Lahjoitin kotoa poismuuttaneelle kummitytölle (veljen tytär) paljon astioita ja muovikippoja sun muuta ekaan asuntoon.

Boomerit on kyllä pahimpia. Heitä on kahta sorttia.

1. Toin sinulle näitä tavaroita meiltä, niin säästyy rahaa. Tässä on hyvä taikinakippo se on pari kertaa haljennut, mutta pysyy kyllä näillä jeesusteipeillä kasassa, kun ei tee liian löysää taikinaa. Sitten on Ilmari enon kalsarit, ne on vähän keltaiset ja ruskeat, mutta eihän niitä kukaan vaatteiden alta nää ja tuon reiän voi parsia.

2. Heitin kaikki tavarasi sekajätteeseen, kun se on paljon nopeampaa kuin muuttaa. Tässä on kymppitonnin lahjakortti ikeaan, pari tonttua wishiin, sheiniin ja temuun, että saat helposti kaiken uutena. Pyydät sitten vaan uusia lahjakortteja, että saat ostettua uusia petivaatteita kuukauden välein, kun heität vanhat roskiin ja jos pöytään tulee naarmu niin heität sen sitten heti roskiin, ettei näytä epäsiistiltä ja ostat uuden tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin kummitytölle arvokkaan aterinsetin. Ei tulis mieleenkään lahjoittaa vanhoja kipposia ja kupposia. Mitä niillä muoviastioilla tekee?

Kannellisia astioita tarvitsee aina.

Mitä niillä arvokkaalla aterimilla tekee? Kun ne myy eteenpäin arvo on aina huomattavasti alempi käytettynä.

Meilläpäin aterimia käytetään syömiseen. Syömiseen kummityttö niitä käyttää. En kyllä keksi, mitä vanhoilla kannellisilla muoviastioilla tekee.

Heitit kelvotonta krääsää kiertoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, itse en kehtaisin tarjota vanhoja käytettyjä astioita ja muovikippoja. Muovikippo maksaa kaupassa 2-4 euroa kappaleelta. Pinttynyt ja uraisa muoviastia on jo terveysriski. Kuten monet ovatkin jo todenneet: muoviastiat tulee uusia säännöllisin väliajoin, kun niihin on tullut naarmuja.

Niitä toki kehtaisi tarjota läheiselle (kummi)lapselle, jos olisi korkeintaan muutaman vuoden vanhoja Arabian siistejä astioita. Tai voisi kysyä, mikä astiasarja on mieluisa nuorelle, ja viedä kylässä merkkipäivinä tai juhlapyhinä käydessä hänelle aina vaikka yhden uuden lautasen, kulhon tai mukin lahjaksi.

Laadukkaat astiat ovat ikuisia, eikä yhden (tai jopa kahden) 20-25 euron astian lahjaksi antaminen kaada kummitädin tai -sedän taloutta, jos hän käy töissä tai on kohtuullisen hyvä eläke. Työttömänä tai muussa heikommassa taloustilanteessa l

Meinaatko, että kotoa muuttava tarttee kummiltaan apuna yhden kipon vuodessa? Mikä tällaisen "avun" merkitys on tilanteessa, jossa kummi on itse heikoissa varoissa? 

Itse en todellakaan halua, että yksikään vähävarainen kummi tai muukaan lähipiiriläinen käyttäisi rahojaan sellaiseen. Päinvastoin opetan lapselle, että hän voisi osoittaa kiitollisuutta kummia kohtaan jollain sopimaksi katsomallaan tavalla.

Jos aloitus on provo, se on hyvä. Jos ei, ap on törkeä.

Vierailija kirjoitti:

En edes kerää niin paljon astioita ja kippoja, että niistä riittäisi jaettavaksi.

No tämä. Itselläkin vähän kaikki merkittömiä ja eriparisia. Jonkun veitsisetin olin ostanut kun vitosella sai ihan omien lasten kotoalähtöä ajatellen. Exän luona oli useita ostamiani tavaroita vielä, ja toinen lapsi halusi niistä suuren osan ottaa, joten lupasin hänelle. Vei ehkä exältä paistinpannunkin, mutta minähän sinnekin lähes kaiken olin hankkinut.

Merkkien perään ei meillä siis ole kukaan, kyseiset astiat/keittiökoneet vain lasta miellyttivät. Mutta ei hän mitä tahansa olisi ottanut, tuskin muovipurkkeja vei.

Minä annoin kummitytölle samassa tilanteessa 2000 € rahaa, oli kiitollinen, äitinsä on pienituloinen leski, kotiin jäi vielä pikkuveli. 

Onneksi mun lapsia ei ole kastettu eikä mitään muutakaan nimiäisjuhlaa ollut, jossa jotain kummeja olisi kerätty piinattavaksi.

Itse olen yhden jo aikuisen kummi, mutta silloin kun hän oli lapsi, niin äitinsä eliminun siskoni narisi siitäkin, kun en matkoilta tuo tuliaisia kummilapselle. Ilmeisesti ne lahjat, jotka olivat köyhän budjettini mukaisia, ei vaan olleet tämän äidin eli siskoni mielestä kivoja. Ehkä oletus on se, että kummilapselle ostetaan arvokamaa.

Asiaan liittyen toteaisin, että ilmeisesti ei olekaan ihan täysin kalkkista ja törkeää antaa nuorelle astioita lahjaksi esimerkiksi ylioppilaslahjaksi - sellaisia kannanottoja aika paljon tulee, kun kyseisistä lahjoista keskustellaan. 

Minä en antanut kummipojalleni mitään vanhaa roinaa vaan annoin vähän rahaa ja käskin mennä opiskelupaikkakunnan Ikeaan tekemään mieleisiään perushankintoja, rahaa riitti vielä perusruokavarastoonkin. Opiskeluajan muistin kummipoikaa myös merkiipäivinä ja jouluna rahalahjoilla.