👩🏼🎓 KEVÄÄN 2. YHTEISHAKU 2024 - Virallinen seuranta- & jännitysketju 😰

Google: dippainssi + arkkitehtien yhteisvalinta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pyysin puolisoa tekemään mulle vertailun että mihin pääsisin helpoiten sisään. Teki ihan excelin johon otettiin kaikki mitä voisin harkita. Hain sit niihin jotka oli helpoimpia ja nyt sisällä näistä ykkösvaihtoehdossa. Moni hakee vain esim Helsinkiin, eikä sit ikinä pääse, kun pienemmissä kaupungeissa pääsisi heti. Yliopisto monilla aloilla on aika generalistinen myös, ei toki esim lääkis. Mut vaikka joku yhteiskuntatieteet, niin ei sillä painotuksella välttämättä kauhean väliä työnhaun kohdalla.

 

Ja itse olen aikuinen ja perheellinen, lähdössä nyt toiseen kaupunkiin. Muutama vuosi sinne tänne, työelämää kuitenkin paljon jäljellä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä toiseen kaupunkiin.

Varmasti on sellaisia joilla ei ole, mutta itsekin siis olen kohta keski-ikäinen, perheellinen ja on myös asuntolainaa. Olen viime vuosina tehnyt aika paljon ratkaisuja oman uran eteen ja eiväthän ne toki tässä elämäntilanteessa helppoja ole, erityisesti taloudellisesti, mutta usein tehtävissä kuitenkin.

Mulla vielä useampi kymmenen vuotta työelämää edessä, enkä halua enää olla työssä jota inhoan. Siksi olen valmis tekemään aika montakin myönnytystä, että pääsen tilanteestani eteenpäin. Ja rikaskaan en ole, eli tosiaankin monella olisi mahdollisuus tehdä ratkaisuja, jos siihen on oikeasti valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pyysin puolisoa tekemään mulle vertailun että mihin pääsisin helpoiten sisään. Teki ihan excelin johon otettiin kaikki mitä voisin harkita. Hain sit niihin jotka oli helpoimpia ja nyt sisällä näistä ykkösvaihtoehdossa. Moni hakee vain esim Helsinkiin, eikä sit ikinä pääse, kun pienemmissä kaupungeissa pääsisi heti. Yliopisto monilla aloilla on aika generalistinen myös, ei toki esim lääkis. Mut vaikka joku yhteiskuntatieteet, niin ei sillä painotuksella välttämättä kauhean väliä työnhaun kohdalla.

 

Ja itse olen aikuinen ja perheellinen, lähdössä nyt toiseen kaupunkiin. Muutama vuosi sinne tänne, työelämää kuitenkin paljon jäljellä.

Muutatko toiselle paikkakunnalle vai matkustatko joka päivä kouluun kotipaikkakunnalta? Minulla vähän sama tilanne, jos en pääse ylempiin hakukohteisiin ja pohdin miten tämän käytännössä toteuttaisi

Olen hakenut huonetta soluasunnosta.. hintaa tulee kyseisellä paikkakunnalla alle kolme sataa sille.. saan sen just opintotuella katettua. Lisäksi teen sit töitä. Edelliset opinnot suoritin puolessa ajassa, näiden kanssa ajattelin samaa tahtia, varmaan noin vuosi menee kodin ja opiskelupaikkakunnan välillä seilatessa, sitten loput lienee hoidettavissa etänä. Koronan jälkeen lisääntynyt paljon mahdollisuudet tehdä myös opintoja etänä ja kaikki työharjoittelut ym voi tehdä toki kotipaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pyysin puolisoa tekemään mulle vertailun että mihin pääsisin helpoiten sisään. Teki ihan excelin johon otettiin kaikki mitä voisin harkita. Hain sit niihin jotka oli helpoimpia ja nyt sisällä näistä ykkösvaihtoehdossa. Moni hakee vain esim Helsinkiin, eikä sit ikinä pääse, kun pienemmissä kaupungeissa pääsisi heti. Yliopisto monilla aloilla on aika generalistinen myös, ei toki esim lääkis. Mut vaikka joku yhteiskuntatieteet, niin ei sillä painotuksella välttämättä kauhean väliä työnhaun kohdalla.

