Muita joilla jää lapset taloudellisen tilanteen vuoksi tekemättä?

Lapsettomiksi jäävät ne vastuuntuntoiset, jotka miettivät realistisesti, onko rahkeita elättää se lapsi. Nuo haihattelijat, jotka ajattelevat, että kyllä sossusta saa rahaa periyttävät vain sen huono-osaisuuden omille lapsilleen. En ikinä haluaisi omalle lapselle tuollaista kohtaloa. Itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja. Ihan kaikille ei vaan tässä yhtälössä mitenkään löydy töitä. 

Ei lapsentekoon työpaikkaa tarvita. Ihan hyvin sitä ennenkin saatiin lapset kasvatettua, vaikka oli ysärin lamaa jne. 

Laman lapsista itse asiassa on tutkimusta ja monien mielenterveyteen se vaikutti erittäin negatiivisesti. Joka viides 90-luvun laman lapsi on tarvinnut mielenterveyshoitoa. 

Omalla työpaikallani juuri nämä lama-ajan lapset ovat niitä, jotka ovat valinneet jäädä lapsettomaksi.

Jep. Ei haluta siirtää omia traumoja eteenpäin jos ei voi itse yhtään parempaa tarjota. 

Joskus sanottiin lapsi tuo mukanaan leivän. Oikeasti lapsi vie mukanaan leivän ja paljon muutakin. 

Itse olen syntynyt matalatuloisille vanhemmille, joista toisella oli vielä vaikeuksia taloudenhallinnassa. Olisivat kyllä saaneet olla tekemättä minut. Olisin mielummin syntynyt parempituloisille vanhemmille. Minulla olisi ollut monessa asiassa enemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi olisin halunnut aloittaa harrastamaan jalkapalloa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Jouduin myös kulkemaan epäsopivissa vanhoissa vaatteissa. Häpesin itseäni, häpesin vanhempiani. Häpesin perheen vanhaa rumaa rämisevää autoa. Mielestäni matalatuloisten kannattaa ajatella lapsen parasta, eli jättää tekemättä. 

Olen itse miettinyt näin jälkikäteen iän alkaessa kolmosella että paras aika hankkia lapset oli vuosia sitten opiskeluiden päätyttyä. Tuolloin opintolainaa ei vielä tarvinnut maksaa, työpaikkoja oli tarjolla enemmän vähäiselläkin kokemuksella ja asuimme halvassa vuokra-asunnossa. Toki tuolloin asiaa ei edes miettinyt, mutta nyt vuosien perästä edelleen saman miehen kanssa ollessa olosuhteet on hyvin erilaiset. Rahaa on käytössä enemmän, mutta opintolainaa on lyhennettävä usealla sadalla eurolla kuussa. Myös asumisen hinta on räjähtänyt, kuten myös kaiken muunkin. Oma osuuteni arjen pakollisista kuluista on nykyään melkein 2000€ eli millään tuilla ei arkea pyöritetä. Näillä ihan samoilla seteillä aiemmin kiinteät kulut oli puolet vähemmän. Voisin downshiftata, mutta Helsingissä halvalla asuminen ei ole mahdollista ja muualla oman alan työpaikkoja on vielä vähemmän. 

Lisäksi vaikka olen nykyään ylempi toimihenkilö, ei sopivia työpaikkoja ole vapaana. Vaikka olen korkeakoulutettu, hyväpalkkainen vakityö tuntuu etuoikeudelta joka ei ole todellakaan itsestäänselvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt lapsuuteni varsin vauraassa perheessä. En mitenkään rikkaassa, mutta rahasta ei kuitenkaan koskaan ollut puutetta; kävimme lomamatkoilla ulkomailla ja Lapissa, harrastimme monenlaista ym. Vanhempani ovat suuria ikäluokkia ja olleet esihenkilöasemassa työelämässään.

 

Nyt olen kohtuullisen hyvätuloinen, viime vuonna tienasimme mieheni kanssa reilut 100 000 euroa. Silti minulla on tunne, ettei lapsen tekemiseen ole varaa. Pitkälti tämä johtuu siitä, että en pysty tarjoamaan lapsilleni samaa elintasoa, mitä itse lapsena sain, tästä syystä tulee tunne ettei ole varaa, vaikka tosiasiallisesti olisikin.

Nyt kannattaa lukea tuo kirjoittamasi teksti ja miettiä hieman arvomaailmaa. Ei tämä maapallo kestäkään sitä, että pidetään sama elintaso yllä. Lapselle riittää vähempikin ja se on lopulta hyväksi myös hänelle. 

