakin terapiamuotoja ja itsehoitoa on tarjolla. Mutta oikeastiko haluaisit tilittää ystävällesi jotain kipeimpiä asioita? Kuulostaa hullulta.
Ap
Tota se on. Ystäviltä ollaan aina vailla jotain ja tuokin kertoi pyytävänsä mieluummin ystävältä apua kuin ammattilaiselta. Tulee mieleen muuttorumbat jossa ei palkata ammattilaisia vaan pyydetään ystävät apuun. Sellainen ihminen jolla on paku on myös paljon ystäviä ja usein myös sellaisia joiden olemassaolosta ei entuudestaan tiennyt.
Jo se että suhtautuu ystävällisesti naapuriin, johtaa siihen, että naapuri alkaa käyttämään hyväksi. Ollaan palveluksia vailla, kerjätään 'lainaksi' sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kyllä pyytöisin apua ystävältä tai sukulaiselta, kuin ammattilaiselta. no riippuu mistä on kyse, mutta mitä esimerkiksi henkilökohtiaisiin ongelmiin tulee, niin esim. mielenterveyshoitajan kanssa keskustelemisesta on yhtä paljon hyötyä, kuin varpaan työntämisestä hiirenloukkuun.
Itselläni ei ole mielenterveysongelmia eikä ainakaan sellaisia joihin auttaisi keskusteleminen, muunlaisiakin terapiamuotoja ja itsehoitoa on tarjolla. Mutta oikeastiko haluaisit tilittää ystävällesi jotain kipeimpiä asioita? Kuulostaa hullulta.
Ap
EI minulla ole välttämättä tarvetta puhua kipeimmistä aisoista, mutta toisaalta ystävyyssuhteissa on ollut aina avointa keskustelua. Tuskin on kuitenkaan hullua keskustella lähimpien kanssa. Ennemminkin on mielestäni epätervettä mennä maksusta keskustelemaan ventovieraankanssa, joka sinua tuntematta neuvoo mikä olisi hyväksi ja kuinka toimia. Terapia on asia erikseen, mutta ns. keksusteluapu, jossa vaihdetaan viikon kuulumisia on höpönlöpöä.
"Tota se on. Ystäviltä ollaan aina vailla jotain ja tuokin kertoi pyytävänsä mieluummin ystävältä apua kuin ammattilaiselta. Tulee mieleen muuttorumbat jossa ei palkata ammattilaisia vaan pyydetään ystävät apuun. Sellainen ihminen jolla on paku on myös paljon ystäviä ja usein myös sellaisia joiden olemassaolosta ei entuudestaan tiennyt."
Juu. Minä en missään tapauksessa värväisi ystäviä tai kavereita muuttoavuksi. Omia lapsiani voisin muutossa auttaa, mutta muut saavat järjestää omat asiansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kyllä pyytöisin apua ystävältä tai sukulaiselta, kuin ammattilaiselta. no riippuu mistä on kyse, mutta mitä esimerkiksi henkilökohtiaisiin ongelmiin tulee, niin esim. mielenterveyshoitajan kanssa keskustelemisesta on yhtä paljon hyötyä, kuin varpaan työntämisestä hiirenloukkuun.
Itselläni ei ole mielenterveysongelmia eikä ainakaan sellaisia joihin auttaisi keskusteleminen, muunlaisiakin terapiamuotoja ja itsehoitoa on tarjolla. Mutta oikeastiko haluaisit tilittää ystävällesi jotain kipeimpiä asioita? Kuulostaa hullulta.
Ap
EI minulla ole välttämättä tarvetta puhua kipeimmistä aisoista, mutta toisaalta ystävyyssuhteissa on ollut aina avointa keskustelua. Tuskin on kuitenkaan hullua keskustella lähimpien kanssa. Ennemminkin on mielestäni epätervettä mennä maksusta keskustelemaan ventovieraankanssa, joka sinua tuntematta neuvoo mikä olisi hyväksi ja kuinka toimia. Terapia on asia erikseen, mutta ns. keksusteluapu, jossa vaihdetaan viikon kuulumisia on höpönlöpöä.
Mitä tällä tarkoitetaan? Minkälaisia neuvoja ja missä asioissa?