 

Ja itse olen aikuinen ja perheellinen, lähdössä nyt toiseen kaupunkiin. Muutama vuosi sinne tänne, työelämää kuitenkin paljon jäljellä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä toiseen kaupunkiin.

Varmasti on sellaisia joilla ei ole, mutta itsekin siis olen kohta keski-

Sama täällä, todennäköisesti joudun lähtemään pidemmän matkan päähän perheestä. Tässä tilanteessa se kirpaisee tietysti, kun on muksu koulussa jne. Ei tätä perhettä niin vain siirretä. Olen elämässäni muuttanut opiskelun ja työn takia ympäri Suomen. Ei mahda mitään, jos lähellä ei pääse tai lähellä ei ole mahiksia edetä elämässä. En myöskään halua työskennellä nykyisellä alalla lopun ikääni.

Kärsin itse jo siitä kun äitini halusi opiskella avoimen kursseja kotikaupungissamme. Äitini oli jo kokopäivätöissä ja muutenkin paljon poissa. Olin tuolloin jo teini, mutta tiesi kyllä huonoista väleistäni isäni kanssa, joten kun äitini päätti opiskella lisäsi se vain ahdistustani kun jouduin miettimään, kuinka taas selviydyn isäni kanssa. Vanhetessani pakenin yhä useammin isääni kirjastoon ja olin siellä sulkemisaikaan saakka. Toivoin vanhempieni eroa, mutta eivät eronneet. 

Riippuu todella paljon alasta, onko edes mahdollista tehdä etänä. Joillain aloilla etenkin fuksivuotena lähes kaikki opinnot on lähiopetuksena tai vähintään osittaisella läsnäolopakolla. Kaikilla ei myöskään ole mahdollista etätöihin eikä niillä pienillä paikkakunnilla ole välttämättä töitä jokaiselle. Jos on niin ei välttämättä sovi opiskeluiden aikatauluihin. 

 

Tilanteet on todellakin erilaisia. Ja ainakaan itsellä ei ole varaa maksaa kahta asuntoa lainoineen ja matkoineen toiselle paikkakunnalle, lapsia ei luojan kiitos ole jotka pitäisi repiä kotoaan pois. Kaikki tukiverkotkin voi olla sillä nykyisellä paikkakunnalla. Pienet lapset jätät kotiin itkemään ikäväänsä kun äiti taas hylkää?

Onko eri kauppiksissa mahdollista opiskella etänä vai pääosin pakollista läsnäoloa päiväopintoina? Sain paikan verkko-opintoihin tradeksi, koska en edes viitsinyt hakea kauppikseen päiväopintojen takia ja nyt mietityttää, että oliko oikea päätös. Lähin kauppis yli tunnin ajomatkan päässä ja muutto ei mahdollinen, talo ja neljä lasta plus miehen yritystoiminta nykyisellä paikkakunnalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pyysin puolisoa tekemään mulle vertailun että mihin pääsisin helpoiten sisään. Teki ihan excelin johon otettiin kaikki mitä voisin harkita. Hain sit niihin jotka oli helpoimpia ja nyt sisällä näistä ykkösvaihtoehdossa. Moni hakee vain esim Helsinkiin, eikä sit ikinä pääse, kun pienemmissä kaupungeissa pääsisi heti. Yliopisto monilla aloilla on aika generalistinen myös, ei toki esim lääkis. Mut vaikka joku yhteiskuntatieteet, niin ei sillä painotuksella välttämättä kauhean väliä työnhaun kohdalla.

 

Ja itse olen aikuinen ja perheellinen, lähdössä nyt toiseen kaupunkiin. Muutama vuosi sinne tänne, työelämää kuitenkin paljon jäljellä.

Muutatko toiselle paikkakunnalle vai matkustatko joka päivä kouluun kotipaikkakunnalta? Minulla vähän sama tilanne, jos en pääse ylempiin hakukohteisiin ja pohdin miten tämän käytännössä toteuttaisi

Mulla sama tilanne. Olen päättänyt, että lähden toiselle puolelle Suomea, jos muuten ei onnistu. Olen aikuinen alanvaihtaja ja ihan pakkoraossa elämäni kanssa. Uusi koulutus erittäin työllistävä, joten muutto kannattaisi, perhe jäisi kotiin. Kandi on vain pari vuoden rupeama (opintoja alla), joten sen kestää vaikka päällä seisten. Maisteriin voisi kokeilla hakea lähemmäs, mutta en ole varma kannattaako vaihtaa kesken.

