En uskalla sanoa miehelle että haluan erota

Vierailija kirjoitti:

Minä voin kertoa sille mikä sen numero on niin soitan sille ja kerron.

 

T: kiltti mies

:D

Elämiä on vaan yksi tai niin oletetaan. Sen näkee sitten joskus onko.

Minä otin vaimostani eron, kun en enää jaksanut. Olin itsekäs, mutta en tuhlaa aikaani sellaiseen mitä en halua. Parisuhteet loppujen lopuksi ei ole mitään muuta kuin stressiä. Vähemmän se antaa positiivista juttua elämään. Koko aika saa sopia asioita kaikesta ja aina pitää ottaa toinen huomioon. Kun sitä luulee, että voi tehdä ja olla suhteessa ns vapaampi ja toinen ei estele niitä tavallisia menoja, niin ei se ole niin. Se meneminen tulee jossain vaiheessa vastaan isojen riitojen muodossa. (en puhu pettämisestä ). Kun sitä alkaa miettiä asioita erilailla ja tulee mieleen kaikenlaisia juttuja mihin tekis mieli lähteä, vaikka huomenna. Ei sinne jonnekkin voi huomenna lähteä. Pitää ajatella toista ja säätää ja säheltää kuukaus ennen sitä kaikkea.

Olen ollut sinkku nyt 3 vuotta. Olen 47v ja olen onnellisempi kuin koskaan. Olin viikko sitten italiassa viikon. Olin viikon lomalla. Edellisenä iltana mietin, että mitähän tekis lomalla. Yhtäkkiä tuli mieleen, että kone auki, mitäs matkoja olis ja sitten oli italia. Klik klik klik klik ja noin 11h päästä seisoin lentokentällä. Nyt voin tehdä asiat noin. EI tarttenu sopia ja kuunnella. Senku varasin matkan ja lähdin.

Kun sinä aapee ajattelet noin asioita sun suhteessa, niin sun suhde ei muutu tosta. Sä oot jo eronnut, mutta et ole vaan lähtenyt. Tiedät sen itsekin ettei mikään fiilis muuta tota. Sä voit kärvistellä ja ehkä on kivaa hetken jne, mutta alitajuisesti sä oot koko aika lähdössä pois.

Olen itse tehnyt sellaisen päätöksen etten tee enää ikinä mitään sellaista mitä en halua. Tää päätös koskee kaikkia asioita. Esim, jos en halua mennä jonkun hautajaisiin, niin minä en mene. Eikä kiinnosta muiden mielipiteet siitä.

Suhteessa ei muuta vikaa kuin se etten koe rakastavani enää ja haluaisin olla vaan yksin. Onko kukaan muu ollut tällaisessa tilanteessa ja miten ratkaisit sen? En haluaisi loukata miestä joka on ilmeisesti ihan tyytyväinen suhteeseemme vaikka se onkin kuin kämppissuhde tätä nykyä. 

5000 EUROA, MULLE JÄTKÄ ON   KUOLLUT KUIN KIVI.

Niin, kerro miehelle että haluat erota. Ole rehellinen ja toimi eroa edistääksesi. Älä ainakaan ala höpöttämään väliaikaisesta asumiserosta yms, älä jätä omaa oloasi parantaaksesi pienintäkään toivoa yhteenpaluusta. Ole rehellinen ja jämpti.

Minun roikotettiin lähes 30 yhteisen vuoden jälkeen yli vuosi toivossa, haluttiin erota, mutta ei päästää irti. Lopulta itse totesin, että se on siinä. Katkeruus ei jäänyt itse erosta, pitkäkään suhde ei saa olla elinkautinen ja jos rakkaus loppuu niin toisella on oikeus mennä, mutta silloin pitää todella päästää siitä toisesta irti. Minulla meni vuosi hukkaan kun rakastin niin paljon, enkä päässyt kunnolla erosta toipumaan.

Pohtinut ihan samaa. Miten se voikin olla niin hirveän vaikeaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloittaja aiemmin yrittänyt jo erota hänestä? Kerro miten jos olet. Helpompi ehdottaa tapoja jos tietää miten mies on aiemmin toiminut aiheen tullessa esiin.

