En ole palautunut narsistin kanssa parisuhteessa olon jälkeen enää omaksi itsekseni. Olen jäänyt jumiin jonnekin kylmään "todellisuuteen".

Vierailija kirjoitti:

Et ole kyllä vieläkään ymmärtänyt yhtään mitään ja lopeta minun vainoaminen.

Onko kiva olla ääliö, jota muut inhoaa ja joka itsekin inhoaa itseään niin että pitää kertoa satuja kuvitellusta mahtavuudesta? Onko kivaa olla iso taapero?

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole narsistia nähnytkään. Ap on vaan vinkuva luuseri.

Narsistin näkemisessä EI ole mitään hienoa. Narsistit on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Narsistit ovat kuin ankeuttajat Harry Pottereissa. Taikavoimat auttavat, affirmaatiot auttavat, tietynlainen lapsenmielisyyden palauttaminen. Narsistien tunnistaminen.

Jos narsistinen ihminen pyrkii syyllistämään tai aiheuttamaan tarpeetonta lisäahdistusta, en vastaa mitään. 

Narsistin uhri triggeröityy helposti narsistisesta käytöksestä. En siedä ollenkaan minkäänlaista narsistista tai manipuloivaa käytöstä, siinä menee nykyisin rajani.

Aikuinen joka lukee harrypottereita ja hakee niistä vertauksia oikeaan elämään pitäisi sulkea laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Ja millähän tiedoilla sää määrittelit hänet narsistiksi?

Ja mitäköhän sä sillä tiedolla teet? Et mitään, mene nukkumaan tai sekoilemaan tuonne yleiselle puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistit ovat kuin ankeuttajat Harry Pottereissa. Taikavoimat auttavat, affirmaatiot auttavat, tietynlainen lapsenmielisyyden palauttaminen. Narsistien tunnistaminen.

Jos narsistinen ihminen pyrkii syyllistämään tai aiheuttamaan tarpeetonta lisäahdistusta, en vastaa mitään. 

Narsistin uhri triggeröityy helposti narsistisesta käytöksestä. En siedä ollenkaan minkäänlaista narsistista tai manipuloivaa käytöstä, siinä menee nykyisin rajani.

Aikuinen joka lukee harrypottereita ja hakee niistä vertauksia oikeaan elämään pitäisi sulkea laitokseen.

Aikuinen, joka kyttää toista aikuista palstalla 24/7 voisi myös sulkea laitokseen. Psykoosit joo lässyn lässy.

Huh, miten myrkylliseksi ketju muuttui!

Itsellä sama tilanne kuin aloittajalla. Erosin lähes vuosi sitten, ja ero oli kyllä todella suuri helpotus. Mies vaan runteli kaiken elämässäni niin pahoin, että suren sitä jakuvasti miksi annoin sen jatkua kaikki parhaat nuoruuteni vuodet. En pääse millään jaloilleni. Valitettavasti myös olen huomannut, että se ilkeys mitä mies jatkuvasti harrasti, on puhetapana tarttunut siinä määrin minuun, että saatan vahingossa satuttaa ihmisiä sanomisillani, koska ne lauseet on vaan niin juuruneet päähäni. En siis tunne enää itseäni. Liika kiltteyshän minut ajoi suhteeseen miehen kanssa, joks sai tuhota itsetuntoni ja terveyteni täysin, sillä en pystynyt puolustamaan itseäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja millähän tiedoilla sää määrittelit hänet narsistiksi?

Ja mitäköhän sä sillä tiedolla teet? Et mitään, mene nukkumaan tai sekoilemaan tuonne yleiselle puolelle.

Vaikutat erittäin kylmältä tyypiltä, ettet vai olisi itse...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kyllä vieläkään ymmärtänyt yhtään mitään ja lopeta minun vainoaminen.

Onko kiva olla ääliö, jota muut inhoaa ja joka itsekin inhoaa itseään niin että pitää kertoa satuja kuvitellusta mahtavuudesta? Onko kivaa olla iso taapero?

