Lue keskustelun säännöt.
Miten saada tällainen kierre muutettua? Lapsi tykkää käydä ärsyttämässä äitiä
29.03.2024 |
Lapsen mielestä kaikkein hauskinta ajanvietettä on yrittää saada äiti ärsyyntymään tai hermostumaan. Kaikenlaisilla pienillä tökkimisillä, sillä että käy yllättäen ottamassa kädestä tavaran, jolla äiti on juuri tekemässä jotain, sillä että kun äiti puhuu puhelimessa niin tulee tökkäsemään sormilla kylkiluiden väliin, ruokapöydässä potkii jaloilla äidin tuolia, ulkona pysähtelee tahallaan kesken matkan jonnekin keskelle pyörätietä jne (onneksi vain kun pyöriä ei tule, mutta silti). Eli pientä ärsyttävää, missä ei mitään varsinaisesti satu, mutta ketä vain ärsyttäisi. En ärsyynny helposti, lopulta kyllä. Mitä enemmän kieltää sitä enemmän lapsi innostuu. Mitä enemmän ärsyyntyy sitä enemmän lapsi innostuu. Jos ei ärsyynny yhtään niin lapsi käy tökkimässä niin kauan kunnes lopulta on pakko hermostua. Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi. Tämä on hänen mielestään vain kiva leikki, paljon kivempi leikki kuin mikään muu. Muuhun leikkiin ohjaaminen ei auta, kun tämä leikki on kivampi ja kiinnostavampi. Ikää on kuusi eli ei mikään uhmiskaan enää. Millä saan tämän kierteen loppumaan? Miten saada lapsi lopettamaan tällainen leikki?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
😆
Naura vain mutta oikeassahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
Aloituksessa lukee: Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi.
Oletko ajattelut parantaa lukemisen ymmärtämistäsi vaikka jollain kurssilla?
Minun kuusivuotiaallani tyttärelläni on jotain samanhenkistä minun, äitinsä, kanssa. Vanhemmalla lapsella, pojalla, ei ollut tällaista. En tiedä liittyykö sukupuoliin mitenkään mutta mainitsen kuitenkin.
Tyttö ei niinkään kiusaa, mutta hakee huomiotani ajoittain ihan oudon paljon. Aivan kuin joku magneetti vetäisi häntä kiinni minuun. Isänsä kanssa ei käyttäydy niin. Tyttö roikkuu minussa, hyppii syliin ja ikään kuin törkkii jotenkin. Ei ole mitään lohdun hakemista syliinkäpertymällä, vaan jotain huomion hakua se on. Joskus tuntuu että yrittää ärsyttää, joskus tuntuu että toimii ihan automaatiolla, tiedostamatta itsekään mitä tekee. En tiedä mikä olisi paras tapa reagoida (vaihtelee sitten tilanteen ja fiiliksen mukaan) koska en ymmärrä käytöstä.
Jos on isänsä kanssa kahdestaan (tai minä vaikka teen ruokaa tms) pystyy leikkimään, askartelemaan tai värittämään aivan hyvin itsekseenkin, mutta heti kun minä olen saatavilla, niin ryntää kiinni minuun.
Ajoittain enemmän tällaista käytöstä, ajoittain vähemmän.
Luulen että liittyy jotenkin minuun/äitiin ja ikään, ei esim eskariin tai muuhun. Ihan hyvin on kaikki. On kavereita jne.
Tee hänen kanssaan juttuja ja saa huomiota. Ei se ratkaisu voi olla aina asettaa hänen huomiontarvettaan etusijalle (tämä niille jotka aina syyttävät äitiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
Aloituksessa lukee: Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi.
Oletko ajattelut parantaa lukemisen ymmärtämistäsi vaikka jollain kurssilla?
Tiedän kyllä että ap kirjoitti noin ja apn mukaan saa riittävästi huomiota. Se ei kuitenkaan tarkoita että oikeasti saisi riittävästi huomiota. Se oli vain apn mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
Aloituksessa lukee: Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi.
Oletko ajattelut parantaa lukemisen ymmärtämistäsi vaikka jollain kurssilla?
Tiedän kyllä että ap kirjoitti noin ja apn mukaan saa riittävästi huomio
Niin varmaan tiedät. Paljon paremmin kuin ap.
Seuransa saa valitettavasti valita vasta aikuisena. Aika ennen sitä täysin hukkaan heitettyä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.
Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat jatkaa niin kauan, että hermot menee? Kun kiellot ei toimi, niin alistut vaan kohtaloosi?
