Miten saada tällainen kierre muutettua? Lapsi tykkää käydä ärsyttämässä äitiä
Lapsen mielestä kaikkein hauskinta ajanvietettä on yrittää saada äiti ärsyyntymään tai hermostumaan. Kaikenlaisilla pienillä tökkimisillä, sillä että käy yllättäen ottamassa kädestä tavaran, jolla äiti on juuri tekemässä jotain, sillä että kun äiti puhuu puhelimessa niin tulee tökkäsemään sormilla kylkiluiden väliin, ruokapöydässä potkii jaloilla äidin tuolia, ulkona pysähtelee tahallaan kesken matkan jonnekin keskelle pyörätietä jne (onneksi vain kun pyöriä ei tule, mutta silti). Eli pientä ärsyttävää, missä ei mitään varsinaisesti satu, mutta ketä vain ärsyttäisi. En ärsyynny helposti, lopulta kyllä. Mitä enemmän kieltää sitä enemmän lapsi innostuu. Mitä enemmän ärsyyntyy sitä enemmän lapsi innostuu. Jos ei ärsyynny yhtään niin lapsi käy tökkimässä niin kauan kunnes lopulta on pakko hermostua. Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi. Tämä on hänen mielestään vain kiva leikki, paljon kivempi leikki kuin mikään muu. Muuhun leikkiin ohjaaminen ei auta, kun tämä leikki on kivampi ja kiinnostavampi. Ikää on kuusi eli ei mikään uhmiskaan enää. Millä saan tämän kierteen loppumaan? Miten saada lapsi lopettamaan tällainen leikki?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, olen siis tuo adhd aikuinen. Tuosta härnäämisestä saa jotain samoja kiksejä kuin pelaamisesta. Pelejä ei kannata kieltää kokonaan, vasn ois hyvä jos ohjautuis se homma niihin.
Toisaalta, jos pelaamista ja ruutuaikaa on liikaa, niin voi olla sekin, että on jäänyt homma päälle ja siksi hakee stimulaatiota.
Se on myös totta mitä lapsesi sanoo. Ei tuota käytöstä tekijä itsekään oikein ymmärrä.
Ei äiti koko ajan voi olla keksimässä lapselle tekemistä, pelejä, jne. Paljon on arjessa tylsääkin aikaa vailla tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas hirveä kakara.
Juuri tämä on se, missä kohti kasvatuksessa mennään vikaan. Käytökselle ja muutoinkin sille, miksi lapsi toimii niin kuin toimii, on aina jokin syy. Lähtisin kartoittamaan nimenomaan käytöksen syytä, enkä keinoa saada sitä loppumaan. Lasta ei pidä tuosta syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Sovi miehesi kanssa, että kun tämä perseily tapahtuu, sanot lähteväsi pois. Kun se sitten lähtyy, lähdet vetämään. Menet yöksi hotelliin. Lapselle jää toki trauma, mutta se on paljon pienempi kuin mitä lopulta tuosta perseilystä koituu.
Tämä! Ja toistetaan niin monta kertaa, että loppuu. Voi vähän maksaa, mutta niin maksaa puuttumattomuuskin.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle kanssa kannattaa pysyä rauhallisena kaikissa tilanteissa, vaikka olisi vihainen ja turhautunut. Ärähtely, huutaminen, kostaminen on epäkypsää käytöstä. Käyttäytymällä itse huonosti antaa vain huonoa esimerkkiä.
Sen sijaan aikuisen tehtävä on kyetä vastaanottamaan ja kestämään lapsen tunteita ja sanottamaan niitä lapselle. Jos vanhempi ei kykene ymmärtämään, miksi lapsi toimii kuten toimii, miltä lapsesta tuntuu ja mikä tunteet aiheuttaa, täytyy hakea asiantuntija-apua! Vauvapalsta ei ole oikea paikka. Me ei tunneta sinua, lasta eikä olosuhteita, ammattitaidosta puhumattakaan.
Mikäs viesti ja oppi se olisi lapselle, että teenpä mitä vain, se ei herätä toisessa ihmisessä mitään tunteita, eikä ainakaan suuttumusta? Melkoinen valhe ja karhunpalvelus. Kyllä lapselle saa ja pitääkin joskus ärähtää, antaa ärtymyksen näkyä - miten pelottavaa olisi elää jonkun hymyrobotin kanssa! Tietysti kohtuus tässäkin, mutta ihan höpönlöpöä että aikuisen pitäisi olla kuin kala haaleassa vedessä.
Toki vaatii vanhemmalta tilannetajua mitoittaa reaktio oikein ja huolehtia että sitä vastavuoroisuutta harjoitellaan silloin kun lapsella on siihen oman tunnetilansa puolesta mahdollisuus. Silloin kun on totaaliset melttarit meneillään, on aikuisen tehtävä tietysti olla vain rauhoittaja, koska lapsi ei ole tilassa jossa voisi huomioida toisen tunnetilan tai oppia.
Adhd aikuinen tässä vielä kolmannen kerran. Tuli mieleen, että runsaasti ulkoilua ja liikuntaa, niin sitten kotona ei enää jaksa mitään ylimääräistä, vaan on mieluummim omissa oloissaan. Koettakaa löytää se juttu minkä parissa viihtyisi itsekseen. Pikkulegot on kehittäviä. Toiset tykkää piirtää, värittää tai lukea, hamahelmet, palapelit jne.
Vierailija kirjoitti:
En anna, vaan kiellän, käsken toiseen huoneeseen, vien toiseen huoneeseen, asetan erilaisia seuraamuksia (karkkipäivä peruuntuu, jätskillä käynti peruuntuu jne mitä milloinkin) ja toteutan ne. Lapsi silti vain jatkaa, koska innostuu kielloista ja nämä seuraamukset näyttää haittaavan vähemmän kuin se ettei voisi leikkiä tätä kivointa leikkiä. Ap
Kuten olet huomannut, AIVAN TURHAA touhua!
