Lue keskustelun säännöt.
Menehtyvän haju kalmantuoksu
30.03.2024 |
Onko totta, että lähellä kuolemaa oleva haisee/tuoksuu imelälle?
Miten kuolevan haju muodostuu?
Mille kalma haisee ja kuka sen huomaa?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Diabetestä sairastavat tuoksuvat imelälle ja voivat elää tautinsa kanssa vuosikymmeniä. Kuollut haju muodostuu samoin kun mätänevään lihaan, bakteeritoiminnan ansiosta. Kalma haisee vähän samalle kuin jäteastia, jossa on pilaantunutta ruokaa. Mitä kauemmin on kuolleena sen pahemmaksi haju muuttuu.
Eikö se haju lopu, kun alkaa muuttumaan muumioksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut, että kuoleman lähestyessä haju muuttuu. Millaiseksi?
Kysy Igorilta, hän kokki / insinööri / patologi
Ne voi olla ehkä myös ne lääkkeet, mitä kuoleva joutuu syömään.
Siitä hajusta saat käsityksen, kun pidät vaikka auringossa tai patterin päällä viikon raakaa jauhelihaa. Tulee sellaista mätävettä, jossa Lilius valkoisia pulleita toukkia, vaikka kukaan kärpänen ei ole käynyt siihen munimassa.
Siitä tajuat myös sen, mitä sisääsi ahdat, kun syöt lihaa = ruumista, kalvoa, kuollutta vainajaa.
Se on hirveä löyhkä.
Kalman haju on mielestäni bakteeritoiminnan kaasuntuoton tulosta. Tietyt osan ihmisessä jatkavat toimintaansa, vaikka sydän pysähtyy ja hengitys loppuu, olet varmasti kuullut että kynnet kasvavat, hiukset kasvavat jne jne vaikka ihminen on ollut viikon kuolleena.
Kun ihminen kuolee, lihasjännitys laukeaa, silloin ihmisestä tulee paljon eritteitä. En ole koskaan miettinyt kalman hajua, se on vain se hetki, kaunis rauhallinen hetki, jolloin ihmisen tuskat ja vaikeudet loppuvat, pääsee eroon kieroista ihmisistä, veloista ja muista murheista. Olen useammassa viime henkäys - hetkessä ollut mukana ja ellei kyseessä ole akuutti tai teho-osasto, tunnelma on aistittavissa rauhallisena ja elämää kunnioittavana. Elvytystilanteissa tilanne on hektisempi eikä silloin välitetä vaikka jossain vähän rusahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kalman haju on mielestäni bakteeritoiminnan kaasuntuoton tulosta. Tietyt osan ihmisessä jatkavat toimintaansa, vaikka sydän pysähtyy ja hengitys loppuu, olet varmasti kuullut että kynnet kasvavat, hiukset kasvavat jne jne vaikka ihminen on ollut viikon kuolleena.
Kun ihminen kuolee, lihasjännitys laukeaa, silloin ihmisestä tulee paljon eritteitä. En ole koskaan miettinyt kalman hajua, se on vain se hetki, kaunis rauhallinen hetki, jolloin ihmisen tuskat ja vaikeudet loppuvat, pääsee eroon kieroista ihmisistä, veloista ja muista murheista. Olen useammassa viime henkäys - hetkessä ollut mukana ja ellei kyseessä ole akuutti tai teho-osasto, tunnelma on aistittavissa rauhallisena ja elämää kunnioittavana. Elvytystilanteissa tilanne on hektisempi eikä silloin välitetä vaikka jossain vähän rusahtaa.
Mistä se haju tulee, ennen kuin varsinainen kuolema tulee?
Olin kerran lähiliikenteen bussissa ja taakseni istui vanhempi ihminen joka puhui puhelimeen haukkuen jotain sairaala juttuja.
En voinut hengittää kun hänestä levisi niin järkyttävä haju erityisesti hengityksen kautta. Hän oli selkeästi sairas eikä ollut pelkästään diabetes sillä olen sellaisen haistanut joskus. Tämä oli niin paha haju että epäilen sen olleen juuri sitä kalman hajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne voi olla ehkä myös ne lääkkeet, mitä kuoleva joutuu syömään.
Siitä hajusta saat käsityksen, kun pidät vaikka auringossa tai patterin päällä viikon raakaa jauhelihaa. Tulee sellaista mätävettä, jossa Lilius valkoisia pulleita toukkia, vaikka kukaan kärpänen ei ole käynyt siihen munimassa.
Siitä tajuat myös sen, mitä sisääsi ahdat, kun syöt lihaa = ruumista, kalvoa, kuollutta vainajaa.
Se on hirveä löyhkä.
Mutta kuka kertoisi hienovaraisesti radikaalivegaanille että hänen söpöt lemmikit syövät myös eläinruumiita ravinnokseen.