Mitä mahtavuutta tarkoitat? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan mistä yritän kertoa? :(

Tiedän kyllä ja olen kokenut tuon. Paljon aikaa ja paljon rakkautta sekä myötätuntoa itseäsi kohtaan tarvitset. Ehkä uuden ympäristön. Ja pysy kaukana KAIKISTA myrkyllisistä ihmisistä, olivat sitten tuttavia, kavereita, tai uusia tapailukumppaneita, koska he ovat todella vahingollisia parantumisprosessin aikana repiessään niitä haavoja auki uudelleen ja uudelleen.

Monet narsistin uhrit on läheisriippuvaisia. Ei lähdetä suhteesta, vaikka niissä ei ole hyvä olla. Roikutaan ja jos erotaan niin palataan yhteen ym. Onhan tässkin ketjussa tullut ilmi. Tavallaan itse aiheutetaan ongelmia.

Eikä välttämättä ole kyse edes puolison narsismista itse ollaan vain niin heikkoja. 

Ihan järkyttävän kylmiä ja pahoja ihmisiä täällä kommentoimassa. 

Kärsi 😁 ihan omaa tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö kukaan mistä yritän kertoa? :(

Tiedän kyllä ja olen kokenut tuon. Paljon aikaa ja paljon rakkautta sekä myötätuntoa itseäsi kohtaan tarvitset. Ehkä uuden ympäristön. Ja pysy kaukana KAIKISTA myrkyllisistä ihmisistä, olivat sitten tuttavia, kavereita, tai uusia tapailukumppaneita, koska he ovat todella vahingollisia parantumisprosessin aikana repiessään niitä haavoja auki uudelleen ja uudelleen.

Täytyy yrittää olla lempeä itselleen. Kyllä minä oikeasti vähän hulluksi tulin kun kaikki romahti päälle. En sillä, että olisin satuttanut ketään vaan halusin oikeutta kaikelle kokemalleni, suutuin ja päätin olla rehellinen. No se ei johtanut mihinkään hyvään, provosoi vain narsistia ja sai minut näyttämään hullulta ja hän uhrilta. Sittemmin on lähetellyt perättömiä huhuja minusta ja nostanut kanteen. En ole huolissani mutta kyllä se vähän ahdistaa ja harmittaa. Sen jälkeen ymmärsin mitä harmaa kivi - mentaliteetti näissä tapauksissa tarkoittaa ja mitä sillä haetaan. Olen oikeastaan välillä jopa pelännyt olevani itse se narsisti ja miettinyt, olenko minä todella se pahantekijä. 

Yksin olen ja mielelläni. En oikeastaan näe edes joitakin ystäviäni, pelkään vähän, että joku voisi vaikuttaa elämääni negatiivisella tavalla niin olen suojautunut läheisiltä ihmiskontakteilta. Onneksi he eivät ole pahoillaan ja elävät omaa elämäänsä. Antavat tilaa ja aikaa, ei onneksi painostusta tai syyllisyyttä siitä, että en ole ollut yhteyksissä paljoakaan. Taitavat ymmärtää tilanteen ja masennuksen. 

Ketään en halua tapailla. Päätin pitkän harkinnan jälkeen "repäistä" ja muuttaa uuteen kaupunkiin. En tiedä millä voimilla mutta se vain tuli itsestään, lähdin katselemaan asuntoja ja päätin, että nyt on aika. Onneksi löysin aivan ihanan asunnon, ketään voimia muuttoon ja hoidan asian kerrallaan. 

Joskus olen luottavainen, että kyllä tämä tästä. Eikä minulla ole onneksi millään tavalla häntä ikävä, ei ole mitään kaihoa mutta tietenkin se itsetunnon menetys on ollut raskasta. Vaikutti psyykkeeseen sillä tavalla, että on ollut vaikeaa selviytyä arjesta. Onneksi ainakin nyt olen oppinut, etten koskaan halua ainakaan mitään vastaavaa kohdalleni, välttelen kaikin keinoin mahdollisuutta sellaiseen. Mielummin olen yksin vaikka lopun elämääni. 

