Ärsyttää kun mies on vanhempiensa ainoa lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen miehestäsi ja siitä, että hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa.

No ei edes ole. Eivät olleet mitään ihannevanhempia.

Ap

Ainahan sä voit erota miehestäsi niin hänen sukunsa ei rasita sinua.

Vierailija kirjoitti:

Sähän oot siinä. No ei vaan. Entä sukulaiset ja vahempien ystävät? Joskus kodinhoitaja, jos maksaa sen? Lisäksi siivouksen saa kotiin jos maksaa, vanhempien aikataulun ja toiveen mukaan. Kyydistä voi maksaa tai mies vie. Myös kauppa- ja apteekki asioita saa tilattua kotiin, siis mies ja sä. On myös mahdollista sitten tehdä kivempia menoja tai asioita vanhempien kanssa, kun jää aikaa niihin. Tai te keskenänne kotona tai muualla. Eri asia miten ulkomaanmatka, ehkä sen saa erikseen tai myöhemmin - jos on mahdollisuus tai rahaa. Jos on rahasta puute, niin sukulaiset esille ja kummit. Lisäksi voi saada jonkun tuen kaavakkeella, ehkä.

Nyt korkki kiinni ja nukkumaan. Vai soitanko kummeille, että tuovat sulle kaavakkeita 😂😂

En ymmärrä tätä jankutusta ja valitusta, kun ihan omalla käytöksellänne annatte viestin viranomaisille ja hoitavalle lääkärille, kuinka haluatte olla vanhuksen tukena ja edunvalvojana ja hoidatte hänen asioitaan, olette mukana lääkärikäynneillä jne. Ja sitten valitetaan. 

Jos vanhus on terv.hoidon piirissä, hoitavalääkäri tarkkailee iäkkään ihmisen vointia, kirjaa kantaa toimintakyvyn muutokset, kartuttaa palveluiden tarpeen ja milloin vanhus tarvitsee ulkopuolisen edunvalvojan jne.  joka haetaan maistraatista, joka valvoo vanhuksen etua. 

Mutta jostakin syystä lapset ja lähiomaiset haluavat määrätä vanhuksen puolesta asiat ja vastustavat viimeiseen saakka usein esim. virallista edunvalvojaa, kun se maksaa, vaikka viranomaiset ja hoitavalääkäri sitä suosittelee, vaan halutaan olla päällepäsmärinä, kun kysymys on vanhuksen asioista ja hänen rahoistaan ja varallisuudesta. 

Mikään laki ei pakota hoitamaan vanhempien asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen miehestäsi ja siitä, että hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa.

No ei edes ole. Eivät olleet mitään ihannevanhempia.

Ap

Ja sullako on ne ihannevanhemmat

No ei mitään täydellisiä mutta mitä se tähän liittyy? En ole ainoa lapsi.

Ap

Hyvinpä näyttää liittyvän, kun arvostelet miehesi vanhempia. 

Ja luulisi sinulla fiksuna ihmisenä hälytyskellot soineet  jo seurusteluvaiheessa, kun valitsit puolisosi tuollaisesta suvusta. Miehesi kantaa tuon hullunsuvun geenejä. Toivottavasti ei ole lapsia, sillä lapsesikin perii nuo geenit. 

Huonoista päätöksistä saa kärsiä lopun elämäänsä. 

Ymmärrän aloittaja. Minä olen myös ainut lapsi, ja kyllä, vanhempieni asioiden hoitaminen kuormittaa minua ja perhettäni. Välillä aivan kohtuuttoman paljon. Sen lisäksi on yksinäisyyden ja voimattomuuden tunne, josta ei oikein pysty samalla tavalla jakamaan kuin sisarusten kesken.

Tiedän täysin, että sisarus ei takaisi sitä, että asioita hoidettaisiin jotenkin yhdessä, sovussa tai tasavertaisesti. Mutta ilman sisarusta ei ole tosiaan edes sitä mahdollisuutta.

Jos miehelläsi olisi vaikka sisko, joka hoitaisi heidän vanhempiensa asioita, niin varmasti painostaisit miestäsi hoitamaan osansa?

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen miehestäsi ja siitä, että hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa.

Ei taida ap ymmärtää mitä tarkoitat.

Ymmärrän myös turhautumisesi. Viimeisimmässä parisuhteessani olin itse se, joka ainoana lapsena jouduin alkaa hoitamaan vanhempieni asioita. Vanhempani vieläpä asuivat aivan eri puolella maata, joten vapaapäiväni kuluivat pitkälti matkustaen. Yhteistä aikaa kumppanin kanssa jäi vähän, ja kun hänkin alkoi selvästi turhautua, niin lopulta pantiin pillit pussiin ja muutin lähemmäs vanhempiani. 

Onko joku joskus päässyt todistamaan, että hoitava lääkäri, kotihoito, edunvalvoja yms saavat katettua kaikki vanhuksen tarpeet niin, että vanhus ei ole heitteillä ja hädissään arkensa ja terveytensä kanssa?

