Mies erosi kertomatta syytä
Olen jotenkin rikki tästä. Ei suostu kertomaan syytä, sanoi vaan että on ohi ja lähti vaan kylmästi. Mikä ihme tuota vaivaa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai miehet ole tilivelvollisia naisille omista valinnoistaan ja niiden syistä,
Jos on tuuliviiri, ei kannata sekoittaa siihen toisia ihmisiä. Varsinkaan sitouttaa heitä itseensä olemalla niin rakastunut ja puhumalla omakotitaloista ja lapsista. Kunnes yhtenä päivänä, naps.
Yllätyksestä on enemmän impaktia 😁
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nykyään enää mitään syytä tarvi. Mikä sua vaivaa?
Nykyään enää? Mun isä lähti vuonna -76 sanomatta äidilleni sanaakaan. Meni 9 kuukautta ennen kuin hän kuuli isästäni sanaakaan.
Mä kysyin ja sain vastaukseksi, että "En tiedä. Jotenkin ei vain tunnu siltä." Ei kummoinenkaan selitys, mutta päättelin siitä, että mies on niin mäntti, että hyvä kun pääsin eroon.
En tajua mitä joku tällaisesta jälkipuinnista saisi?
Eroaja tykittää naamallle "olet ihmisenä niin inhottava ja vastenmielinen, että minulla on lähelläsi paha olla - en halua sinua enää".
Sitten on jotenkin parempi mieli?
Vierailija kirjoitti:
No, aina niitä järjellisiä perusteluja ei edes ole. Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen ja siitä saa vapaasti myös lähteä.
Alapeukuttajat ilmeisesti eivät ymmärrä tuota vapaaehtoisuutta. Väkisin on pidettävä kiinni.Hyi olkoot.
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyin ja sain vastaukseksi, että "En tiedä. Jotenkin ei vain tunnu siltä." Ei kummoinenkaan selitys, mutta päättelin siitä, että mies on niin mäntti, että hyvä kun pääsin eroon.
Minä lähdin -94 suhteesta osaamatta selittää sitä sen enempää. Mitä minun sinusta sitten olisi pitänyt osata sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi olisi parempi:
Olet ruma ja vastenmielinen, että en voi enää olla kanssasi ?
Vai on hiljaa?
No ei kai kukaan rumalta ja vastenmieliseltä ala yhtäkkiä näyttää? Kyllä sen huomaa, jos kumppanin käytös alkaa muuttua, makkari hiljenee jne. Lihomisen tajuaa itsekin, mutta nyt ei kai siitä ollut kyse.
Itse ainakin haluan rehellisyyttä, vaikka se kuinka kirpaisisi. Ei tarvitse sanoa että olet ruma tai vastenmielinen. Voi sen fiksumminkin tehdä. "En enää tunne sinua kohtaan kuten ennen". Ja jos ei ole toista, niin mielellään vielä se. Pettämisen miettiminen ja epäily pilaa elämän pitkäksi aikaa. Se loukkaa varmaan pahimmin.
Mieti kuinka pieni "kiki" sillä oli tai kuinka tyhmä ja köyhä. Löytyy parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nykyään enää mitään syytä tarvi. Mikä sua vaivaa?
Etkö itse haluaisi tietää, jos täysin puskista tulee, ja kumppani lähtee? Jos ei esim. ulkonäkö tai seksit miellytä, voi tehdä itselleen jotain, tai yleensä olla siirtämättä "vikojaan" seuraavaan suhteeseen.
Syitä voi olla niin monia, että kyllähän siinä sekoaa, kun niitä alkaa arpomaan. Totta hemmetissä kumppani ansaitsee jonkinlaisen selityksen. Se voi olla hyvin lyhyt, ei tarvitse alkaa päiväkausia analysoimaan.
Harvoin se ero oikeasti puskista tulee. Merkeille on ollut sokea, ei ole oikeasti kuunnellut toista, jne.
Toiset eivät ole minulle mitään velkaa.
