Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia pariterapiasta?
25.03.2024 |
Mikä sai hakeutumaan? Kävitkö yksin vai puolison kanssa? Vaikuttiko käynnit suhteeseen, joko jatkumiseen tai loppumiseen?
Meillä tilanne se, että 15v yhdessäolon jälkeen viimeiset pari kolme vuotta kitkaa on ollut todella paljon. En koe että suhde tai tunteet on arkipäiväistynyt vieläkään, mukavina päivinä on edelleen yhtä mukavaa, mutta huonoja päivinä tuntuu nykyään olevan enemmän kuin hyviä.
Puoliso on sitä mieltä, että möksähtelen ja suutun jatkuvasti milloin mistäkin eikä koskaan ole hyvä. En itse tunnista lainkaan tekeväni näin, toki tulee tiuskaistua likaisista sukista lattialla tms. ja varsinkin väsyneenä helposti kärkkäästi puhuttua. Mutta silti usein jopa kun meillä on ollut hyvä päivä yhdessä yks kaks huomaankin havahtuvani, että mies on mennyt vähän hiljaiseksi, ei ole vastannut hetkeen edes normaaleihin kysymyksiin taikka äänensävy on muuttunut ja tiuskii tai heittelee piikkejä. Aavistan siitä jo, että hänen mielestään olen ilmeisesti tehnyt/sanonut jotain. Kysyessäni ihan vilpittömästi asiasta joko heti tai vähän pölyn laskeuduttua, puoliso tiuskii miten minun pitäisi miettiä itse, joten annan olla. Ja tämän hän sitten tulkitsee oikein dramaqueenimaiseksi mökötykseksi. Saattaa kestää helposti viikonkin, että keskustelut on mallia "aha", mikä on kuin bensaa liekkeihin. Minusta mies tuntuu ottavan kaiken ihan arkipäiväsenkin sanomani ihan päinvastoin miten ne on tarkoitettu, mutta koska hän "ei jaksa tapella asiasta taas", niin solmua ei saada ratkottua auki. Ennen osattiin painaa villaisella erimielisyydet ja asiat puhuttiin halki nopeasti, nykyisin jostain syystä jäädään saman tien junnaamaan saman ongelman ääreen, kerta toisensa jälkeen. Varsinaisestihan me ei siis riidellä asiasta x tai y, mutta tilanne ajautuu jatkuvasti jotenkin tällaiseksi, oudoksi, missä ei ole päätä eikä häntää.
Eli kummassakin on vikaa, ja meillä on selkeästi noidankehä syntynyt jostain syystä vuosien aikana, ja siitä pitäisi päästä pois. Tätä on yritetty selvittää jo muutama vuosi keskenämme ja tuntuu vain pahentuvan, joten että ehkä voisi olla hyvä hetki kokeilla ulkopuolista apua. Itselläni alkaa olla voimat vähissä, koska tämä syö paljon energiaa sekä henkisesti että myös suhteelta.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytiin pari kertaa ja oli todella hyvä kokemus. Sain siitä rohkeutta ottaa sitten eron, kun tajusin ettei hommasta tule yhtikästä mitään.
Terapeutti kyllä yritti pitää meidät yhdessä, mutta mulla syttyi lamppu päässä, että kyllä se suhde oli ihan perseestä lopulta. Tuli totaalinen herääminen terapian kautta. No tiesin sen muutenkin alitajunnassa, mutta terapia vielä vahvisti asian.
Onneksi luotit itseesi, olisivat rehellisiä siellä mutta eivät kehtaa tai uskalla. Tämä valitettavasti hieman pilaa terapian mainetta yleisesti, olisi oltava täysi rehellisyys pelissä mukana.
Meillä toimi pariterapia siinä mielessä, että dynamiikka oli mennyt valtasuhteeltaan tosi epätasapainoiseksi. Minä hoidin miehen tunteita aina vaan sopeutumalla kaikkeen. Terapeutti esim. totesi, että tämän pitäisi olla vastavuoroista aikuisessa parisuhteessa. Mies totesi siihen, että eihän hän voi ryhtyä vaimoa terapoimaan. Terapeutti auttoi ottamaan esille monia tällaisia seikkoja puolen vuoden aikana, ja siinä aikana itse totesin, että ei mulla ole voimavaroja lähteä puolison kanssa sitä 20 vuoden aikana syntynyttä dynamiikkaa muuksi vääntämään, koska miehellä ei ole mitään motivaatiota, kun hän kokee että hänellä on kaikki hyvin, eli meillä on kaikki hyvin. Eron ja oman terapian jälkeen kohtasin ihmisen, jonka kanssa pystyn olemaan sekä oma itseni, tällainen pehmeä ja sopeutuva, koska hänkin on pehmeä ja sopeutuva, ja pystytään molemmat aika pienistä vihjeistä havaitsemaan toistemme tarpeet ja toiveet ja tilat ja niistä keskustelemaan ja yhdessä edistämään molempien hyvinvointia. Eikä kummankaan tarvitse raataa voimiensa yli toisen tyytyväisyyden eteen.
Mentiin joskus pariterapiaan. Ukko tuumasi kymmenen minuutin jälkeen, että keskustelkaa te, kun juttu näkyy luistavan. Hain hänet kaljalta lähibaarista ja kävin seuraavat istunnot yksin. Yhdessä ollaan edelleen.
Yhä useammin pariterapia tuntuu olevan paikka, jossa suhteen toinen osapuoli tajuaa eron olevan väistämätöntä. Mikä ei ole väärin! Aina ei yhdessä pysyminen ole ratkaisu eikä terapeutti voi parantaa ihmisiä, vaan suhteen osapuolten tulee itse tehdä työ. Hyvä terapeutti saa aikaan herätyksen ja motivaation tehdä päätöksiä ja töitä , parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mentiin joskus pariterapiaan. Ukko tuumasi kymmenen minuutin jälkeen, että keskustelkaa te, kun juttu näkyy luistavan. Hain hänet kaljalta lähibaarista ja kävin seuraavat istunnot yksin. Yhdessä ollaan edelleen.
Kävit siis yksilöterapiassa etkä missään pariterapiassa.
Terapeutti kyllä yritti pitää meidät yhdessä, mutta mulla syttyi lamppu päässä, että kyllä se suhde oli ihan perseestä lopulta. Tuli totaalinen herääminen terapian kautta. No tiesin sen muutenkin alitajunnassa, mutta terapia vielä vahvisti asian.