Vuodenaika, raskaus ja lapsen syntymä. Mitä ajatuksia?

niin kevätvauva olisi ihana. Ainoa ongelma silloin olisi löytää äitiysvaatteita talveksi. Missään nimessä en haluaisi jouluvauvaa ja ap luettelikin siihen ihan hyvät syyt.

Syysvauvassa itsestäni ainakin tuntuisi kivalta se, että saisi vuoden (minusta) kurjimman ja ainakin pimeimmän ajan vaan köllötellä vastasyntyneen kanssa kotona ja ottaa ihan rauhallisesti kuten luontokin parhaillaan tekee.

Minusta jokaisessa on ne hyvät ja huonot puolensa.



Elokuu: Oli aivan järkyttävän tuskaista olla viimeisillään koko pitkä kesä. Joulu meni alkuraskauden pahoinvoinnissa. Hyvää oli se, että alussa ei tarvinu kauheasti vaatteita vauvalle ja oli vielä suht valoisaa yösyöttöjen aikana (aluksi). Pojan synttärit osuu aina 1-2 vkoa koulun alkamisen jälkeen, mikä on kiva juttu. Saa heti kesäloman jälkeen kaverin koolle.



Helmikuu: Talvella oli hieman vaikea löytää vaatteita, jotka lämmittäis JA sopis päälle. Oli liukasta ja pelotti kulkea ison mahan kanssa. Toisaalta koko edellinen kesä meni pilalle Ja ei päästy ekaan kuukauteen vauvojen kanssa ulos, kun oli niin kylmää! Pukemisrumba oli myös aika mainiota.. Mutta hyvää: pojat ovat luokkansa vanhimpia ja ainakin eskarissa eron huomasi selvästi. Ekana kesänä vauvat oli jo pikkuisen isompia, viihtuivät hyvin rattaissa ja saivat maistella tuoreita marjoja.



Joulukuu: Kuopus syntyi 23.12. ja oli tosi kurjaa olla jouluaattona sairaalassa, kun muut juhlivat kotona ja ikävöivät äitiä. Toisaalta tuo joulu on jäänyt aivan erityisenä mieleeni, se hiljaisuus ja tutustuminen uuteen ihmeeseen. Kivaa oli se, että keskiraskaus osui kesään eli olin tosi energinen ja jaksoin nauttia helteistäkin. Myös se, että pimeimpään talvenaikaan oli se pieni, tuhiseva käärö, oli positiivista, se talvi meni tosi nopeasti ja pian olikin jo kesä. Kesällä vauva oli jo ympäristöön tutustuva konttaava pakkaus, jonka kanssa oli hieman vaikeaa ulkoilla, kun ei malttanu olla rattaissa, muttei osannut vielä kävelläkään.

Meillä on pienimmän synttäreitä juhlittu aina oikeana päivänä 23.12. ja aina on kaikki kutsutut kerenneet tulla eikä synttärit ole ollenkaan kadonneet jouluun, mikä on aivan ihana asia.



Nyt odotan viidettä ja laskettu aika on toukokuun alussa. Saapas nähdä, millaista se kevätvauvan kanssa on.



Jos ihan äkkiseltään pitäis sanoa mukavin syntymäkuukausi, valitsisin ehkä heinäkuun!

syntyi marraskuun lopulla, ja jälkikäteen olen miettinyt, että jos joskus vielä vauvoja halutaan meidän perheeseen, niin mieluiten keväällä tai kesällä. Näin ihan siitä syystä, että vauvan synnyttyä jouduttiin koko perhe aivan kamalaan sairastelukierteeseen, joka helpotti vasta alkukesällä. Vauvan ja esikoisen hoitaminen oli todella raskasta, eikä päästy ollenkaan nauttimaan pikkuisen ensimmäisistä kuukausista. Kesällä tai keväällä (ainakin meidän perheessä) sairastellaan harvemmin, joten siitä syystä parempi ajankohta.

Alkuvuonna syntyneillä on kovemmat paineet esim. koulussa, koska heiltä luokan vanhimpina odotetaan enemmän kuin muilta. Mikäli alkuvuonna syntyneellä lapsella on vielä kehityksessä viiveitä tai ongelmia oppimisessa, voi kiusaaminen muiden lasten sekä opettajien osalta olla kohtuutonta. Loppuvuonna syntyneille tämä on vähän helpompaa.



Myös loppuvuonna syntyneitä kyllä kiusattiin ja vauvoiteltiin ainakin omana kouluaikanani. Tytöillä saattoi olla leikkejä, joihin pääsi mukaan "vain 9-vuotiaat".



Jotkut kesällä syntyneet ovat harmitelleet sitä, ettei kouluaikana ollut mahdollista järjestää kaverisynttäreitä, koska kutsuja ei voinut jakaa koulussa luontevasti ja kukin oli missä lie lomalla.



Että mikään ei varmaan ole optimi. Tärkeintä olisi vanhempien rakentaa lapselle hyvä itsetunto, joka ei riipu syntymäkuukaudesta. Ehkä tarhassa ja koulussakin voitaisiin vähentää syntymäkuukauden korostamista jaotteluvälineenä.