Itselläni ja monilla muillakin oli ennen vahva usko tulevaan ja siihen, että pärjätään. Saatiin miehen kanssa viisi lasta, kolme keskimmäistä 90-luvun laman aikana, asuttiin vuokralla, opintolainaa kummallakin ja niiden korot yli 10 % . Mies onneksi sai vakituisen viran, mutta itse olin työtön ja jäinkin vuosikausiksi kotiäidiksi. Tästä huolimatta maksoin opintolainan pois äitiyspäivärahoilla, lapsilisillä ja kotihoidontuella. Töitä sain lamakauden jälkeen, lapset koulutettiin, neljä vanhinta on nyt työelämässä. Kai se maailma oli vaan niin toinen kuin nyt, kun uskottiin, että kaikesta selvitään ja selvittiinkin.

Älkää pelätkö niin hirveästi kaikkea! Kyllä vähemmälläkin tulee toimeen, asennekysymys. 

Itse sain kolme lasta siinä vaiheessa kun tulot ei olleet vielä isot, ja hyvin pärjättiin. Ei tartte ostaa kalleimpia Emmaljungia jnpp.

Kyllä lapsi tuo siunauksen ja leivän tullessaan, ja se on parasta mitä elämässä on <3 Rohkeasti sitä kohti, tsemppiä!

vanhempi rouva

Kukaan ei ole Suomessa niin köyhä ettei voisi lasta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen syntynyt matalatuloisille vanhemmille, joista toisella oli vielä vaikeuksia taloudenhallinnassa. Olisivat kyllä saaneet olla tekemättä minut. Olisin mielummin syntynyt parempituloisille vanhemmille. Minulla olisi ollut monessa asiassa enemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi olisin halunnut aloittaa harrastamaan jalkapalloa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Jouduin myös kulkemaan epäsopivissa vanhoissa vaatteissa. Häpesin itseäni, häpesin vanhempiani. Häpesin perheen vanhaa rumaa rämisevää autoa. Mielestäni matalatuloisten kannattaa ajatella lapsen parasta, eli jättää tekemättä. 

Kuulostaa äärimmäisen pinnalliselta... Hävetti vanhat vaatteet ja auto? Rakkautta vaille sinä olet jäänyt, kyse tyhjyyden ja paitsi jäämisen tunteissa on siitä, ei noista tavaroista.

onnellinen, jolla oli lapsena vähän asioita, mutta silti ihana lapsuus

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja. Ihan kaikille ei vaan tässä yhtälössä mitenkään löydy töitä. 

Osa niistä työttömistä ei pysty päivääkään työtä tekemään vaikka sellaista olisi tarjolla. Eli ovat väärässä jonossa ja tilastoja näin ollen vääristävät.  Kyllä työtä löytyy jos sitä haluaa tai voi ottaa vastaan.

Jos olisin ajetellut samoin kuin sinä niin joo kaikki kolme olisivat jääneet syntymättä. Lasten kasvatuksen lomassa on hankittu ammatti kasvatettu omaisuutta ja hyvin on mennyt. 

- Äiti 45v jolla jo aikuiset hvyin maailmalla pärjäävät lapset

Pandemia alkoi 4v sitten. Olitko jo lähempänä n. 35v silloin, jos alkaa olla viimeiset hetket uuden koulutuksen päätteeksi?

Näitä asioita kannattaa alkaa miettimään jo 25-vuotiaana. Nuoret: uskaltakaa sitoutua yhteen, perustakaa perhe ja lisääntykää rohkeasti!

Elämän pelko on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt näin jälkikäteen iän alkaessa kolmosella että paras aika hankkia lapset oli vuosia sitten opiskeluiden päätyttyä. Tuolloin opintolainaa ei vielä tarvinnut maksaa, työpaikkoja oli tarjolla enemmän vähäiselläkin kokemuksella ja asuimme halvassa vuokra-asunnossa. Toki tuolloin asiaa ei edes miettinyt, mutta nyt vuosien perästä edelleen saman miehen kanssa ollessa olosuhteet on hyvin erilaiset. Rahaa on käytössä enemmän, mutta opintolainaa on lyhennettävä usealla sadalla eurolla kuussa. Myös asumisen hinta on räjähtänyt, kuten myös kaiken muunkin. Oma osuuteni arjen pakollisista kuluista on nykyään melkein 2000€ eli millään tuilla ei arkea pyöritetä. Näillä ihan samoilla seteillä aiemmin kiinteät kulut oli puolet vähemmän. Voisin downshiftata, mutta Helsingissä halvalla asuminen ei ole mahdollista ja muualla oman alan työpaikkoja on vielä vähemmän. 