Noille kahdelle asiaa pohtineelle niin minkä ikäiset ovat lapset, siis ovatko ihan pieniä vai teinejä ja millaiset ovat lasten välit isäänsä. Omasta mielestäni tuo kuulostaa lasten hylkäämiseltä, joka aiheutta ongelmia lapsille. Pahimmillaan isä sitten nakittaa kaikki kotityöt vanhimman tytön tehtäväksi, kotona on jatkuva riita ja joku lapsista on koko ajan soittamassa äidille, joka joutuu toimimaan etäsovittelijana. Isä pakenee baariin, jättää lapset vanhimman lapsen vastuulle ja löytää uuden ja aloittaa salasuhteen. Kaikki huutavat vanhimmalle lapselle, vanhimmalle tytölle kun tämä ei ole tehnyt kotitöitä.

Ottakaa siis ainakin lapset mukaan. Puolisosta voi erota, mutta lapset tarvitsevat äitiään.

Omalla kohdalla jouduin opiskelemaan naapurikaupungissa HSL-alueella ja matka sinne oli ihan yksinkertainen. Vaikka olin lapseton sinkku ja asuin vanhempani luona ei vanhempani pitänyt siitä, että opiskelin toisessa kaupungissa. Se oli kuulemma liian rasittavaa, vaikka ei ollut. Kotikaupungissani oli kyllä saman alan koulu, mutta sinne en päässyt. Sekä tämä kotikaupunkini koulu, että naapurikaupungin koulu olivat lähellä juna-asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Noille kahdelle asiaa pohtineelle niin minkä ikäiset ovat lapset, siis ovatko ihan pieniä vai teinejä ja millaiset ovat lasten välit isäänsä. Omasta mielestäni tuo kuulostaa lasten hylkäämiseltä, joka aiheutta ongelmia lapsille. Pahimmillaan isä sitten nakittaa kaikki kotityöt vanhimman tytön tehtäväksi, kotona on jatkuva riita ja joku lapsista on koko ajan soittamassa äidille, joka joutuu toimimaan etäsovittelijana. Isä pakenee baariin, jättää lapset vanhimman lapsen vastuulle ja löytää uuden ja aloittaa salasuhteen. Kaikki huutavat vanhimmalle lapselle, vanhimmalle tytölle kun tämä ei ole tehnyt kotitöitä.

Mistä ihmeestä keksit tälläisen kauhuskenaarion? Ei kaikissa suomalaisissa perheissä isät ryyppää ja petä, vaikka puoliso joutuisi työn tai opiskelun vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla. Isät ovat ihan yhtä kelvollisia hoitamaan kodin, lapset ja työn, ellei kyseessä ole sinun päätelmäsi mukainen työtön juoppo, joka istuu toinen käsi housuissa sohvalla koko päivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noille kahdelle asiaa pohtineelle niin minkä ikäiset ovat lapset, siis ovatko ihan pieniä vai teinejä ja millaiset ovat lasten välit isäänsä. Omasta mielestäni tuo kuulostaa lasten hylkäämiseltä, joka aiheutta ongelmia lapsille. Pahimmillaan isä sitten nakittaa kaikki kotityöt vanhimman tytön tehtäväksi, kotona on jatkuva riita ja joku lapsista on koko ajan soittamassa äidille, joka joutuu toimimaan etäsovittelijana. Isä pakenee baariin, jättää lapset vanhimman lapsen vastuulle ja löytää uuden ja aloittaa salasuhteen. Kaikki huutavat vanhimmalle lapselle, vanhimmalle tytölle kun tämä ei ole tehnyt kotitöitä.

