Kävisitkö töissä jos ei olisi rahallisesti pakko?
Kommentit (31)
ja kampaajalla ja manikyyrillä ja pedikyyrillä ja...
Ja itse asiassa meillä on juuri tällainen tilanne. Mies ansaitsee niin paljon, että pärjätään yksistään hänen palkallaan, joten kun hoitovapaani loppuu, aloitan tosi mielenkiintoisen osa-aikatyön, josta maksetaan surkeaa palkkaa.
minäpä kävisin ja vaikka vielä tekemässä ihan samaa duunia kuin nytkin. Työni on minulle tärkeä, siellä koen onnistumista ja ammatillisen osaamisen tunnetta.
Ok, ehkä voisin tehdä vaikka 80% työaikaa, jos lotossa voittaisin.
t. BBA
olisin voinut kysyä samaa. Minä siis olen jo 27v ja en ole koskaan joutunut käymään töissä rahan takia. Olen jotain pientä tehnyt mutta raha ei ole ollut se minkä takia. Varmaan sitten kateutta ollut tämä ihmisten panettelu mua kohtaan. Olen meinaan sitä mieltä että töissä käydään yleensä rahan takia ettei yksikään mun tuttu/sukulainen töissä kävisi jos ei rahallisesti olis pakko. Nytkin kun olen lasten kanssa kotona niin saan kuulla vihjailuja että laiskuuttani kotona makaan vaikka jos itsekäs olisin ja vaan itseäni ajattelisin niin tekisin jotain muuta kun hoitaisin kotona lapsia. Ei sillä ettenkö haluaisi olla lasten saatavilla kotona, mutta monen vaikea ymmärtää että kotona olen lasten takia enkä itseni takia.
Mulla oli niin paska työpaikka ja paska palkka , että olin äärettömän onnellinen päästyäni pois sieltä.
8
Ja kyllä, iso kustantamo on jo julkaissut minulta yhden joten on realistista.
Ja siksi olen ollut jo vuosia kotona lasten kanssa.
Ehkä osittaista työviikkoa voisin tehdä, mutta työni on ihanaa!
Haaveilen nytkin, etä voisin olla kotona lasteni kanssa. Kohta syntyy neljäs lapsi. Lapsissa riittää mulle yllinkyllin puuhaa. Ei käy aika pitkäksi ja haluaisinkin hoitaa omia lapsiani, kun kerran sellaisia olen saanut.
Sittenkun lapset olisivat isoja ja jos aika kävisi pitkäksi, voisin jotain vapaaehtoistyötä osan päivästä tehdä.
Mutta nytkään minun ei olisi rahallisesti _pakko_. Mieheni (tai minun) palkalla pärjättäisiin molemmat. Jos olisi niin paljon rahaa että voitaisiin _yhdessä_/koko perheen voimin matkustella ja elellä leveästi mielin määrin, niin mitä sitä töissä homehtuisi.
Tai no, en kyllä käy nytkään. Mieheni palkalla pärjäämme ihan ok, vaikka tietenkään säästöön nyt ei jää mitenkään isoja summia kuussa. Mutta pärjäämme, matkustelemmekin.
Itse olen kotona kahden lapsen kanssa ja aion olla kunnes he menevät kouluun. Tämä on oma valintani. Sitten menen töihin mutta siten kun tykkään. Uraputki ei kiinnosta.
En todellakaan kävisi! Perustaisin vaikka jonkun oman pikku yrityksen, johon palkkaisin sen verran luotettavaa porukkaa, että alkujärjestelyjen jälkeen voisin käydä siellä vain hengailemassa kun huvittaa :)!
En todellakaan kävisi! Perustaisin vaikka jonkun oman pikku yrityksen, johon palkkaisin sen verran luotettavaa porukkaa, että alkujärjestelyjen jälkeen voisin käydä siellä vain hengailemassa kun huvittaa :)!
En todellakaan kävisi! Perustaisin vaikka jonkun oman pikku yrityksen, johon palkkaisin sen verran luotettavaa porukkaa, että alkujärjestelyjen jälkeen voisin käydä siellä vain hengailemassa kun huvittaa :)!
Olin jossain vaiheessa töissä, mutta sitten jäin kotiin. Lapset on 11-vuotta ja 5-vuotta.
eli käyn töissä ihan omasta vapaasta tahdostani vaikka mieheni tienaa aivan riittävästi. Itse en kovin kummoisia tienaakkaan.
Lapsellamme on aivan ihana hoitaja. Minun työaikani on 22h/viikko ja teen ne neljänä päivänä viikossa (ma-to). Aijon jatkaa samalla tyylillä jatkossakin.
Jos joku päivä toinen lapsi sattuisi tulemaan, niin sitten miettisin asian uudelleen eli heti äippäloman jälkeen töihin vai hetkeksi hoitovapaalle, mutta eipä ole ajankohtaista tällä hetkellä.
Hoitaisin lapset kotona kouluikään ja sen jälkeen voisi alkaa puuhastelemaan jotain. Ehkä jotain osa-aikatyötä tms.
Nykyisessä ammatissani ei toimisi enää ikipäivänä!
t. sh
Tai sitten heittäytyisin kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Mä ainakin tarvitsen " oikeaa" elämää ja älyllisiä virikkeitä. Mulle ei todellakaan riitä kotiäitiys.
jotta elämässä olisi tiettyä säännöllisyyttä. Kotiäidiksi minusta ei enää olisi (been there..). Luultavasti harrastaisin jotain, jonka parissa päivät kuluisi hyvin, esim. maalailisin tauluja ja sitten yrittäisin kaupitellakin niitä..=) Se on mun haave ollut aina.
koska ei ole rahallisesti pakko. Viihdyn hyvin kotona.