Onko joku niin köyhä oikeasti tai ollut niin köyhä, ettei ole (ollut) edes makaronipussiin rahaa, joka maksaa alle 0,30€?

Minulla on ollut aikoja, jolloin ruokarahat ovat olleet hyvin pieniä. Tällöin yritin aina saada jostain lisätuloja. Pari v sitten myin kotini ja ostin uuden. Jouduin ottamaan vielä 15 v lainan, olin kuitenkin 40 v täyttänyt. 

Monen monta vuotta olin kerännyt eri vaihtokaupoissa kultakoruja ja niitä oli minigripp pussillinen, eli paljon. Uuteen asuntoon tehtiin täysremontti ja sain ison osan maksettua remontista näillä koruilla. Olen muutamankin kerran miettinyt kannattiko kerätä ja venyttää penniä, vai olisko myynyt yhden korun pois ja helpottanut arkea.

Tänä päivänä en omista juuri mitään, tämä asuntokin on vuokralla. Kirppiksellä on edelleen myynnissä lahjoituksena saatua tavaraa ja muutama kultakorukin on tullut

90 luvulla edellinen mies joka oli alkoholisti päätti ettei minun tarvi syödä vaikka maksoin työtyömyyskorvauksesta vuokran joka just riitti ettei lähteny asunto alta. Join sokeri-suolavettä ja kävin naapurissa hoitamassa lapsia että sain ruokaa. Erosin ja se mies on jo kuollut ja nykyinen on huolehtiva ja hyvä. Sen verran jäi traumaa että ostan sitä ruokaa ehkä liikaa ja kasvatan kaiken mahdollisen itse mutta paniikki tulee jos kaapit ois tyhjät.

Olen. Ei ollut varaa kaupassa edes 50 sentin nuudelipakettiin. En välillä syönyt useampaan päivään. 

Kyllä. 90-luvun laman aikana etsittiin koko perhe jos jonnekin olisi pudonnut kolikoita kotona että sais jotain kaupasta.