Kyllä se vaan saattaa joskus tulla. Esim. työpaikalla on niin helppo flirttailla kenties vuosia, ihastua, ja yhtäkkiä kaikki loksahtaakin paikoilleen, eli homma on ollut eräänlaista "esileikkiä" jo pitkään. Niin sitä sitten vaan harkitsematta syöksytään uuteen, ja erotaan siitä vanhasta. Usein homma menee kuitenkin pieleen. Näitä ylläreitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mieti kuinka pieni "kiki" sillä oli tai kuinka tyhmä ja köyhä. Löytyy parempi.
Niin, älä missään nimessä itse kasva ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mieti kuinka pieni "kiki" sillä oli tai kuinka tyhmä ja köyhä. Löytyy parempi.
Ei tuollaisesta lapsellisesta lähtijän vikojen keksimisestä kehity _itse_ yhtään.
Oikeastiko joku on noin lapsellinen ja kykenemätön itsereflektioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi olisi parempi:
Olet ruma ja vastenmielinen, että en voi enää olla kanssasi ?
Vai on hiljaa?
No ei kai kukaan rumalta ja vastenmieliseltä ala yhtäkkiä näyttää? Kyllä sen huomaa, jos kumppanin käytös alkaa muuttua, makkari hiljenee jne. Lihomisen tajuaa itsekin, mutta nyt ei kai siitä ollut kyse.
Itse ainakin haluan rehellisyyttä, vaikka se kuinka kirpaisisi. Ei tarvitse sanoa että olet ruma tai vastenmielinen. Voi sen fiksumminkin tehdä. "En enää tunne sinua kohtaan kuten ennen". Ja jos ei ole toista, niin mielellään vielä se. Pettämisen miettiminen ja epäily pilaa elämän pitkäksi aikaa. Se loukkaa varmaan pahimmin.
En ymmärrä miten hiton väliä sillä enää eron jälkeen onko toinen esim pettänyt? Mitä se enää auttaa?
Keskity itseesi, mitä sinä haluat siltä omalta elämältäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nykyään enää mitään syytä tarvi. Mikä sua vaivaa?
Spekulointia: Asut avoliitossa, rakastuneena, kaikki on mielestäsi ok, mutta kämppä tyhjänä ja kumppanin kamat poissa, kun tulet työmatkalta. Etkö ala soitella perään ja kysellä mitä tapahtui?
Tyydyt pieneen lappuseen keittiön pöydällä; Moi, sori mut haluun erota, kaikkee hyvää sulle! Jatkat siitä elämääsi vaan niin kuin ei olisi mitään ongelmaa. Aha, se meni, mitäs se mulle oikeastaan kuuluukaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyin ja sain vastaukseksi, että "En tiedä. Jotenkin ei vain tunnu siltä." Ei kummoinenkaan selitys, mutta päättelin siitä, että mies on niin mäntti, että hyvä kun pääsin eroon.
Ei halunnut kertoa syytä mutta voi valaista että sinusta se johtui.
Mies oli hienotunteinen. Todellinen syy voi olla sellainen, ettei ole viisasta pahoittaa tai traumatisoida jätetyn mieltä. Älä jämähdä vatvomaan tapahtunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi olisi parempi:
Olet ruma ja vastenmielinen, että en voi enää olla kanssasi ?
Vai on hiljaa?
No ei kai kukaan rumalta ja vastenmieliseltä ala yhtäkkiä näyttää? Kyllä sen huomaa, jos kumppanin käytös alkaa muuttua, makkari hiljenee jne. Lihomisen tajuaa itsekin, mutta nyt ei kai siitä ollut kyse.
Itse ainakin haluan rehellisyyttä, vaikka se kuinka kirpaisisi. Ei tarvitse sanoa että olet ruma tai vastenmielinen. Voi sen fiksumminkin tehdä. "En enää tunne sinua kohtaan kuten ennen". Ja jos ei ole toista, niin mielellään vielä se. Pettämisen miettiminen ja epäily pilaa elämän pitkäksi aikaa. Se loukkaa varmaan pahimmin.
