Kouluttamattomuus periytyy, mutta miksi näin on?

Nykyään pitää tietää jo lukioon mennessä, mille alalle tähtää yliopiston, jotta osaa kirjoittaa oikeat aineet. 

Ei-akateemisissa perheissä vanhemmat eivät osaa kannustaa lapsiaan tähän, vaan lukioon mennään viettämään aikaa. Tai mennään suosiolla amikseen, kun kaveritkin menee sinne. Monet duunarien lapset ovat myös vakuuttuneita, että koulutus on turhaa ja parempi mennä heti tienaamaan, yliopistossa on liian vaikeaa, sisäänpääsy on mahdotonta ilman kalliita valmennuskursseja tms, joten parempi kun ei hae ollenkaan. Vastaavaa ei akateemisissa perheissä näe vaan yliopisto on usein lapselle itsestäänselvyys. 

Joku duunariperheen lapsia voi havahtua myöhemmin, että voisihan sitä enemmänkin opiskella, mutta voi olla vaikeaa, jos lukioon ei ole panostettu. Moni ei koskaan edes ajattele asiaa. Hienoa, jos sinä olet kouluttautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Demarit joutuisivat kadehtimaan lapsiaan, jos nämä kouluttautuisivat kokoomuslaisiksi.

Käytännöntasolla olen huomannut, että duunarit jotka joka käänteessä haukkuvat kaikkia ylempiään, ovat kuitenkin tavattoman ylpeitä lapsistaan, jos se hä käyvät hienoja kouluja tai saavat hienoja titteleitä työmarkkinoilla.

Eivät he vastusta kouluttautumista, vaan sellaista eriarvoisuutta, että ihminen ei kykene työllään hankkimaan leipää pöytään. Niin upeaa työtä ei kukaan johtaja tee, että se oikeuttaisi heidän muhkeat etunsa, eikä niin huonoa työtä tee kukaan matalapalkkalainen, että se oikeuttaisi niin huonon palkan, ettei sillä saa perusasioita kustannettua itselleen.

Älykkyysosamäärä periytyy. 

Itse olin yksinhuoltaja äiti.Koko aikuisikäni työssä lähtien: 15 vuotiaasta eläkeikään asti. Lapseni silti korkeakoulutettuja yliopiston kautta.Minä kansakoulun käynt orpo lapsi raukka..ei  raukka,työ kuin työ tiellä pitää,Itseläni ei elättäjää kun jäin orvoksi.Mutta periytyvää todella ei ole koulutus ja koulun käymiset.Vahemmat voi sempaa opin tielle lapset ja se palkitsee opiskelijaa.Joten en minä enkä aikuiset lapset olla sossun elättejä,Eläke maksuni maksannut työ-olo aikani. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien esimerkillä ja asenteilla on valtava voima nuorten valintoihin. Jos vanhemmat ovat suorittavaa työtä tekeviä ja puhuvat halventavasti porvareista, herroista yms tarkoittaessaan pomojaan ja muita korkeammin koulutettuja, niin väkisinkin lapsi vuosien aikana imee nämä ajatusmallit. Vastaavasti, jos puhe on neutraalia tai arvostavaa, voi sekin vaikuttaa nuoren valintoihin. Toki vanhemmat voivat suoremminkin vaikuttaa. Esimerkiksi kieltäytymällä tukemasta nuorta taloudellisesti mikäli nuori aikoo hakea lukioon ja sen jälkeen yliopistoon eikä opiskella ammattikoulussa oikeisiin töihin.

 

Olen itsekin matalahkosti koulutettujen vanhempien (merkonomi ja rakennusmestari) korkeakoulutettu lapsi. Vaikka minua tuettiin tarvittaessa niin taloudellisesti kuin muutenkin (mm. isä vei minut pääsykokeisiin, lähdettiin ajamaan aamuyöllä), en tuntenut täysin kuuluvani yliopistoon ja akateemiseen maailmaan. Ekat pari vuotta oli melko orpo olo, ko

Miksi keksit  tällaisia tarinoita? Patologinen valehtelija? Tarinasi on täynnä hatusta vedettyjä yksityiskohtia;esim teit gradua tutkimusryhmässä.

Minun isäni ja hänen isänsä ovat olleet tehtaalla töissä. Sinne otettiin, kun olin nuori, naisia, tekemään samaa työtä. Sama koulu piti käydä, työharjoittelut, kesätyöt jne.