Ap 

Minun eksäni oli narsistinen, ei nyt ehkä pahimmasta päästä, mutta irtipääseminen kesti kauemmin kuin olisi ikinä uskonut. Yksi syy oli henkisen väkivallan jatkuminen 6 vuotta eron jälkeen, oli pakko olla yhteydessä lasten Takia. Erosta on nyt 10 vuotta. Näin irtipääsemisessä seuraavat kehitysvaiheet:

ihan ensimmäiseksi piti oppia tuntemaan omat tarpeet ja tunteet. Nehän viedään narsistisessa suhteessa. Oli vaikeaa oppia kuuntelemaan itseään. Tämän oppiminen vei varmaan vuoden päivät.

Samalla piti ymmärtää, miksi olin ottanut sen miehen. Ihastuminen ei ole syy, vaan taustalla on syvemmät syyt. Se auttoi Ymmärtämään omaa osallisuuttanuï ja syyllisyyttäni. Tästä oli lyhyt matka löytää itsestään läheisriippuvuuden piirteitä. Mm. TommyHellstenin koko tuotannon avulla pystyin parantamaan itse itseni parissa vuodessa. 

tämän jälkeen piti parantaa itsessä itseinho. Se, ettei ole täydellinen, tekee virheitä, on kateellinen, on inhottava, yms. Omien tunteiden rinnalle nousi oman intuition kuuntelemisen merkitys. Ja siihen uskominen. Tämä oli läpileikkaava teema koko paranemisprosessissa, ja kesti 6-7 vuotta. Se ei liity suoranaisesti narsistiseen suhteeseen, mutta kun aloittaa itseensä tutustumisen, niin tämä tulee pakosti vastaan.

lopullinen käännekohta tuli siitä, kun lopullisesti tajusin eron olleen parasta, mitä minulle on tapahtunut. Se oli oivallus, josta kuului klik-klak. Tajusin, että niin kipeitä kuin nuo kaikki eron jälkeiset vuodet olivat, niin en ikinä ilman sitä olisi oppinut kuuntelemaan itseäni, luottamaan itseeni, pääsemään läheisriippuvuudesta eroon ja elämään omannäköistä elämää. Eron vuoksi - en siksi, että pääsin narsistisesta ihmisestä eroon, vaan siksi, että kävin tuon prosessin läpi - olen löytänyt rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni oli narsistinen, ei nyt ehkä pahimmasta päästä, mutta irtipääseminen kesti kauemmin kuin olisi ikinä uskonut. Yksi syy oli henkisen väkivallan jatkuminen 6 vuotta eron jälkeen, oli pakko olla yhteydessä lasten Takia. Erosta on nyt 10 vuotta. Näin irtipääsemisessä seuraavat kehitysvaiheet:

ihan ensimmäiseksi piti oppia tuntemaan omat tarpeet ja tunteet. Nehän viedään narsistisessa suhteessa. Oli vaikeaa oppia kuuntelemaan itseään. Tämän oppiminen vei varmaan vuoden päivät.

Samalla piti ymmärtää, miksi olin ottanut sen miehen. Ihastuminen ei ole syy, vaan taustalla on syvemmät syyt. Se auttoi Ymmärtämään omaa osallisuuttanuï ja syyllisyyttäni. Tästä oli lyhyt matka löytää itsestään läheisriippuvuuden piirteitä. Mm. TommyHellstenin koko tuotannon avulla pystyin parantamaan itse itseni parissa vuodessa. 

tämän jälkeen piti parantaa itsessä itseinho. Se, ettei ole täydellinen, tekee virheitä

Aivan mahtavaa, kiitos tämän jakamisesta. 

Minä sisimissäni uskon, että nämä on niitä elämän todella kipeitä oppiläksyjä, jotka tulevat ennemmin tai myöhemmin jollain tavalla eteen, jotta kaltaisemme kasvaisi omaksi itsekseen. 