Lisäksi vaikka olen nykyään ylempi toimihenkilö, ei sopiv

Esim. täällä meillä Keravalla asunnot on Helsinkiä huomattavasti halvempia (jos jätetään öky-okt pois luvuista) , ja täältä pääsee Helsingin keskustaan junalla 22minuutissa. Tervetuloa, mainettaan huomattavasti parempi kaupunki :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi säätää minimipalkka. Työnteon pitäisi olla aina kannattavaa. Järjetöntä että pienituloisilla ei ole varaa hankkia yhtäkään lasta. 

Järjetöntä, että nykyisin lastenteosta on tehty joku ylivoimainen ponnistus, johon tarvitsee älyttömästi rahaa. Luuletko, että meidän iso/isoisovanhempamme miettivät sota-aikana, että "onkohan tässä varaa tehdä lasta" :D

Maailma on muuttunut. Mieti minkälainen elintaso ennen oli ja suurin osa köyhiä niin ettei sieltä erottunut kovin erilaisena. Eikö se ole edistystä järjen käyttö mihinkä on varaa ja mihinkä ei. Elinkustannukset nousevat koko ajan. Tukia aletaan leikkaamaan ties enemmänkin. Mihinkään ei voi luottaa. Työ voi mennä alta milloin tahansa.

Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta tänne lisääntyä jos ei halua riskiä ottaa jostain centin venytyksen tuilla elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi säätää minimipalkka. Työnteon pitäisi olla aina kannattavaa. Järjetöntä että pienituloisilla ei ole varaa hankkia yhtäkään lasta. 

Järjetöntä, että nykyisin lastenteosta on tehty joku ylivoimainen ponnistus, johon tarvitsee älyttömästi rahaa. Luuletko, että meidän iso/isoisovanhempamme miettivät sota-aikana, että "onkohan tässä varaa tehdä lasta" :D

Maailma on muuttunut. Mieti minkälainen elintaso ennen oli ja suurin osa köyhiä niin ettei sieltä erottunut kovin erilaisena. Eikö se ole edistystä järjen käyttö mihinkä on varaa ja mihinkä ei. Elinkustannukset nousevat koko ajan. Tukia aletaan leikkaamaan ties enemmänkin. Mihinkään ei voi luottaa. Työ voi mennä alta milloin tahansa.

Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta tänne lisääntyä jos ei halua riskiä ottaa jo

Kyllä, maailma on muuttunut. Epävarmaksi ja kyynikseksi paikaksi, jossa kaikki luonnollinen, kuten lisääntyminen on muuttunut luonnottomaksi ja hirvittävän pelottavaksi asiaksi. Ymmärrän osin, ja sitten taas en. Lisääntyä ei ole pakko, mutta on surullista, et muka vain miljonääreillä olisi oikeus lisääntyä. Ei se ihan niin ole, vähemmälläkin pärjää, oikeasti.

Pääsiäisaikaan lienee sopivaa: Jeesus sanoo "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon!". Kun ihmiset maallistuu, yhä enemmän on toivottomuutta sekä epäuskoa tulevaisuuden suhteen. Luonnollinen kehitys.

Tässä yksi syy, miksi uskovaiset lisääntyy. Me luotetaan että Taivaan Isä pitää meistä huolen jo tässä ajassa (eikä tarkoita että ei tarvitsisi itse tehdä mitään, tottakai tarvii) , eikä tulevaisuus tai kuolemakaan pelota niin paljoa. 

Mä tein lapset (2kpl) opiskeluaikana. Noh, opintojen jälkeen oman alan töitä ei löytynytkään. Pääsin lopulta kahvilaan töihin, ensin osa-aikaiseksi ja sitten kokoaikaiseksi. Lisäksi tein keikkaa henkilökohtaisena avustajana. Miehellä on koulutusta vastaava työ ja mediaanipalkka. Elämä ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, mutta mitä sitten? Tullaan toimeen, pystytään maksamaan asuntolainaa ja lapsilta ei mitään tärkeää puutu. Myöhemmin tuli vielä yksi lapsi, joka on nyt aloittelemassa päiväkotia. Mä olen edelleen samassa paikassa töissä ja ihan tyytyväinen tilanteeseen. Lapsia en pois vaihtaisi mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vain, että toistaitoiset jättävät lapset tekemättä. Evoluutio tekee tehtävänsä ja vain selviytyjien geenit jatkuvat. 

Siinnä Joensuun tapauksessakin oli melkoinen selviytyjä. Olisi pitänyt antaa lapsensa pois.

Niinpä