Minun mennessä 1.kesänä kesätöihin, oli tehtaalla uusi johtaja ja kesän aikana tuli juttelemaan jokaiselle. Isäni aloittaessa näin ei ikinä olisi voinut tapahtua. Johtaja sanoi sulla on hyvät paperit, ootko ajatellut Helsinkiin muuttoa. Seuraavana kesänä sanoi samaa ja aloinkin sitten selvittämään ja lukiossa panostin mm matikkaan jne.

Kävin koko opiskeluajan , kesät, joulut jne tehtaassa töissä, aloin saamaan parempia töitä ja lopputyönkin tein sieltä.

Monelle muulle kävi samoin. Tuettiin oman kylän lapsia. Tehtaassa ei ollut koulutusta vastaavaa työtä, mutta työtodistuksissa lukee johtajan puhelinnro ja sanoi hän suosittelee kyllä.

Elämä olisi aivan toisin ilman häntä. Ei sitä duunarin lapsi edes tajua välttämättä kurottaa korkealle. Puolisoni taas meni opiskelemaan muiden perässä. Matikkaryhmäläiset kaikki meni samaa polkua. Mieheni vanhemmat taas eivät kannustaneet yhtään, mutta mies oli koko opiskelujen ajan töissä hanttihommissa ja asui kotona. Nukkui pikkuveljen kanssa samassa huoneessa 26 vuotiaaksi asti. Toi kotiin vähän rahaa, ei juhlinut ja valmistui tavoiteajassa.

Itse en opiskellut kuin ammatin. Alkkisperheessä ei muuhun kannustettu ja alisuoriuduin. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä,  mutta omia lapsia olen kannustanut opiskelemaan ja vanhempi pyrkii maisteriksi, nuorempi on lukiossa ja yrittää ammattikorkeaan. En tiedä, kuinka pihalla vanhempi yliopistomaailmassa on, mutta ei ole ainakaan valittanut. Hän on suvun ainoa yliopistossa opiskellut. Lukionkin käytännöistä oltiin ihan pihalla.

Yksi syy on ihan periytyvät älynlahjat, mutta ehkä merkittävin on kotoa ja muusta lähipiiristä tuleva tuki ja esimerkki. 

Omat vanhemmat olivat molemmat 8 luokkaa kansakoulua käyneitä, jonka jälkeen siirtyivät töihin 14-15 -vuotiaina. Kotona työntekoa arvostettiin, mutta varsinkin äiti piti huolen että koulut käytiin kunnolla, ja jatko-opintoihin piti päästä. Hän halusi meille lapsille parempaa elämää kuin itselleen: teki yli 50 vuoden työuran suorittavassa työssä. 

Kävin itse lukion ja yliopiston, ja pärjännyt ihan ok työelämässä. Omien lasten osalta yliopistokoulutus on aika lailla selvä tulevaisuuden suunnitelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien esimerkillä ja asenteilla on valtava voima nuorten valintoihin. Jos vanhemmat ovat suorittavaa työtä tekeviä ja puhuvat halventavasti porvareista, herroista yms tarkoittaessaan pomojaan ja muita korkeammin koulutettuja, niin väkisinkin lapsi vuosien aikana imee nämä ajatusmallit. Vastaavasti, jos puhe on neutraalia tai arvostavaa, voi sekin vaikuttaa nuoren valintoihin. Toki vanhemmat voivat suoremminkin vaikuttaa. Esimerkiksi kieltäytymällä tukemasta nuorta taloudellisesti mikäli nuori aikoo hakea lukioon ja sen jälkeen yliopistoon eikä opiskella ammattikoulussa oikeisiin töihin.

 

Olen itsekin matalahkosti koulutettujen vanhempien (merkonomi ja rakennusmestari) korkeakoulutettu lapsi. Vaikka minua tuettiin tarvittaessa niin taloudellisesti kuin muutenkin (mm. isä vei minut pääsykokeisiin, lähdettiin ajamaan aamuyöllä), en tuntenut täysin kuuluvani yliopistoon ja akateemiseen maailmaan. Ekat pari vuotta oli melko orpo olo, ko