Olen eri, mutta pohtinut myös eroa. Miehen aiemman erohistorian huomioiden hän reagoisi niin, että pyyhkisi olemassaoloni elämänhistroriastaan pois kokonaan, kylmästi ihan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. En osaa sanoa, miksi se tuntuisi pahalta minusta. Ikäänkuin 16 vuotta omasta elämästäni deletoituisi samalla, eikä niitä olisi koskaan ollutkaan, omaan historiaani tulisi ontto aukko.

Miksi sinun historiaasi tulisi aukko, jos mies pyyhkisi sinut omasta historiastaan? Ette te ole sama ihminen. Tottakai ero pitkästä suhteesta tuntuu pahalta, mutta tuo on kyllä todella huono syy olla yhdessä. Erossa pitää myös sitten osata päästää oikeasti irti. Ei saa flipata, kun ex ottaa uuden.

Mies kutsui minua "saatanan nauta" kun olimme sopineet, että vien hänet kaverille viettämään miesten iltaa ja tulin kotiin jumpalta tai ruokakaupasta vähän myöhässä.

Siihen loppui rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Lähetä tekstiviesti 

Tämäkin on parempi kuin että roikottaa toista suhteessa joka ei itseä kiinnosta.

Teillä joku avosuhde, jossa ei mitään ole koskaan toiselle luvattukaan, vaan fiiliksen mukaan ollaan (tai ei olla)?

Olen ollut samassa tilanteessa, et halusin olla yksin, ja tein selväksi asian vaikka jonkun aikaa luuli minun bilettävän vaan, vaikken bilettäny

En voi suositella tätä toimintatapaa, mutta itse vastaavassa tilanteessa odotin että mieskin halusi erota. Kun hän eron jälkeen alku haluta minua takaisin, niin turha oli valittaa kun ero oli yhteinen päätös :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloittaja aiemmin yrittänyt jo erota hänestä? Kerro miten jos olet. Helpompi ehdottaa tapoja jos tietää miten mies on aiemmin toiminut aiheen tullessa esiin.

Olen eri, mutta pohtinut myös eroa. Miehen aiemman erohistorian huomioiden hän reagoisi niin, että pyyhkisi olemassaoloni elämänhistroriastaan pois kokonaan, kylmästi ihan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. En osaa sanoa, miksi se tuntuisi pahalta minusta. Ikäänkuin 16 vuotta omasta elämästäni deletoituisi samalla, eikä niitä olisi koskaan ollutkaan, omaan historiaani tulisi ontto aukko.

Siis mitä ihmettä nyt taas? Millä tavalla sinun aivoistasi deletoituisi 16 vuoden yhteiselo, mikäli miehesi deletoi sinut vain omista aivoistaan?

Ei sinun historiaasi tulisi sinun päässäsi mitään aukkoa. Se 16 vuoden aukko on ihan kuule sitten siellä miehesi historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Elämiä on vaan yksi tai niin oletetaan. Sen näkee sitten joskus onko.

Minä otin vaimostani eron, kun en enää jaksanut. Olin itsekäs, mutta en tuhlaa aikaani sellaiseen mitä en halua. Parisuhteet loppujen lopuksi ei ole mitään muuta kuin stressiä. Vähemmän se antaa positiivista juttua elämään. Koko aika saa sopia asioita kaikesta ja aina pitää ottaa toinen huomioon. Kun sitä luulee, että voi tehdä ja olla suhteessa ns vapaampi ja toinen ei estele niitä tavallisia menoja, niin ei se ole niin. Se meneminen tulee jossain vaiheessa vastaan isojen riitojen muodossa. (en puhu pettämisestä ). Kun sitä alkaa miettiä asioita erilailla ja tulee mieleen kaikenlaisia juttuja mihin tekis mieli lähteä, vaikka huomenna. Ei sinne jonnekkin voi huomenna lähteä. Pitää ajatella toista ja säätää ja säheltää kuukaus ennen sitä kaikkea.

Olen ollut sinkku nyt 3 vuotta. Olen 47v ja olen onnellisempi kuin koskaan. 

