Lue keskustelun säännöt.
Muistatko, minkä ikäisenä menit kauppaan yksin ostamaan jotain?
28.03.2024 |
Itse olin muistaakseni noin 5 vuotias kesällä 60- luvulla, kun kävelin muutaman sadan metrin päähän kodistani pikkukyläsessä sijaitsevaan toiseen Osuusliikkeeseen ( Osulaan), toinen oli E- osuusliike. Kaupassa oli tiskin takana itse kauppias, joka asui perheineen kaupan yläkerrassa. Kauppiaan lisäksi oli kaksi myyjää, joista toinen poikamies ja toinen naapurin rouva, jolla miehensä kanssa lapsia monta. Kaikki olivat niin ylen kohteliaita tyyliin: " Päivää, mitä saisi olla?; Olkaa hyvä; Kiitos ja näkemiin"
Sitä en enää tarkkaan muista, mitä ostin muutamalla lantilla ekalla kauppareissullani, mutta olisiko ollut Valion kermajäätelötuutti tai Pingviini jätskipuikko. Edellisistä jäätelöistä ei siihen aikaan ollut kuin vaniljajäätelötuutti mansikkahillolla tai suklaahipuilla ja tikkujäätelössä oli vaniljajäätelöä suklaakuorutteella tai mansikkajäätelöä. Sitten ostin vissiinkin tuorehiivaa 50 grammaa äidin omavalmistamaan pullataikinaan. Ja pari tikkaria. Siitä se starttasi mun kauppakäyntini.
Mites teillä muilla ekat kauppareissut ominpäin?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvn. Olin 7 vuotias, ostin koulusta tullessa kaupasta tulessa neljä tuoretta sämpylää. Ja itselleni kaksi lakritsi pötköä.
Ne merkittiin kaupassa olevassa tilillemme, ja minulla oli äidin kirjoittama lappu mukana lappu taskussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jotain 3-4-vuotias 70-luvun alussa, asuimme (hassua kyllä, ihan oikeasti Porvoossa) ja halusin ostaa leikkikassakoneen, mutta rahat eivät riittäneet.
Jotenkin hassua ajatella, että joka vuosikymmen lapset vain taantuvat ja taantuvat kehityksessä. Nykyään on jo pieni ihme jos 7 vuotias osaisi tehdä itse itselleen edes voileivän.
Ei ne taannu jos niiden uskaltaa antaa tehdä asioita. Oma 4v. osaa asioida itsenäisesti kaupassa, mutta en uskalla antaa hänen kävellä sinne yksin. Lapsi kyllä tahtoisi mennä oikeasti yksin eikä niin että äiti seuraa perässä vahtimassa. Ehkä jokusen vuoden päästä uskallan päästää.
Olin joku 4-5-vuotias. Pöllin isän takin taskusta kolikoita ja kävelin itse lähikauppaan reteesti ostamaan karkkia. Ruokakauppa oli varsinainen lähikauppa 70-luvulla, sijaitsi naapurikerrostalon kivijalassa. Muistan vieläkin kuinka vihaisia vanhemmat oli. Onneksi olin itse tyytyväinen omatoimisuuteeni. Itsenäinen nainen alusta asti. Opin myös nuorena ajamaan fillarilla ilman vanhempien apua. Ja omista rahoistani olen ollut aina niin tarkka, että mulla ei loju kolikoita missään taskun pohjalla, kaikki on tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jotain 3-4-vuotias 70-luvun alussa, asuimme (hassua kyllä, ihan oikeasti Porvoossa) ja halusin ostaa leikkikassakoneen, mutta rahat eivät riittäneet.
Jotenkin hassua ajatella, että joka vuosikymmen lapset vain taantuvat ja taantuvat kehityksessä. Nykyään on jo pieni ihme jos 7 vuotias osaisi tehdä itse itselleen edes voileivän.
Ei niin pienelle lapselle voi antaa voiveistä käteen herrajumala! Ajatteletko yhtään?!