Mistä ihmeestä keksit tälläisen kauhuskenaarion? Ei kaikissa suomalaisissa perheissä isät ryyppää ja petä, vaikka puoliso joutuisi työn tai opiskelun vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla. Isät ovat ihan yhtä kelvollisia hoitamaan kodin, lapset ja työ

Kyllä lapsi sitä äitiään kaipaa, harvemmin kai isäänsä. Itse en kaivannut isääni koskaan. Jos pääsin isästäni eroon niin se oli vain suuri helpotus. 

Täällä on myös osallistuva isä, ja ollaan kimpassa oltu todella pitkään. Muksu menee 2. luokalle ja siis kun tää opiskelu siirtyi taas vuodella, talolainaa on ehditty maksella pidemmälle ja lapsi on sitten vuoden vanhempi, jos ovet aukeaisi 2025.

Mulla olis mahdollisuus Itä-Suomen yliopistoon päästessä äidin ja siskon kortteerit, että alkuun pääsisin. Tietysti perhettä tulis valtava ikävä, mutta viikolla voidaan videopuheluita soitella ja iltasadut lukea ja murheet kuunnella. Pitääkin opiskella niin pirusti, että pääsisi Hki-Tku-Tre -akselille.

Mitkä mahdollisuudet päästä varasijalta 4. jos aloituspaikkoja on 33?

Varasijalle jäi minunkin lapseni. Ei auennut yliopiston ovet. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Kilpailu on todella kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pyysin puolisoa tekemään mulle vertailun että mihin pääsisin helpoiten sisään. Teki ihan excelin johon otettiin kaikki mitä voisin harkita. Hain sit niihin jotka oli helpoimpia ja nyt sisällä näistä ykkösvaihtoehdossa. Moni hakee vain esim Helsinkiin, eikä sit ikinä pääse, kun pienemmissä kaupungeissa pääsisi heti. Yliopisto monilla aloilla on aika generalistinen myös, ei toki esim lääkis. Mut vaikka joku yhteiskuntatieteet, niin ei sillä painotuksella välttämättä kauhean väliä työnhaun kohdalla.

 

Ja itse olen aikuinen ja perheellinen, lähdössä nyt toiseen kaupunkiin. Muutama vuosi sinne tänne, työelämää kuitenkin paljon jäljellä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä toiseen kaupunkiin.

Varmasti on sellaisia joilla ei ole, mutta itsekin siis olen kohta keski-

Lapseni olivat 3-6v, kun lääkärini ehdotti minulle ammatinvaihtoa. Lupasi kirjoittaa kelaan lääkärintodistuksen uudelleenkoulutusta varten, ehdotti vielä lääkäriksi kouluttautumista. Minä luupää idiootti kieltäydyin. Olisin ehtinyt toimia kolmekymmentä vuotta lääkärinä.

Vierailija kirjoitti:

Varasijalle jäi minunkin lapseni. Ei auennut yliopiston ovet. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Kilpailu on todella kovaa. 

Monesko varasija ja mikä yliopisto?

Itä-Suomen ( Joensuu) ja sija 14 

Meillä on ihan isä perheessä, en edes tykkää sanasta "osallistuva", ei hän osallistu vaan ihan on perheenisä kaikin tavoin. Pitänyt vanhempainvapaat ym. Ja jos tässä kuviossa isä olisi lähdössä esim reissutyöhön, niin tuskin kukaan syyllistäisi, mutta äitiä syyllistetään.

Olen sumplinut asiat niin, että olen mahdollisimman vähän pois. Taloudellisesti on nyt hetken vaativaa, mutta nämäkin laskettu ja pohdittu. Ajattelen, että perhe saa mahdollisesti äidin, joka ei vihaa työtään yli kaiken ja tulee joskus ihan iloisenakin kotiin. Ehkä parempi niin.

Ja tottakai ihmisillä on monenlaisia tilanteita, enkä halunnut sanoa syyllistävästi vaan enemmän ajattelen, että voisi tsempata. Itselläni ollut aika kamala ja haastava elämäntilanne, mutta sitten jostain löysin voimavaroja ja saatiin lopulta keinotkin pohdittua, miten tämä saadaan onnistumaan. Eli aina kannattaa miettiä, että löytyisikö vaan joku keino, joskus se sit kuitenkin löytyy vaikka tuntuisi ensin mahdottomalta. Ihmisessä on lopulta paljon voimavaroja.