En ymmärrä ollenkaan tuota "minä en kuulu tänne" asennetta. Yliopisto on pelkkä koulu. Kun katsoo esim. tulevia dippainssejä raahustamassa Otaniemessä huppareissa ja farkuissa, tuskin he niin ihmeellisiä otuksia ovat tai omaavat jotain ihmeellistä tietotaitoa, vaikka tulisivat millaisista perheistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien esimerkillä ja asenteilla on valtava voima nuorten valintoihin. Jos vanhemmat ovat suorittavaa työtä tekeviä ja puhuvat halventavasti porvareista, herroista yms tarkoittaessaan pomojaan ja muita korkeammin koulutettuja, niin väkisinkin lapsi vuosien aikana imee nämä ajatusmallit. Vastaavasti, jos puhe on neutraalia tai arvostavaa, voi sekin vaikuttaa nuoren valintoihin. Toki vanhemmat voivat suoremminkin vaikuttaa. Esimerkiksi kieltäytymällä tukemasta nuorta taloudellisesti mikäli nuori aikoo hakea lukioon ja sen jälkeen yliopistoon eikä opiskella ammattikoulussa oikeisiin töihin.

 

Olen itsekin matalahkosti koulutettujen vanhempien (merkonomi ja rakennusmestari) korkeakoulutettu lapsi. Vaikka minua tuettiin tarvittaessa niin taloudellisesti kuin muutenkin (mm. isä vei minut pääsykokeisiin, lähdettiin ajamaan aamuyöllä), en tuntenut täysin kuuluvani yliopistoon ja akateemisee

Kun ei omaa sitä kulttuurista pääomaa, mitä akateemisista perheistä tulevilla on, niin ei tunne kuuluvansa joukkoon. Ei yliopistolla eikä työelämässä.

Demarit kasvattavat lapsiaan: "Älä turhaan kouluja käy! Ei mekään käyty, ja 2 tonnin palkkoja nostellaan."

Edeltävillä sukupolvilla taloudellinen tilanne vaikutti kouluttautumismahdollisuuksiin. Omassa sukupolvessa, suurinosa on opiskellut itselleen vähintäänkin yhden korkeakolututkinnon. Eli ei koulutustaso ole periytyvää ja vaikkei vanhemmillani ollut mahdollisuutta opiskella, silti he aina kannustivat opiskelemaan. Ehkä erona se, että he tekivät elämäntyönsä yrittäjinä eikä ns. duunarikulttuurin stereotyyppisten asenteiden ihannointia ollut.

Vierailija kirjoitti:

Koska älykkyys ja luonne ovat myös periytyviä ominaisuuksia kuten myös ulkonäkö, alkoholismi ym.

Vanhempiesi kouluttamattomuus voi johtua vaikka alkoholismista, et kertonut syytä ja jos olette osanneet välttää alkoholia niin muuten teillä on ollut riittävät geenit koulutukseen.

Kouluttamattomuuden periytyminen ei ole niin yksiselitteinen ilmiö. Suomalaiset ovat vielä varsin tuore kansa ja korkeakoulutus oli kauan vain parempiosaisten tavoitettavissa.

Kun perheet olivat aiemmin suuria ja nykyistä koulutus- ja tukijärjestelmää ei ollut, oli vallan yleistä, että vain pojat koulutettiin maksullisen koulutuksen vuoksi. Useimpien tyttöjen kohtalona oli aikuistuttuaan saada hyvä aviomies (aina parempi, jos ei ryyppää ja on valmiuksia elättää perhe, jolloin naisen tehtävä oli jäädä kotiin, koska koulutusta ennen sotia ollut.

Sota-ajat muuttivat naisen asemaa yhteiskunnan, erityisesti teollistuneissa kaupungeissa. Kun miehet menivät rintamalle, naiset menivät suorittavaan työhön tehtaalle.

Työväki arvosti hyvin tehtyä työtä ja sitä, ettei kukaan jää korvimaan kotiin työikäiseksi tultuaan. Oli ihan riittävästi hommaa pitää huolta lapsista ja mahdollisesti sodassa vammautuneesta juopottelevasta puolisosta.

Kun heidän lapsensa kasvoivat aikuiseksi, tuli ammattikoulutuksen kautta mahdollisuus opiskella ensin lainarahalla. Myöhemmin sitten tuli peruskoulu-uudistus ja opintoja alettiin tukemaan myös opintotuella, joka mahdollisti myös työväenluokan lasten ja erityisesti tyttöjen koulutuksen. He arvostavat eri tavalla koulutusta, koska se mahdollisti heille erilaisia asioita kuin vanhemmilleen ja erityisesti jopa fiksulle, mutta kouluttamattomalle äidilleen, joka oli mahdollisesti joutunut luopumaan haaveestaan kouluttautua, koska oli tyttö.

Seuraavat sukupolvet olemme tottuneet siihen, että meillä on mahdollisuus opiskella maksutta korkeallekin. Osalla meistä on korkeakoulutetut vanhemmat, jotka kannustavat meitä opiskelemaan mahdollisimman pitkälle.