Miksi ei voisi? Minä pilkoin mökillä puita kirveellä tuon ikäisenä,eikä mitään ongelmaa. Yyhhoot on pilanneet kaikki lapset saamattomiksi pskavätyksiksi! Lapsiraukoilta puuttuu ihan täysin miehen malli kun isukitkin on niin alistettuja nössöjä ettei niistäkään ole yhtään mihinkään muuhun kuin roskapusseja viemään korkeintaan ja hokemaan " kyllä kulta."aivan kuten haluat ,rakas".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jouduin hakemaan kävellen läheisen karjatilan navetalta hinkillisen maitoa joka ikinen torstai-ilta kuuden kieppeissä, joka oli perheessäni minun hakuvuoroni viikon aikana. Muistan vieläkin kaikkien sisarusteni ja vanhempieni maitohinkin hakuvuoropäivän viikon aikana, vaikka se homma loppui joskus 1960 - 70 lukujen taitteessa, ja aloimme ostamaan karjatilan vastapäisestä osuuskaupasta purkissa myytävää meijerissä prosessoitua maitoa. Muistan pussissa myytävän maidonkin, jonka aikakausi ei kestänyt kovin kauan, kun meijerit palasivat purkeissa myytäviin maitoihin takaisin.
Mäkin muistan pussimaidon. Kyllä se kuitenkin useamman vuoden taisi kestää, kun kaikilla oli niitä maitopusseista virkattuja mattoja.
Vierailija kirjoitti:
Olin joku 4-5-vuotias. Pöllin isän takin taskusta kolikoita ja kävelin itse lähikauppaan reteesti ostamaan karkkia. Ruokakauppa oli varsinainen lähikauppa 70-luvulla, sijaitsi naapurikerrostalon kivijalassa. Muistan vieläkin kuinka vihaisia vanhemmat oli. Onneksi olin itse tyytyväinen omatoimisuuteeni. Itsenäinen nainen alusta asti. Opin myös nuorena ajamaan fillarilla ilman vanhempien apua. Ja omista rahoistani olen ollut aina niin tarkka, että mulla ei loju kolikoita missään taskun pohjalla, kaikki on tallessa.
Harvinainen nainen joka on tarkka tavarastaan. Tollaisen olisin aina halunnu. 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista milloin ekan kerran kävin itsekseni kaupassa, mutta muistan kun mutsi lähetti mua useamman kerran tekemään perheen ruokaostokset alkaen siitä kun olin 8 v. Kävelin kauppaan pulkkaa vetäen. Takaisin kotiinpäin pulkassa oli pari-kolme kassillista ruokaa.
Noin siis meillä, mä aloin käydä ruokaostoksilla v. 1974. En tiedä oliko tämä miten yleistä perheissä seitkytluvulla. En muista nähneeni muita yhtä nuoria samoissa merkeissä lähikaupassa.
Kyläkauppaan oli pari km ja kauppalappu housuntaskuun ja kelkalla/fillarilla/kävellen kauppaan. Kaupantäti keräsi tavarat tiskille ja merkkasi ensin leivänkäärepaperin kulmaan samalla, kun haki tavaroita ja lopulta laskimella loppusumma. Joskus ostin vähän karkkia ilman lupaa. Pätkiksen vaikka. Ja laskuun kiitos! Tämä -70-luvulta alkaen ja olin n7-v.
Kolmevuotiaana kävin "kauppalistan" kanssa lähikaupassa äitini ollessa kipeänä. En ylettynyt kaikkiin ostoksiin, joten pyysin myyjää antamaan tuotteita ylähyllyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-vuotiaana kävin ostamassa ukille tupakkaa.