Ap
Tähän kyllä kuuluu myös se, että silloin autetaan myös ystävää muutossa tai muutoin apua tarvitessa eikä olla ainoastaan pyytämässä. Paku on kyllä joka kerta vuokrattu ja ota huomioon ettei jokaisella ole myöskään varaa palkata muuttomiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin tiedän mihin naisystäviä tarvitaan.
M45
Ryhmäseksi on parasta hyvien ystävien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse olisin nuorempana nimenomaan tarvinnut tekemään yhdessä juttuja. Monta asiaa jäänyt tekemättä sen takia et ei oo ollut tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain yksin. Tälleen vanhemapa (30+) on jo sen verran itsevarmuutta, et jos on joku juttu minkä todella haluan tehdä, niin teen sitten vaikka yksin jos sillä kertaa ei oo saatavilla seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että hullut tykkää olla yksin ettei tarvitse olla normaalien ihmisten kanssa tekemisissä.
Vastaa kaikkitietävä, jolla varmaan omakohtaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olisin nuorempana nimenomaan tarvinnut tekemään yhdessä juttuja. Monta asiaa jäänyt tekemättä sen takia et ei oo ollut tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain yksin. Tälleen vanhemapa (30+) on jo sen verran itsevarmuutta, et jos on joku juttu minkä todella haluan tehdä, niin teen sitten vaikka yksin jos sillä kertaa ei oo saatavilla seuraa.
suurin osa siitä mmitä voi tehdä yksin ei useimmiten ole tekemisen väärtiä. Tai no riippuu millaisesta tekemisesttä on kiinnostunut. Toisaalata kyllä ystävyys minulle merkitsee paljon muuta, kuin yhdessä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olisin nuorempana nimenomaan tarvinnut tekemään yhdessä juttuja. Monta asiaa jäänyt tekemättä sen takia et ei oo ollut tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain yksin. Tälleen vanhemapa (30+) on jo sen verran itsevarmuutta, et jos on joku juttu minkä todella haluan tehdä, niin teen sitten vaikka yksin jos sillä kertaa ei oo saatavilla seuraa.
Nuoren elämään kuuluukin ystävyyssuhteet ja sosiaalinen elämä, aikuisuudessa ne eivät ole niin merkityksellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olisin nuorempana nimenomaan tarvinnut tekemään yhdessä juttuja. Monta asiaa jäänyt tekemättä sen takia et ei oo ollut tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain yksin. Tälleen vanhemapa (30+) on jo sen verran itsevarmuutta, et jos on joku juttu minkä todella haluan tehdä, niin teen sitten vaikka yksin jos sillä kertaa ei oo saatavilla seuraa.
Nuoren elämään kuuluukin ystävyyssuhteet ja sosiaalinen elämä, aikuisuudessa ne eivät ole niin merkityksellisiä.
Jaa, misei muka olisi? Varsinkin jos ei ole omaa perhettä. En oo koskaan oikein sisäistänyt sitä perinteistä kaavaa, et pitäis olla perhe, jossa pari muksua ja koira. Elämän voi elää niin monella tapaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olisin nuorempana nimenomaan tarvinnut tekemään yhdessä juttuja. Monta asiaa jäänyt tekemättä sen takia et ei oo ollut tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain yksin. Tälleen vanhemapa (30+) on jo sen verran itsevarmuutta, et jos on joku juttu minkä todella haluan tehdä, niin teen sitten vaikka yksin jos sillä kertaa ei oo saatavilla seuraa.
Nuoren elämään kuuluukin ystävyyssuhteet ja sosiaalinen elämä, aikuisuudessa ne eivät ole niin merkityksellisiä.
Jaa, misei muka olisi? Varsinkin jos ei ole omaa perhettä. En oo koskaan oikein sisäistänyt sitä perinteistä kaavaa, et pitäis olla perhe, jossa pari muksua ja koira. Elämän voi elää niin monella tapaa :)
Ei tarvitse olla perhettäkään. Aikuisena vaan usein tarve sosiaalisille riennoille vähenee radikaalisti.
Ennemmin kyllä pyytöisin apua ystävältä tai sukulaiselta, kuin ammattilaiselta. no riippuu mistä on kyse, mutta mitä esimerkiksi henkilökohtiaisiin ongelmiin tulee, niin esim. mielenterveyshoitajan kanssa keskustelemisesta on yhtä paljon hyötyä, kuin varpaan työntämisestä hiirenloukkuun.