Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnelukot kuin olisi välinpitämätön puolisolleen?
30.03.2024 |
Kun puolisolla on tunnelukkoja/lapsuuden aiheuttamia vikoja, tunnekylmyys(?) tms... Niin kuinka ne näkyy suhteessa?
Täällä ainakin niin, että puoliso ei osaa(?) olla "me". Ei missään tilanteessa korosta/tuo esille meitä. Varsinkaan oman sukunsa edessä, kuin olisi vain hän, ja sitten puoliso ja lapset erikseen...
Äh, hankala kuvailla... Jos paikalla on muita, niin koskaan ei ota kädestä, tai edes hipaise (en tarkoita lääppimistä muiden edessä!). Edes häämatkalla ei ottanut kädestä kiinni julkisella paikalla. Koskaan ei ota kuvia minusta/meistä, ainakaan pyytämättä. Jos pyydän niin ei ole luontevasti kuvassa, jonka takia meistä on ehkä 5 kivaa kuvaa liki 30vuoden suhteen ajalta.
Erimielisyyksiä ollessa, ei kykene puhumaan kuin aikuinen. Tiuskii että: ole hiljaa, älä valita! Ei näe omassa käytöksessä mitään haitallista, helposti syyttelee muita. Kokee häpeää herkästi, vaikka ei olisi syytäkään. Välillä mietin, että häpeääkö minua?
Tuntuu kuin yhteys katkeaisi kohta kokonaan....
Kommentit (7)
Ja olet sitten tuollaisessa suhteessa roikkunut liki 30 vuotta. Ainutkertaisen elämäsi. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kestänyt tuollaista lähes 30 vuotta?
Jos sillä puolisolla on massia. Suurimmalle osalle ihmisistä raha on tärkein asia elämässä, vaikka miten haluaisi kuvitella, että tärkeintä rakkaus ja välittäminen, itsensä arvostaminen, tai muut henkisemmät arvot.
Olisi hyvä jos hieman vanhemmat vastailisi, kuin nämä nykyajan ilkeät....
Kerroin huonot puolet, hyvät puolet pitää yhdessä, en avaa enempää julkisesti.
Tämä palsta on pilattu, kuten koko nykymeno. Harva osaa olla ystävällinen, syyttelyä piisaa, ajatukset ja keskustelu rakentavasti kadonneet.
ap
Ymmärrän sua, meillä hieman samaa. Välillä pohdin rakastaako ollenkaan, mutta sitten osoittaa rakkautensa kyllä muilla keinoin.
Puolisolla on ollut lapsuus täynnä hylkäämiskokemuksia, joita ei ole ikinä käsitellyt. Aiemmin uhosi aina eroavansa kun tuli isompi riita. Lopetti sen kun lopulta tein selväksi että tekee vaan jonkun päätöksen: lähtee tai jää, mutta lopettaa sillä uhkailun tai sitten minä teen päätöksen.
Läheisyyttä on kun teen aloitteen, mutta oma-aloitteisesti hän ei usein tule lähelle muuten vaan. Varmasti on tunnelukkoa alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos edelliselle vastaajalle. Tutulta kuulostaa. Meilläkin oli tuota jättämis-uhkaa aikoinaan. Se oli mielestäni hyvinkin kummallista, saattoi ilman syytä pakata kassin ja uhata lähtemisellä. Vaikka näki, miten se satutti minua, ei lopettanut, eli kyse ei ollut siitä, että suutuspäissään sanoo ajattelemattomasti, vaan saattoi monta tuntia olla sitä mieltä.
Kuvittelen, että tavallinen ihminen nähdessään käytöksensä satuttavan toista, lopettaa? Sitten myöhemmin kun tilanne oli ohitse, pyysi jopa anteeksi ja oli taas oma itsensä. Luulen että nuo tilanteet kumpuaa jostain lapsuudesta, hänellä on ollut hyvin julmat vanhemmat.
ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi olet kestänyt tuollaista lähes 30 vuotta?