Valitettavasti olen valinnut uhrimentaliteetin ja olen yrittänyt pyrkiä siitä ajatusmallista eroon. Mietin kyllä nykyään, että en ole edes sinällään vihainen enää ja katselen asiaa oman menneisyyden ja haavojen kautta, että miksi näin tapahtui. Tämä on siis tavallaan minun omaakin tiedostamatonta valintaa aloittaa suhde ihmisen kanssa, joka ei arvosta eikä kunnioita rajojani tai minua ihmisenä. Luulin olleeni silloin vahva ja olin päässyt elämässä hienoon asemaan, minulle todella tärkeään. En olisi uskonut, että vielä tapahtuu sellainen asia, joka todistaa sen, että edelleen minulla on valtava haava, joka on hoidettavana. Tuo ihmissuhde oli siis sisäisen tyhjiön ja haavaani liittyvä väistämätön kokemus. Siksi ehkä itse ihmistä en niinkään tuomitse vaikka olen tietenkin pettynyt mitä kohtelua sain osakseni vaan katselen tätä vähän henkilökohtaisempana opetuksena. 

On välillä huonoja päiviä ja taannun vihaan, suruun ja epätoivoon mutta on kehitystä, jossa näen myös selvemmin kokonaisuutta. 

Minä olen läheisriippuvainen ja hoidan sitä piirrettä. Koko ajan katsottuani menneisyyttä ja nykyisyyttä, niin rajani on vahvistuneet ja löytyneet enemmissä määrin. 

Ehkä tälle kaikelle on ollut paikkansa ja aikansa, tämä nyt vaan täytyy käydä läpi. Jospa sitten voin samaistua sinuun tekstiisi vielä paremmin kun aikaa on kulunut. 

Hyvää jatkoa sinulle. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Odota vaan, se tulee vielä 30 vuoden päästäkin yllättäen häiritsemään elämääsi kun vähiten odotat.

Itselle tuli 20 vuoden päästä. Huh. Viime hetkellä tajusin kuvion ja lähdin. Ja näitä ei yhtään haittaa, vaikka olisit naimisissa ja avioliitto onnellinen. Tunkevat itsensä silti läpi. Jokin heikko kohta aina löytyy.

Ap, lainaus ei toimi, mutta jatkan:

nyt kun puhut uhrimentaliteetista, niin tajuan, että koko tuo prosessinihan liittyy siihen, että näkee oman osallisuutensa. Minulle oli käänteentekeväätajuta, että kemialla on aika vähän tekemistä sen kanssa, kenet valitsee. Lapsuudenkodilla ja omilla uskomuksilla on enemmän. Minä hain miehestä turvaa ja turvallisuutta. 

 

valitettavasti prosessi kestää kauan. Pohjahetkiä tulee, mutta ne kestävät vuosi vuodelta lyhyemmän aikaa. Nyt tiedän, kun vaivun pohjalle, että tämäkin menee ohi. Kun vain tunnen tunteeni, en kiellä niitä, vaan tunnen ne joka solullani, niin parissa päivässä elämä taas hymyilee. Enkä usko, että niistä pääsee koskaan eroon. Ne kuuluvat elämää.

tsemppiä sinulle! Kyllä sinäkin vielä toivut! Älä menetä uskoasi epätoivon hetkillä. Muista vain, että tämäKIN menee ohi.

 

56

Vierailija kirjoitti:

Ap, lainaus ei toimi, mutta jatkan:

nyt kun puhut uhrimentaliteetista, niin tajuan, että koko tuo prosessinihan liittyy siihen, että näkee oman osallisuutensa. Minulle oli käänteentekeväätajuta, että kemialla on aika vähän tekemistä sen kanssa, kenet valitsee. Lapsuudenkodilla ja omilla uskomuksilla on enemmän. Minä hain miehestä turvaa ja turvallisuutta. 

 

valitettavasti prosessi kestää kauan. Pohjahetkiä tulee, mutta ne kestävät vuosi vuodelta lyhyemmän aikaa. Nyt tiedän, kun vaivun pohjalle, että tämäkin menee ohi. Kun vain tunnen tunteeni, en kiellä niitä, vaan tunnen ne joka solullani, niin parissa päivässä elämä taas hymyilee. Enkä usko, että niistä pääsee koskaan eroon. Ne kuuluvat elämää.

tsemppiä sinulle! Kyllä sinäkin vielä toivut! Älä menetä uskoasi epätoivon hetkillä. Muista vain, että tämäKIN menee ohi.

 

56

äh, siis olen 55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan. Sellaiseen joka on erikoistunut narsistin uhreihin.

Tai sitten jatkaa vain elämäänsä.

Toisen terapia ei ole sinulta pois.