Edelleen on kuitenkin periytynyttä kouluttamattomuutta ja köyhyyttä. Osa johtuu useiden sukupolvien mukanaan tuoman mallioppimisen kautta vähätellä työtä, yrittämistä ja koulutusta sekä mahdollisesti useiden sukupolvien kestänyttä päihderiippuvuutta.

Mahtavaa ap, että olet osannut kyseenalaistaa vanhempiesi mallia sisaresi kanssa. Useimmille omat vanhemmat ovat niitä parhaimpia heidän heikkouksistaan huolimatta ja menee hetken, kun ymmärtää kyseenalaistaa myös opittuja vanhemmilta tulleita malleja, joita me mahdollisesti kannamme mukanamme tietämättämme sukupolvelta toiselle.

Anteeksi pitkä jaarittelu. Tämä on aihe, joka on kiinnostanut itseäni kovasti ja seurannut niin yhteiskunnallisia keskustelua kuin kuunnellut vanhempien ihmisten kokemuksia ja haaveita. Ihania ikäihmisiä pettymyksineen ja haaveineen on aiemmat sukupolvet olleet useimman meidän taustalla. Itse tulen duunariperheestä, mutta Valtion palkkausella sai paremman pohjan ja mahdollisuudet aikanaan elämään kuin useimmat esim. lama-ajan yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien esimerkillä ja asenteilla on valtava voima nuorten valintoihin. Jos vanhemmat ovat suorittavaa työtä tekeviä ja puhuvat halventavasti porvareista, herroista yms tarkoittaessaan pomojaan ja muita korkeammin koulutettuja, niin väkisinkin lapsi vuosien aikana imee nämä ajatusmallit. Vastaavasti, jos puhe on neutraalia tai arvostavaa, voi sekin vaikuttaa nuoren valintoihin. Toki vanhemmat voivat suoremminkin vaikuttaa. Esimerkiksi kieltäytymällä tukemasta nuorta taloudellisesti mikäli nuori aikoo hakea lukioon ja sen jälkeen yliopistoon eikä opiskella ammattikoulussa oikeisiin töihin.

 

Olen itsekin matalahkosti koulutettujen vanhempien (merkonomi ja rakennusmestari) korkeakoulutettu lapsi. Vaikka minua tuettiin tarvittaessa niin taloudellisesti kuin muutenkin (mm. isä vei minut pääsykokeisiin, lähdettiin ajamaan aamuyöllä), en tuntenut täysin kuuluvani yliopistoon ja akateemisee

Et varmasti ymmärräkään, jos tulet koulutetusta suvusta. Työläisen lapsesta tuntuu, että puhuu väärin, pukeutuu väärin, harrastaa väärin. Ei osaa lasketella ja golfata. Ja muut olettavat, että tottakai osaat jo pienestä pitäen. Matkustelukokemuksiakaan ei voi muiden kanssa vaihdella, kun niitä ei ole. Ja jotkut olettavat jopa, että tottakai vanhemmat ostivat jo opiskeluaikana asunnon lapselleen. Ja toisinaan koulutetusta suvusta tulevat ovat ylimielisiä ja piikittelevät työläistaustasta, koska tausta näkyy. 

Joo näkyy taas olevan asenne että  jos ei kiinnosta avaruus,hiukkaskiihdyttimen toiminta,niin on tyhmä ja laiska..Ei kaikki halua,olla numero ykkösiä.

Ketjussa korostuvat oman ja edeltävien  sukupolvien kokemukset ja selittävät tekijät. Olisi hyvin kiinnostavaa lukea tämän hetken tilanteesta: miten vähän kouluttautunut vanhempi itse kokee perheensä arvojen, asenteiden ja voimavarojen vaikutuksen nykyisiin kouluikäisiin lapsiinsa?

Et varmasti ymmärräkään, jos tulet koulutetusta suvusta. Työläisen lapsesta tuntuu, että puhuu väärin, pukeutuu väärin, harrastaa väärin. Ei osaa lasketella ja golfata. Ja muut olettavat, että tottakai osaat jo pienestä pitäen. Matkustelukokemuksiakaan ei voi muiden kanssa vaihdella, kun niitä ei ole. Ja jotkut olettavat jopa, että tottakai vanhemmat ostivat jo opiskeluaikana asunnon lapselleen. Ja toisinaan koulutetusta suvusta tulevat ovat ylimielisiä ja piikittelevät työläistaustasta, koska tausta näkyy. 