Joo, siihen aikaan (ennen lainmuutosta) oli ihan tavallista, että lapset kävi kaupassa ostamassa vanhemmilleen (ja jotkut itselleenkin) tupakkaa ja keskikaljan tultua kauppoihin myös olutta : s
Juups. Riitti kun oli vanhemmilta lupalappu tai ostoslista. Toimi vielä 80 luvulla. Silloin lapsilla ei ollut tapana vielä kitata kaljaa niinkuin nykyään. Tiedän parikin perhettä jotka ostavat usein viikonlopuksi lapsilleen sixpäkin tai jonkin viinipullon ihan sillä verukkeella, että on turvallisempaa kuin se, että lapsi hommaisi juomansa muualta ja ylihintaan. Toisen perheen tyttö on kai about 13 ja toisen perheen pojat 14 ja 16 vuotiaat. Vanhemmat opettavat sossupummi elämää jo pienestä pitäen. Ei se väärin ole. Opettavathan parempienkin perheiden ihmiset lapsiaan omille tavoilleen. Esim ohjaavat amiksen sijaan lukioon ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloinkohan te olette viimeksi käyneet selvinpäin kaupassa? Vähän noista jutuista sai vähän sellaisen kuvan, että siitä on jokunen hetki vierähtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jotain 3-4-vuotias 70-luvun alussa, asuimme (hassua kyllä, ihan oikeasti Porvoossa) ja halusin ostaa leikkikassakoneen, mutta rahat eivät riittäneet.
Jotenkin hassua ajatella, että joka vuosikymmen lapset vain taantuvat ja taantuvat kehityksessä. Nykyään on jo pieni ihme jos 7 vuotias osaisi tehdä itse itselleen edes voileivän.
Ei ne taannu jos niiden uskaltaa antaa tehdä asioita. Oma 4v. osaa asioida itsenäisesti kaupassa, mutta en uskalla antaa hänen kävellä sinne yksin. Lapsi kyllä tahtoisi mennä oikeasti yksin eikä niin että äiti seuraa perässä vahtimassa. Ehkä jokusen vuoden päästä uskallan päästää.
I think i like you 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotiaana 60-luvulla. Kävin viereisestä kaupasta ostamassa maitoa. Minulla oli kannellinen tonkka mukana, kun silloin myytiin vielä irtomaitoa.
5- vuotiaana. ostin 20 kpl nallekarkkeja. maksoi 20 penniä
Olin n 4 v ja kauppa oli ihan vieressä. Piti hokea koko ajan mielessään suola, sokeri, pippuri, mutta kaupassa sisällä aina unohdin ainakin yhden asian.
Sitten ekaluokkalaisena ajoin pyörällä parin kilsan päähän tuttuun maataloon ostamaan kanan, siis ruuaksi. Odotin kanalan ulkopuolella, kun isäntä katkaisi kaulan kanalta ja kääri sen sanomalehteen. Mulla olli verkkokassi pyörän ohjaustangossa, jossa kana kulki kotiin. Ikinä en unohda sitä reissua, kun verkkokassita valui koko matkan verinoro tielle.😨
Miksi mä en uskalla päästää 3-5v lastani yksin hortoilemaan ulos. :D Miksi me nykyvanhemmat pelkäämme kaikkea ja olemme kiinni lapsissamme useita vuosia ilman, että heitä voi jättää hetkeksikään yksin? Onko maailma muuttunut pahemmaksi vai kasvatussäännöt tiukentuneet ja pelkäämme lastensuojelua? Vai näemmekö uutisten ja Suomen myötä enemmän maailman vaaroja kuin ennenvanhaan?
50-luvulla asuin kerrostalossa Helsingissä. Tienattiin kaverin kanssa rahaa avaamalla talon tädeille oven, kun tulivat kaupasta. Usein saatiin palkaksi pari penniä, joilla käytiin ostamassa nallekarkkeja viereisen talon sekatavarakaupasta. Oltiin tuolloin n. 4-5 vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Tänään päivällä kävin kaupassa.
Aloittaja on pahoillaan,että jätin tuosta otsikosta sanat " ...ensimmäisen kerran elämässäsi menit yksin kauppaan, ja minkä ikäisenä?..."
:D Mutta onneksi moni ymmärsi pointtini;)
Joo, siihen aikaan (ennen lainmuutosta) oli ihan tavallista, että lapset kävi kaupassa ostamassa vanhemmilleen (ja jotkut itselleenkin) tupakkaa ja keskikaljan tultua kauppoihin myös olutta : s