Lakkaat jo etukäteen ostamasta karkkia, jäätelöä, mitään kivaa, kaukosäädin piiloon!
Siperia opettaa!
Vierailija kirjoitti:
"laita lapsi jäähylle omaan huoneeseen"
Amerikkalaista hapatusta! Mitä hyötyä, siellähän on kivaa, leluja ja kaikkea. Pitäs riisua huone tyhjäksi jotta siitä ois oikeesti hyötyä!
Ylipäätään tuo "Jäähy" ei palvele ketään, korkeintaan jotain lätkän pelaajia tns!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
😆
Naura vain mutta oikeassahan tuo on.
MITÄ se siihen tökkimiseen auttaa, ei mitään! On vaan pidempi aika tökkiä!
Tee sille samalla tavalla. Jos ei auta niin tukkapöllyä.
Mene rauhallisena kyykkyyn lapsen eteen ja pyydä katsomaan silmiin. Sano jämäkästi lapselle, että: "aarteeni jota rakastan äärettömästi, tuo tökkiminen ja potkiminen ei ole äidin mielestä kivaa", kerro myös jämäkästi, että sua alkaa suututtaa ja harmittaa vaikka haluaisit mieluummin olla hyvällä tuulella.
Kerro lapselle, että sulla on idea. Sovi lapsen kanssa jokin parempi keino, jolla lapsi voi jatkossa tulla varmistamaan yhteyttä esim. silittäminen. Sitten pyydä lasta silittämään kättäsi, selkääsi tai jalkaasi. Sitten vuorostasi silitä lasta ja katso silmiin. Kerro, että tällainen silittely voisi olla meidän yhteinen merkki, jolla voi varmistaa, että huomaamme toisemme.
Lapsi hakee rajoja joita sinä et ole hänelle osannut asettaa. Kun itse olin lapsi 80-luvulla, oli kasvatus toisinaan liian ankaraa, nyt ollaan menty toiseen ääripäähän. Lopputuloksena on sitten noita rajattomia pikkuhirviöitä. Lapsi tarvitsee kyllä tunteiden sanoittamista mutta myös selkeät rajat tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Nurkkaan seisomaan. Naama seinään päin. Rauhottaa nopesti ja lapsi joutuu pohtimaan käytöstääm.
Miks hitossa te teette niitä kersoja?!
Käyttäkää ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, olen siis tuo adhd aikuinen. Tuosta härnäämisestä saa jotain samoja kiksejä kuin pelaamisesta. Pelejä ei kannata kieltää kokonaan, vasn ois hyvä jos ohjautuis se homma niihin.
Toisaalta, jos pelaamista ja ruutuaikaa on liikaa, niin voi olla sekin, että on jäänyt homma päälle ja siksi hakee stimulaatiota.
Se on myös totta mitä lapsesi sanoo. Ei tuota käytöstä tekijä itsekään oikein ymmärrä.
No sano auttaako kovempi kuri, karjuminen ym mitä täällä on ehdotettu?
Minulla auttoi lapsena luunapit ja tukistaminen. No niitä ei saa enää tehdä.. t.. toinen ADHD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle kanssa kannattaa pysyä rauhallisena kaikissa tilanteissa, vaikka olisi vihainen ja turhautunut. Ärähtely, huutaminen, kostaminen on epäkypsää käytöstä. Käyttäytymällä itse huonosti antaa vain huonoa esimerkkiä.
Sen sijaan aikuisen tehtävä on kyetä vastaanottamaan ja kestämään lapsen tunteita ja sanottamaan niitä lapselle. Jos vanhempi ei kykene ymmärtämään, miksi lapsi toimii kuten toimii, miltä lapsesta tuntuu ja mikä tunteet aiheuttaa, täytyy hakea asiantuntija-apua! Vauvapalsta ei ole oikea paikka. Me ei tunneta sinua, lasta eikä olosuhteita, ammattitaidosta puhumattakaan.
Mikäs viesti ja oppi se olisi lapselle, että teenpä mitä vain, se ei herätä toisessa ihmisessä mitään tunteita, eikä ainakaan suuttumusta? Melkoinen valhe ja karhunpalvelus. Kyllä lapselle saa ja pitääkin joskus ärähtää, antaa ärtymyksen näkyä - miten pelot
Näinpä. Aikuinen saa olla jämäkkä ja ärähtääkin. Kunhan ei pelottele ja uhkaile. Mutta nämä tosiaan ovat kaksi eri asiaa. Toinen on normaali tunnereaktio, toinen henkistä väkivaltaa.
Ala tehdä samaa lapselle. Kun hän sieppaa kädestäsi tavaran niin vähän ajan kuluttua teet saman hänelle. Potki tuolia. Töki kylkiluihin. Eiköhän opi pian.
Kaikki tollot ne saakin lapsia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
"laita lapsi jäähylle omaan huoneeseen"
Amerikkalaista hapatusta! Mitä hyötyä, siellähän on kivaa, leluja ja kaikkea. Pitäs riisua huone tyhjäksi jotta siitä ois oikeesti hyötyä!
Ylipäätään tuo "Jäähy" ei palvele ketään, korkeintaan jotain lätkän pelaajia tns!
Yleensä jäähy lusitaan penkillä istuen tai nurkassa seisten naama nurkkaan päin.
Toki jos on iso asunto, niin voihan sinne sisustaa myös jonkun erillisen arestihuoneen lapsille.
Lapsi ei rakasta sinua. Mieti mitä olet tehnyt väärin.
No sano auttaako kovempi kuri, karjuminen ym mitä täällä on ehdotettu?