Olin viikko sitten italiassa viikon. Olin viikon lomalla. Edellisenä iltana mietin, että mitähän tekis lomalla. Yhtäkkiä tuli mieleen, että kone auki, mitäs matkoja olis ja sitten oli italia. Klik klik klik klik ja noin 11h päästä seisoin lentokentällä. Nyt voin tehdä asiat noin. EI tarttenu sopia ja kuunnella. Senku varasin matkan ja lähdin.

 

Kun sinä aapee ajattelet noin asioita sun suhteessa, niin sun suhde ei muutu tosta. Sä oot jo eronnut, mutta et ole vaan lähtenyt. Tiedät sen itsekin ettei mikään fiilis muuta tota. Sä voit kärvistellä ja ehkä on kivaa hetken jne, mutta alitajuisesti sä oot koko aika lähdössä pois.

Olen itse tehnyt sellaisen päätöksen etten tee enää ikinä mitään sellaista mitä en halua. Tää päätös koskee kaikkia asioita. Esim, jos en halua mennä jonkun hautajaisiin, niin minä en mene. Eikä kiinnosta muiden mielipiteet siitä.

Sulla ei sitten vissiin ole lapsia tuosta avioliitosta?

Mä ajattelen samalla tavalla kuin sä ja olen samanikäinen kuin sä, vain sillä erotuksella, että ukko jätti mut salarakkaan takia. Uutta ukkoa en riesakseni otakaan, sillä olen huomannut saman kuin sinä, yksin on helpompaa.

Mulle jäi sitten kuitenkin lapset ja vastuu hoidettavakseni äijän häivyttyä. Lapset rajoittaa menemistä jollakin tavalla, mutta ei rajoita ajatusmaailmaa eikä kaikkea. Esim. en mäkään mene jonkun hautajaisiin, jos en halua. En välitä muiden mielipiteistä.

upupup

upupup

Eikö kaikki parisuhteet muodostu ennen pitkää kaverisuhteeksi? Ei mikään suhde säily kiihkeänä ja kiimaisena. Minä ainakin olen mieluummin kaksin vaikka kaverina mieheni kanssa kuin ypöyksin kämpässä. En usko että tässä iässä löytäisin mitään kiihkeää suhdetta yhdenkään miehen kanssa eikä yksin eläminen kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kaikki parisuhteet muodostu ennen pitkää kaverisuhteeksi? Ei mikään suhde säily kiihkeänä ja kiimaisena. Minä ainakin olen mieluummin kaksin vaikka kaverina mieheni kanssa kuin ypöyksin kämpässä. En usko että tässä iässä löytäisin mitään kiihkeää suhdetta yhdenkään miehen kanssa eikä yksin eläminen kiinnosta.

Säilyy. Et vain ole kohdannut sellaista ihmistä tai et ole sen luontoinen. Ei tietenkään enää panna kolmesti päivässä kuin teinit, mutta monesti viikossa peitto heiluu ja kumpikin pitää halukasta virettä yllä arkena. Kosketellaan, hyväillään ja puhutaan tuhmia pitkin viikkoa. Välillä pitkästi ja välillä taas kiihottaa yllättävä pikainen kiireessä. Se on helppoa kun puolisoa haluaa vieläkin. On kiihottavaa nähdä kun hänellä syttyy halu silmiin eikä tarvitse maanitella. 

Kerran se kirpaisee

Mikä sua siinä sanomisessa eniten pelottaa? Mikä on se konkreettinen lopputulos mitä pelkäät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni on eronnut, kun on kokenut, ettei enää oikeasti rakasta?

Oletteko kyenneet selvitttämään, miksi rakkautenne loppui? Oliko se miehen huono käytös?

 

Hyvin moni. Rakkaus on tunne. Tunteet eivät ole ikuisia. Ei siihen mitään erityistä syytä tarvita, että rakkaus loppuu. Niin vain kåy joskus. Turha etsiä syitä omille tunteilleen muiden ihmisten käytöksestä. 

Rakkaus ei ole tunteen vaan tahdon asia.