En todellakaan tule koulutetusta suvusta. Isä oli sotatraumojaan juopottelulla paranteleva alkoholisti ja äiti evakko. Kummallakaan ei siis minkäänlaista koulutustaustaa, vaan takana hyvin vaikeat nuoruusvuodet. Sen he kuitenkin osasivat meille lapsille opettaa, että ihmiset ovat vain ihmisiä, kukaan ei ole toista kummempi. 

Ikinä en ole kokenut olevani muita huonompi, vaikka olen köyhästä perheestä, enkä edes kunnollisesta köyhästä perheestä. Jos joku nyrpistää minulle nenäänsä, ongelma on hänen nenässään. Aivan tavallisia ihmisiä on eteeni elämässä tullut, myös ne golfarit sun muut.

Uusiin ympyröihin tottuminen on aina jonkin verran haasteellista. Kun aikaa kuluu, huomaa, ettei se uusi paikka ole muita paikkoja kummempi. Sama pätee ihmisiin. En yleensäkään usko näihin jaotteluihin, että koulutetut käyvät oopperassa ja duunarit katsovat lätkää. Meillä oli lapsuudenkodissa levyhyllyssä klassista musiikkia paljon ja kirjahylly täynnä kirjoja. 

Sitä kovasti toivoisin, ettei kenenkään lahjakkaan lapsen yliopistohaave kaadu siihen, että pitää hoidella sitä sammunutta isää tai äitiä tai mitä vaikeuksia kenelläkin on. Opintopolku ei saisi olla niin haasteellinen, että unelmia ei voi toteuttaa, jos lapsella ei ole molempien vanhempien vankka tuki takanaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole pelkästään siitä, että vanhemmat eivät osaisi arvostaa koulutusta, todennäköisesti nykyisin jo osaavat. Kaikki tietävät, että esim. lääkäreillä on hyvä palkka. Kyse on todennäköisesti usein siitä, että kotona on muita lapsen kouluttautumista vaikeuttavia tekijöitä, taloudellisia tai henkisiä.

Moni joka on kouluttautunut pidemmälle kuin vanhempansa, etenkin vaikeista olosuhteista ponnistaneet, kuvittelevat, että koska he onnistuivat, muidenkin olisi mahdollista onnistua ja jos nämä eivät onnistu, kyse on saamattomuudesta. Näin yksinkertaisesti elämä ei kuitenkaan mene, mutta ihmisille on tyypillistä yliarvioida omaa ahkeruuttaan ja kyvykkyyttään.

Puhut asiaa. Varakkaammissa perheissä on helpompi opettaa lapsille sivistystä ja rahan käyttöä pienestä asti. Tämä näkyy hyvin mm. Robbe ja kassu you tube kanavalla. Köyhällä perheellä ei ikinä olisi varaa mihinkään moiseen. 

Muutama onkin kirjoittanut siitä, että työläistaustainen vesa saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi yliopistolla.

Itsekin voin allekirjoittaa tämän. En tosin osaa kovin hyvin analysoida mistä se johtuu. Pari vuotta kävin yliopistoa ja jotenkin se tuntui kuin olisi ollut avaruusolentojen ympäröimänä. Eivät muut vaikuttaneet sen viisaammilta tai hienommilta, mutta jotenkin se heidän asenteensa koulunkäyntiä kohtaan tuntui itselleni hyvin vieraalta.

Heillä oli jotenkin sellaista itselleni outoa innostusta ja ylpeää toiveikkuutta sellaisiakin kursseja kohtaan jotka omasta mielestäni olivat puutaheinää ja filleriä.

Voihan se joukkoonsopimattomuus tietysti johtua vaikka mistä muustakin kuin työläistaustasta, mutta olisi siitä saattanut olla apua, jos perhepiirissä olisi ollut kokemusta ja ajatustenvaihtoa yliopisto-opiskelusta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon ettei läheskään aina ole kyse asenteesta. Matalasti koulutetun elämä voi olla syystä tai toisesta niin raskasta ettei jaksa vapaa-aikanaan neuvoa ja kannustaa lasta läksyjen teossa tai patistaa lukemaan kokeisiin. Lisäksi on todennäköisemmin jatkuvia rahahuolia. On ihan eri asia nauttia pysyvästä työsuhteesta ja jatkuvuudesta kera hyvän palkan, kuin pelätä 24/7/365 että jotain pahaa tapahtuu kun ei mihinkään voi luottaa.  

Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.

Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.