En ymmärrä miten hiton väliä sillä enää eron jälkeen onko toinen esim pettänyt? Mitä se enää auttaa?
Keskity itseesi, mitä sin
Sillä ei ole tosiaan mitä väliä mitä oli eilen vaan sillä kuka sinä olet tänään.
Mikä velvollisuus sillä miehellä on kertoa syy? Kai sitä erota saa mistä tahansa syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi olisi parempi:
Olet ruma ja vastenmielinen, että en voi enää olla kanssasi ?
Vai on hiljaa?
No ei kai kukaan rumalta ja vastenmieliseltä ala yhtäkkiä näyttää? Kyllä sen huomaa, jos kumppanin käytös alkaa muuttua, makkari hiljenee jne. Lihomisen tajuaa itsekin, mutta nyt ei kai siitä ollut kyse.
Itse ainakin haluan rehellisyyttä, vaikka se kuinka kirpaisisi. Ei tarvitse sanoa että olet ruma tai vastenmielinen. Voi sen fiksumminkin tehdä. "En enää tunne sinua kohtaan kuten ennen". Ja jos ei ole toista, niin mielellään vielä se. Pettämisen miettiminen ja epäily pilaa elämän pitkäksi aikaa. Se loukkaa varmaan pahimmin.
En ymmärrä miten hiton väliä sillä enää eron jälkeen onko toinen esim pettänyt? Mitä se enää auttaa?
Keskity itseesi, mitä sin
Totuus helpottaa. Ja pahan olon saa esim. terapiassa hoidettua paremmin, kun tietää syyn.
Uuteen siirtyminen on mahdollista, kun vanha on käsitelty pois. Jotkut nyt vaan haluavat tietää, onko se oma suhde perustunutkin valheelle. Eräät kun elävät jopa kaksoiselämääkin.
Ja omaa elämäähän se eron aikainen elämäkin on, ja siihen kyllä kuuluu se loppukin, eli selitys ja syyn käsittäminen ja käsittely. Kenenkään ei pitäisi olla kertakäyttötavaraa. Moni haavoittaa itsensä niin, ettei enää kenties toivu, vaan jää vuosien masennukseen. Pitää vielä ehkä kestää koko paska yksin lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nykyään enää mitään syytä tarvi. Mikä sua vaivaa?
Spekulointia: Asut avoliitossa, rakastuneena, kaikki on mielestäsi ok, mutta kämppä tyhjänä ja kumppanin kamat poissa, kun tulet työmatkalta. Etkö ala soitella perään ja kysellä mitä tapahtui?
Tyydyt pieneen lappuseen keittiön pöydällä; Moi, sori mut haluun erota, kaikkee hyvää sulle! Jatkat siitä elämääsi vaan niin kuin ei olisi mitään ongelmaa. Aha, se meni, mitäs se mulle oikeastaan kuuluukaan?
Se meni, mutta minä jäin. Ja minä olen se jolla on merkitys. En ole koskaan elänyt missään pilvilinnoissa täydellisessä suhteessa. Kun tuntee itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen tunnistaa myös ne oman suhteensa kompastuskivet.
Toki, onhan noita keinoja. Joillakin taitaa olla pyrkimys siihen, että mitä julmempaa, sen parempaa. Ihan "kiva" sellainenkin, kun joku nainen tulee kertomaan, että älä vaan erehdy ottamaan yhteyttä, se on nyt mun mies jne. Sellaista kypsymätöntä wt-meininkiä minusta tällainen.
Mikä siinä on niin mahdotonta ottaa tunteet huomioon, se toinen on kuitenkin ollut joskus ainakin rakas, ja nyt heitetään pois kuin työrukkanen. Hyvä toisaalta vaan, kun tuollaisesta eroon pääsee. Ikävää kuitenkin, jos menee jatkossa luotto ihmisiin.