En anna, vaan kiellän, käsken toiseen huoneeseen, vien toiseen huoneeseen, asetan erilaisia seuraamuksia (karkkipäivä peruuntuu, jätskillä käynti peruuntuu jne mitä milloinkin) ja toteutan ne. Lapsi silti vain jatkaa, koska innostuu kielloista ja nämä seuraamukset näyttää haittaavan vähemmän kuin se ettei voisi leikkiä tätä kivointa leikkiä. Ap
0/5
Kuulostaa niin Allun lällykkätyyliin raportoidulta unnu-unelmalta, että hempee tyttö ei voi millekään mitään kun poika sanoo kaikkeen ettei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi teki vähän saman tapaista. Itse en jaksanut edes lähteä mukaan tähän leikkiin, vaan jätin lapsen täysin huomiotta ja lähdin itse esimerkiksi toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta tai jos puhuin puhelimessa niin menin vaikka keittiöön ja laitoin oven kiinni. Toimii tietysti vain jo vähän isomman lapsen kanssa, pientä taaperoa ei tietenkään voi jättää yksin. Jos lapsi teki jotain tosi tyhmää eli yritti vaikka satuttaa niin kyllä karjaisin sen verran kovaa, että kunnolla pelästyi. Ei kestänyt kauaa tuo vaihe, nopeasti lapsi huomasi, että ei saavuta mitään hyvää tuolla leikillä.
Koppaa syliin ja kutittele kuntoon. Kun on parantunut, jatka hommiasi. Suomeksi: ota huumorilla. Yllättävän pian tuota ei näy kotona tökkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää laittaa peppuhedelmälle rajat joka tilanteessa. 😊
Vierailija kirjoitti:
Koppaa syliin ja kutittele kuntoon. Kun on parantunut, jatka hommiasi. Suomeksi: ota huumorilla. Yllättävän pian tuota ei näy kotona tökkimässä.
Ei niin. On mennyt tökkimään ulkomaailmaan. Kenties myös lyömään ja potkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi teki vähän saman tapaista. Itse en jaksanut edes lähteä mukaan tähän leikkiin, vaan jätin lapsen täysin huomiotta ja lähdin itse esimerkiksi toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta tai jos puhuin puhelimessa niin menin vaikka keittiöön ja laitoin oven kiinni. Toimii tietysti vain jo vähän isomman lapsen kanssa, pientä taaperoa ei tietenkään voi jättää yksin. Jos lapsi teki jotain tosi tyhmää eli yritti vaikka satuttaa niin kyllä karjaisin sen verran kovaa, että kunnolla pelästyi. Ei kestänyt kauaa tuo vaihe, nopeasti lapsi huomasi, että ei saavuta mitään hyvää tuolla leikillä.
Sinä teit leikistä lopun ja jopa karjaisit (hui!)
Ap ei ole tehnyt. Lapsi jatkaa perseilyään ja äidin kiusaamista, äiti tehottomia sanoittamisiaan ja karkkipäivän perumisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koppaa syliin ja kutittele kuntoon. Kun on parantunut, jatka hommiasi. Suomeksi: ota huumorilla. Yllättävän pian tuota ei näy kotona tökkimässä.
Ei niin. On mennyt tökkimään ulkomaailmaan. Kenties myös lyömään ja potkimaan.
No en nyt tarkoittanut, että annetaan lapsen satuttaa, mutta ei kaikesta tarvitse suurta porua nostaa. Jos lapsi hakee huomiota, hän on jostain syystä sitä vailla. Sitä taustasyytä kannattaa itse miettiä: tapahtuuko tuota, kun isä on kotona ja lapsi jää vähemmälle vai tapahtuuko tuota, kun isä on reissussa ja äidillä silloin enemmän stressiä vai mitä siellä taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi teki vähän saman tapaista. Itse en jaksanut edes lähteä mukaan tähän leikkiin, vaan jätin lapsen täysin huomiotta ja lähdin itse esimerkiksi toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta tai jos puhuin puhelimessa niin menin vaikka keittiöön ja laitoin oven kiinni. Toimii tietysti vain jo vähän isomman lapsen kanssa, pientä taaperoa ei tietenkään voi jättää yksin. Jos lapsi teki jotain tosi tyhmää eli yritti vaikka satuttaa niin kyllä karjaisin sen verran kovaa, että kunnolla pelästyi. Ei kestänyt kauaa tuo vaihe, nopeasti lapsi huomasi, että ei saavuta mitään hyvää tuolla leikillä.
Sinä teit leikistä lopun ja jopa karjaisit (hui!)
Ap ei ole tehnyt. Lapsi jatkaa perseilyään ja äidin kiusaamista, äiti tehottomia sanoittamisiaan ja karkkipäivän perumisiaan.
Täällä kyllä kaikki jaksaa päteä. Uskokaa tai älkää, kuri ei ole kasvattamisen ytimessä. Ei tiukka kuri tai kurin puute. Mutta jos osaa vain vasaroida, näkee vain nauloja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin ap:ta muuten provoksi, mutta valitettavasti kaverin pentu on samanlainen. Tökkimisen ja muun härnäämisen lisäksi vielä lyö ja potkii äitiään. Kamala tapaus.
