Lue keskustelun säännöt.
Miksi innostun jostain täysillä ja sitten se lakkaa
29.03.2024 |
Kokoajan tulee tällaisia vaiheita. Välissä saattaa olla "tasaista" olen tyytyväinen siihen mitä on tai sitten mikään ei kiinnosta ja kaikki on huonosti. Mutta nämä vaiheet alkaa stressaamaan. Esimerkkejä on miljoona mutta kerron vaikka pari edellistä.
Innostuin sisustamisesta. Varmaan kaksiviikkoa ihan täysillä aamusta iltaan selasin sisustus blogeja, tuhlasin rahat sisustus tarvikkeisiin, sisustin, vaihtelin järjestystä jne. sitten kuin salamaniskusta se ei kiinnostanut enää tippaakaan.
Jonkin ajan päästä innostuin 60 luvusta, etsin kaiken tiedon, elämäntyylit, musiikit, autot ihan kaiken ja yritin elää itse siinä ajassa Autoa en sentään saanut vaihdettua kun ei ollut rahaa mutta vaatteet, musiikkityylit ja sellaiset vaihdoin ja hehkutin kaikille 60lukua. Kunnes taas yhtäkkiä kiinnostus lakkasi kokonaan.
Nyt innostuin vapaasta elämästä. Halusin olla vaan vapaa, hain markkinointi alalle töihin että voin tehdä etätöitä, suunnittelin koko kesälle reissut missä matkustelen ja teen etätöitä (suomessa). Minulla on koulu ikäisiä lapsia, ajattelin tosissaan että kyllä ne voi ne reissu viikot olla poissa koulusta. Aamusta iltaan tein tämänkin asian kanssa tutkimustyötä, tuhlasin varmaan 3viikkoa kaikkeen ja nyt tänä aamuna. Ei pienintäkään kiinnostusta tuohon alaan. Haastattelu ensiviikolla. Mitä teen?
En jaksa enää näitä innostuksia. Sama tulee myös esim miesten kanssa. Ihastun johonkin mieheen täysillä ja yhtäkkiä vaan olen että eii, en haluakkaan.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kiinnität sun energian ihan vääriin asioihin mitkä ei palvele oikeasti sua itseäs ollenkaan, se voi olla myös jotain ahdistuksen yms purkamista johonkin tiettyihin asioihin ja tavallaan pakenemista.
Ihminen ei jaksa yleensä kauaa asioita, mitkä ei palvele ollenkaan hänen omaa sieluaan. Ihminen voi esittää jaksavansa, mutta jossainvaiheessa tää ihminen kyllä romahtaa.
Mä suosittelen aina näissä asioissa pysähtymään ja kuuntelemaan oikeasti omaa sydäntään.
Ei ole pakko mennä haastatteluun jos et halua, peru ajoissa. Jääkö sulle kuitenkin nyt muistijälki, että ei suoraan ryhdy heti johonkin, voihan aihetta vain tutkia mikä on kulloinkin innostuksena - eli ei mene liian pitkälle siinä. Kun tietää tuloksen. Onko työstressiä tai haluaisitko pitempikestoisen kiinnostuksen, kiinnostuksia. Vaihteluakin silti.
Vierailija kirjoitti:
Bipo ?
Bibo käy välillä masennuksen puolella, eli noitten " innostuksien" jälkeen heittää lamaan. Silloin yleensä näkee maanisen vaiheen tempaukset esim hävettävinä, kaduttavina, ja saattaa vaipua hyvinkin syvälle. Sykli voi olla hidas, vaikka kuukausien aikana kehittyvä, tai nopeampaa ees- taas - tempoilua.
Tuttua minullekin. Uskon, että itselläni se on jotain elämän tyhjyyden purkua. Yritän tavallaan löytää edes jotain kiinnostavaa jonka avulla saan taas piristettyä tylsää elämääni. Sen vuoksi pidän itseni kiireisenä. Toisaalta minulla on niin vähän rahaa käytössä ja muutenkin mahdollisuuksia mihinkään, että itselleni se jää melko pieneksi kuitenkin. En siis ostele paljon mitään tai tee suuria päätöksiä. Silti käytän energiaani ja aikaani johonkin. Sitten on taas tyhjä olo tuon kaiken jälkeen ja elämä tuntuu surkealta. Sitten yritän taas keksiä jonkin toisen kiinnostavan asian. Ehkä itsellä asiaan vaikuttaa myös se, etten voi koskaan viedä haaveita loppuun saakka. Sen vuoksi ne jäävät kuin pyörimään päähäni ja sitten joskus taas nousevat esiin. Olen myös hyvin yksinäinen ihminen. Tämä kaikki on jotain yksinäisyyden purkuakin. Oikeastaan minulla on joitakin pysyviä asioita joista pidän. Muuten kaikki vaihtelee paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työstressiä, ahdistaa nykyinen työ erittäin paljon. Itkien melkeinpä sinne menen. Voisiko tässä olla sitten syy?
Tosin tätä oli myös ennen nykyisiä töitä mutta silloin olikin taas rahahuolia kokoajan.
Miten tässä siis voisi sitten "rauhoittua"?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuttua minullekin. Uskon, että itselläni se on jotain elämän tyhjyyden purkua. Yritän tavallaan löytää edes jotain kiinnostavaa jonka avulla saan taas piristettyä tylsää elämääni. Sen vuoksi pidän itseni kiireisenä. Toisaalta minulla on niin vähän rahaa käytössä ja muutenkin mahdollisuuksia mihinkään, että itselleni se jää melko pieneksi kuitenkin. En siis ostele paljon mitään tai tee suuria päätöksiä. Silti käytän energiaani ja aikaani johonkin. Sitten on taas tyhjä olo tuon kaiken jälkeen ja elämä tuntuu surkealta. Sitten yritän taas keksiä jonkin toisen kiinnostavan asian. Ehkä itsellä asiaan vaikuttaa myös se, etten voi koskaan viedä haaveita loppuun saakka. Sen vuoksi ne jäävät kuin pyörimään päähäni ja sitten joskus taas nousevat esiin. Olen myös hyvin yksinäinen ihminen. Tämä kaikki on jotain yksinäisyyden purkuakin. Oikeastaan minulla on joitakin pysyviä asioita joista pidän. Muuten kaikki vaihtelee paljon.
Siis just näin itselläkin, tuntuu tyhjältä ilman mitään tuollaista virikettä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samaa, diagnosoitiin adhd.
Todella kuluttavaa ja ärsyttävää. Mun viimeisin innostus on avoimen yliopiston opinnot, joihin ilmoittauduin ja maksoin ja nyt ei sitten enää yhtään kiinnosta koko homma. Talvella innostuin villasukkien neulomisesta, tilasin varmaan 200 eurolla tarvikkeita ja lankoja, ja yhtäkään sukkaparia en oo saanut aikaiseksi... näitä valitettavasti riittää.
AD/HD teettää tuollaista, mutta lääkäriin sun on hyvä hakeutua. Tuo niin rasittavaa ja kuluttavaa, että olisi hyvä saada vähän hillitymmäksi meno, etenkin, jos on lapsia [kärsimässä] vauhdistasi.