Näin ainakin rivien välistä voisi tulkita kirjoittajan maailmankuvaa, passiivisagressiivisen ja viiltävän kommentin perusteella
En osaa sanoa lähellä kuolemaa olevan hajusta, mutta pitempään kuollutta ihmistä olen joutunut haistelemaan, eikä se tyrmäävä haju koskaan unohdu. Semmoinen imelä, todella voimakas ja hirveä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muumioitunut ihminen ei haise, silloin ihminen kuivunut eikä nestettä kehossa. Tästä syystä kuollut voi olla kotona vuosikausia löytymättä kun hajua ei ole.
Useat bakteerit haisevat makealle muhiessaan. Ei miellyttävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne voi olla ehkä myös ne lääkkeet, mitä kuoleva joutuu syömään.
Siitä hajusta saat käsityksen, kun pidät vaikka auringossa tai patterin päällä viikon raakaa jauhelihaa. Tulee sellaista mätävettä, jossa Lilius valkoisia pulleita toukkia, vaikka kukaan kärpänen ei ole käynyt siihen munimassa.
Siitä tajuat myös sen, mitä sisääsi ahdat, kun syöt lihaa = ruumista, kalvoa, kuollutta vainajaa.
Se on hirveä löyhkä.
Mutta kuka kertoisi hienovaraisesti radikaalivegaanille että hänen söpöt lemmikit syövät myös eläinruumiita ravinnokseen.
Näin ainakin rivien välistä voisi tulkita kirjoittajan maailmankuvaa, passiivisagressiivisen ja viiltävän kommentin perusteella
Minun söpö, ihana ja rakas lemmikkikoiruli syö myös omaa paskaansa. Minä en.
Aikoinaan Suomessa uskottiin kalmanhajun johtuvan ilkeistä keijuista, jotka tanssivat ruumiiden ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kävin katsomassa syöpää sairastavaa veljeäni päivää ennen hänen kuolemaansa, niin mieleeni jäi se hänestä lähtenyt imelä, kuvottava haju (ei ollut diabeetikko), joka tarttui minun hiuksiini, vaatteisiini ja se tuntui jopa makuna suussani. Tulen muistamaan sen aina. En tiedä, tuleeko se kalmanhaju siitä, että sisäelimet pitkälle edenneessä syövässä jo vähitellen brakaavat ja aiheuttavat sen hajun?
Vierailija kirjoitti:
Kun kävin katsomassa syöpää sairastavaa veljeäni päivää ennen hänen kuolemaansa, niin mieleeni jäi se hänestä lähtenyt imelä, kuvottava haju (ei ollut diabeetikko), joka tarttui minun hiuksiini, vaatteisiini ja se tuntui jopa makuna suussani. Tulen muistamaan sen aina. En tiedä, tuleeko se kalmanhaju siitä, että sisäelimet pitkälle edenneessä syövässä jo vähitellen brakaavat ja aiheuttavat sen hajun?
Itse kävin katsomassa syöpää sairastavaa tätiäni päivää ennen kuolemaa. Halasinkin vielä ja ei haissut miltään.
Mä olen vanhuspuolella ja muutaman kerran olen haistanut sen hajun kuolevasta ihmisestä. Kaikkien kohdalla sitä hajua ei ole tullut tai haju on juuri ja juuri haistettavissa. Juuri oli yksi asukas saattohoidossa enkä haistanut hänestä sitä hajua, asukas kuoli reilun 12 tunnin päästä.
Iäkäs sukulaiseni kertoi, että hän haistoi kalman hajun puolisostaan, kun hän kumartui auttamaan tälle kenkiä jalkaan, kun tämä oli lähdössä lääkäriin/ sairaalaan. Silloin ei ollut muuten tiedossa, että hänen aikansa olisi loppusuoralla, mutta sieltä sairaalasta hän ei enää palannut.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran lähiliikenteen bussissa ja taakseni istui vanhempi ihminen joka puhui puhelimeen haukkuen jotain sairaala juttuja.
En voinut hengittää kun hänestä levisi niin järkyttävä haju erityisesti hengityksen kautta. Hän oli selkeästi sairas eikä ollut pelkästään diabetes sillä olen sellaisen haistanut joskus. Tämä oli niin paha haju että epäilen sen olleen juuri sitä kalman hajua.
Nuoremmalllakin voi hengitys haista todella pahalle. Hammasmätä, proput ym. Joillekin kertyy nielurisoihin kovia rääntyyppisiä proppuja jotka haisee.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kuoleman lähestyessä haju muuttuu. Millaiseksi?
Se hengitys haisee kalmalta. Sitä hajua on vaikeaa selittää.
Diabetestä sairastavat tuoksuvat imelälle ja voivat elää tautinsa kanssa vuosikymmeniä. Kuollut haju muodostuu samoin kun mätänevään lihaan, bakteeritoiminnan ansiosta. Kalma haisee vähän samalle kuin jäteastia, jossa on pilaantunutta ruokaa. Mitä kauemmin on kuolleena sen pahemmaksi haju muuttuu.