Kaveri muuten myös lopulta suuttuu, saattaa uhata ottaa lelut pois tai kieltää jätskin, mutta leppyy hetken kuluttua ja sitten ollaan taas kuin ennenkin. Ja jossain vaiheessa lapsi aloittaa taas kiusaamisensa tyytyväinen virne naamallaan. Oletko ap aivan 100% varma, että todella pidät kiinni niistä säännöistä ja seuraamuksista etkä yhtään lipsu?
Olen täysin varma että pidän kiinni seuraamuksista enkä yhtään lipsu. Mutta ongelma on, että nämä tavalliset seuraamukset kuten karkkipäivän peruminen, jätskireissun kieltäminen, muun mukavan kieltäminen, lelujen laittaminen jäähylle tms ne ei tunnu juurikaan haittaavan lasta. En oik
Onko yhtään mitään asiaa mistä lapsi tykkää tai hän saa iloa? Siis sinun kiusaamisen lisäksi? Melko sadistisen kuuloinen lapsi jos ei tunnu mikään miltään. Nyt on viimeinen aika hankkia lapselle apua. Kysy vaikka neuvolasta. Jos lapsella on joitakin ilon aiheita, niin ota ne pois aina kun kiusaa sinua. Esim luetko satua? Teettekö jotain yhdessä mistä hän pitää? Ulkoiletteko?
Vaikka sanot, että lapsi saa huomiota, niin silti veikkaan, että ei saa riittävästi. Notkutko sinä netissä tai kännykällä? Teetkö töitä tai kotihommia niin, ettei lapsi saa sinua riittävästi?
Teillä on nyt mennyt ihan vinoon kanssakäyminen, lapsi kiusaa ja sinä olet ahdistunut hänen seurastaan. Itse tekisin niin, että antaisin huomiota silloin kun hän käyttäytyy hyvin ja jos kiusaa niin en katsoisikaan häneen päin. Kävelisin vain pois paikalta ja olisin kuin en näe, enkä kuule. Ja sitten taas jos on kunnolla niin tekisin hänen kanssaan jotain kivaa. Askartelua, ulkoilua, satuja, leikkimistä, hellimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi teki vähän saman tapaista. Itse en jaksanut edes lähteä mukaan tähän leikkiin, vaan jätin lapsen täysin huomiotta ja lähdin itse esimerkiksi toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta tai jos puhuin puhelimessa niin menin vaikka keittiöön ja laitoin oven kiinni. Toimii tietysti vain jo vähän isomman lapsen kanssa, pientä taaperoa ei tietenkään voi jättää yksin. Jos lapsi teki jotain tosi tyhmää eli yritti vaikka satuttaa niin kyllä karjaisin sen verran kovaa, että kunnolla pelästyi. Ei kestänyt kauaa tuo vaihe, nopeasti lapsi huomasi, että ei saavuta mitään hyvää tuolla leikillä.
Sinä teit leikistä lopun ja jopa karjaisit (hui!)
Ap ei ole tehnyt. Lapsi jatkaa perseilyään ja äidin kiusaamista, äiti tehottomia sanoittamisiaan ja karkkipäivän perumisiaan.
Et sinä tiedä onko ap karjaissut vai ei. Hän kertoo monta kertaa hermostuneensa. Ei ole sanonut mitä silloin tekee, karjuu vai ei. Karkkipäivän sanoo peruneensa ennen kuin hermostuu. Eikä karjuminen edes olisi ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, ei juuri yhtään hyvää neuvoa.
Minkä neuvon Sinä antaisit?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.
Aloituksessa lukee: Lapsi saa usein ja paljon positiivista huomiota ja äiti tekee hänen kanssaan joka päivä kaksin jotain mukavaa, eli huomion puutteesta tämä ei johdu, saa enemmän positiivista huomiota kuin moni lapsi.
Oletko ajattelut parantaa lukemisen ymmärtämistäsi vaikka jollain kurssilla?
No selkeästi äiti ei anna riittävästi huomiota, vaikka luulee niin tekevänsä.
Tai sitten lapsella vain on hirveän tylsää ja kiusaa siksi kun ei muutakaan ole. Voisiko lapselle keksiä jonkun harrastuksen? Onko riittävästi leluja, logoja, jotain kehittävää tekemistä? Vai onko koti sellainen tylsä beige jossa ei saa sotkea ja leikkiä?
Että anna enemmän huomiota. Ota töistä vapaapäiviä ja lapsi myös vapaapäivälle eskarista ja tehkää ne päivät yhdessä kaikkea kivaa. Lyhennä työaikaa ja ole enemmän lapsen kanssa sillä tavalla.