Mikä saa vanhemman kuvittelemaan, että on hänen asiansa puuttua lapsen kumppanin valintaan?

Kysymys otsikossa. Miksi jotkut vanhemmat kokevat oikeudekseen puuttua lapsensa kumppanin valintaan? Erikseen tottakai, jos nyt näkee että puoliso pahoinpitelee lastaan tmv. Ja toki huolistaan voi lapselleen kertoa, mutta ei siinä oikein muuta tehtävissä ole.

Itse aloin seurustella mieheni kanssa teini-iässä ja äitini piti hänestä niin kauan, kunnes muutin pois kotoa ja yhteen mieheni kanssa. Sitten yhtäkkiä mieheni olikin maailman huonoin valinta ja äitini alkoi keksiä asioita. Hän puhui minulle pahaa miehestäni, sai päähänsä että tämä pahoinpitelisi minua ja sai koko sukuni puhuttua tämän asian "taakse", että sitten koko suku yritti saada minua eroamaan miehestäni ja olivat kovin huolissaan. Lopulta koko sukuni kieltäytyi tapaamasta miestäni, hän ei ollut tervetullut minnekään juhliin tai mihinkään, jonne minua kutsuttiin.

Menin naimisiin mieheni kanssa hiukan ennen parikymppisiäni ja tästähän sitten olikin piru merrassa, miten pilasin elämäni lopullisesti ja visusti varoitettiin ainakaan lapsia hankkimasta mieheni kanssa. Lienee sanomattakin selvää, etten edes kutsunut sukulaisiani häihin. Sekin oli aivan järisyttävän kauheaa, kun vaihdoin sukunimeni mieheni sukunimeen ja "tuhosin oman sukulinjani omalta osaltani".

Sitten alkoi joka tapaamisella jankutus, että kai minä tiedän että avioeron voi hakea todella helposti netissä, minulle läheteltiin koko ajan tietoa avioeron hakemisesta, sekä tietysti lomake eron hakemista varten. Yksikään keskustelu, viesti tai mikään kanssakäyminen ei sujunut ilman mainintaa avioerosta ja kysymystä, että olenko jo hakenut eroa. Vakuuteltiin koko ajan, miten kaikki kyllä auttavat minua eron jälkeen ja ettei elämä siihen lopu, nuorena sitä nyt vain tekee hölmöjä asioita eikä maailma siihen kaadu, voisi olla pahemminkin.

Lopulta tilanne eskaloitui niin uskomattomaan tapahtumaan ja tekoon, joka minulle tehtiin, ettei sitä kukaan uskoisi, jos kertoisin. Kuitenkin vapaudenriisto kyseessä, yksityiskohtiin en mene sen tarkemmin.

Tuo oli minulle viimeinen niitti ja katkaisin välit koko sukuun, vaihdoin puhelinnumeroni ja muutin mieheni kanssa kauas kotikaupungistamme, koska tuon jälkeen elin jatkuvassa pelossa ja olin hysteerinen, enkä uskaltanut liikkua missään. Välirikkoa on takana nyt reilu 10 vuotta, mutta yhteydenotto yritykset loppuivat vasta, kun välirikko oli kestänyt 7 vuotta.

Olen edelleen mieheni kanssa yhdessä ja suhteemme on edelleen onnellinen, molempien on hyvä olla. Joten mikä ihme ajaa ihmiset tällaiseen ajojahtiin lapsen kumppania vastaan?