Minä uskon, että tätä jauhavat vain he, jotka sysäävät sisaruksilleen tai muulle suvulle sen hoivavastuun, mitä palveluilla ei saa katettua. Uskovatko tuohon itsekään, vai uskottelevatko itselleenkin asioiden sujuvan noin kauniisti, niin ei omaatuntoa paina? 

Ja entä jos on paljon sisaruksia ja niitä kaikkia pitää tavata ja niiden kaikkien lapsien hoitaa.

Mutta vakavasti, olisin ylpeä puolisosta, kuka hoitaa iäkkäiden vanhempien asioita tai on läheinen sukulaistensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän myös turhautumisesi. Viimeisimmässä parisuhteessani olin itse se, joka ainoana lapsena jouduin alkaa hoitamaan vanhempieni asioita. Vanhempani vieläpä asuivat aivan eri puolella maata, joten vapaapäiväni kuluivat pitkälti matkustaen. Yhteistä aikaa kumppanin kanssa jäi vähän, ja kun hänkin alkoi selvästi turhautua, niin lopulta pantiin pillit pussiin ja muutin lähemmäs vanhempiani. 

Mun mies meni auttamaan vanhempiaan useaksi päiväksi jopa silloin kun lapsellemme oli tulossa rippijuhlat. Jouduin tekemään kaikki valmistelut yksin. Mies tuli kotiin myöhään edellisenä iltana. 

Minunkin mieheni oli ainoa lapsi, kuten minäkin. Yhtäaikaa vanhukset rupesivat tarvitsemaan apua ja huolenpitoa. Yhdessä teimme asioita ja tuimme toinen toisiamme. Lapsemme olivat jo isoja, pärjäsivät ja auttoivatkin kotien tyhjentämisestä.

Olin myös mieheni omaishoitajana monta vuotta. Sitä se Rakkaus teettää.

Minulla on kaksi siskoa ja veli. Jostain syystä olen lapsista ainoa, joka hoitaa ikääntyneen isän asioita. Toinen siskoistani käy kerran vuodessa tapaamassa häntä. Minä käyn kerran viikossa, hoidan asiat hoitotiimin kanssa,  palveluasumisen asioita ym. 

Mutta trollihan ap on.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainoa, joka hoitaa oman vanhempansa asioita, sillä sisko asuu kaukana ja on muutenkin perheen diiva. Eli häntä ei koske mikään työläs tai tylsä.

Ja minä hoidan mun vanhempien asioita, koska ainoa veljeni on vakavasti psyykkisesti sairas.

Eli vanhempien lisäksi hoivataakkaamme kasvattaa myös veljeni ja miehen 2 lapsetonta enoa. Tätä on kestänyt jo 7 vuotta ja kukaan ei tiedä kauanko jatkuu. 

No perithän sinä enot, toivottavasti on varakkaita.  Siis jos äitisi kuolee ensin.

Montas lasta APlla on? Mukavuussyistä vain yksi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi siskoa ja veli. Jostain syystä olen lapsista ainoa, joka hoitaa ikääntyneen isän asioita. Toinen siskoistani käy kerran vuodessa tapaamassa häntä. Minä käyn kerran viikossa, hoidan asiat hoitotiimin kanssa,  palveluasumisen asioita ym. 

Mutta trollihan ap on.

Miksi ihmeessä olisin trolli? Mikä tilanteessa on epäuskottavaa? Onhan tähän ketjuun vastannut jo muitakin joilla vastaava tilanne.

Sitä en tiedä miksi sinä et pyydä niitä muita sisaruksia osallistumaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä et mitään edes peri, eivät ole sinun vanhempiasi, onneksi

Kuten sanottua, heidän perinnöstään ei iloa tule olemaan. Päinvastoin. 

Ap

Mitä ihmettä kaikki "hoitavat vanhempiensa asioita?"   Olen , ja myös lasteni puolisoiden vanhemmat  80-+,   kyllä me hoidamme omat asiamme.  Tosin tietysti lapset pidän ajan tasalla,  yhden vanhemmat on kyllä tehneet sen edunvalvontapaperin odottamaan jos sattuu tarvetts.

Enot hoitaa kyllä viranomaiset,  perii sittenkin jos ei enot äidy testamenttia tekemään.

Lisään vielä omaan vastaukseeni 33, että pesin appivanhempieni pyykit, mankeloin ja silitin, ompelin irronneet napit jne. Pesimme yhdessä ikkunat. Minusta se oli ihan luonnollista. Kovasti helpotti, kun jäimme eläkkeelle kolmen vuoden välein,  mieheni ensin. Pystyimme ulkoiluttamaan vanhuksia päivisinkin. Nyt ovat olleet monta vuotta haudassa, jäi hyvä mieli, että omalta osaltamme teimme mitä voimme.