Muita, jotka vieneet jo 9kk vanhan lapsen päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt jaksako, vaan kuvitelkaa itsenne ap:n saappaisiin hetkeksi.

 

Vie vain hoitoon. Pienimmät on kaikkien lemmikkejä, hyvin he pärjää. Kiinnittäisin huomiota paikkaan: jos hoitajissa ei ole kovaa vaihtuvuutta, paikkaan voi luottaa.

Olen vienyt kaikki kolme lastani alle vuoden ikäisenä hoitoon. Vanhin kirjoittaa nyt ylioppilaaksi.

Jos lapsillasi ei seuraavan kymmenenkään vuoden aikana ole mitään mt-ongelmia, ahdistusta, masentuneisuutta, paniikkihäiriötä, haitallisia ihmissuhteita tai huonoa itsetuntoa tms, niin sitten voin uskoa, että "hyvin pärjäsi" ne alle vuoden ikäisetkin vieraiden hoitajien kanssa hälyisässä ympäristössä.

Suomessahan on nuorilla valtavasti tällaisia "lieviä" mt-ongelmia, kuten masennusta, ahdistusta ym. Samaan aikaan täällä viedään jopa kotona olevien vanhempien lapset laitoksiin vaippaikäsinä "sosiaalistumaan". Se on ok jos vakassa kaikki hyvin, mutta aika usein ei ole. Ihan vain jo häly, laitosmaiset rutiinit ja oma-aloitteisuuden nitistäminen, hoivan puute, sekä liian monta lasta per aikuinen - ihan vain nämä jo tekevät hoitopaikasta lapselle stressaavan. 

Stressi ei ole hyväksi kehittyvälle hermostolle. 

Paljon ihmetellään miksi nepsydiagnoosit (keskushermoston toiminnan erityisyys) tai mt-ongelmat lisääntyy, mutta varhaislapsuudesta ei kukaan hae syitä. Se on kuin pyhä lehmä tämä meidän "laadukas" varhaiskasvatus ja subjektiivinen oikeus siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Adoptio olisi lottovoitto pienokaiselle.

Adoptio on aina trauma, selvästi isompi trauma kuin päivähoidossa olo. Tiedän, sinä trollaat. Mutta miksi trollaat? Jouduitko pienenä erilleen äidistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt jaksako, vaan kuvitelkaa itsenne ap:n saappaisiin hetkeksi.

 

Vie vain hoitoon. Pienimmät on kaikkien lemmikkejä, hyvin he pärjää. Kiinnittäisin huomiota paikkaan: jos hoitajissa ei ole kovaa vaihtuvuutta, paikkaan voi luottaa.

Olen vienyt kaikki kolme lastani alle vuoden ikäisenä hoitoon. Vanhin kirjoittaa nyt ylioppilaaksi.

 

Jos lapsillasi ei seuraavan kymmenenkään vuoden aikana ole mitään mt-ongelmia, ahdistusta, masentuneisuutta, paniikkihäiriötä, haitallisia ihmissuhteita tai huonoa itsetuntoa tms, niin sitten voin uskoa, että "hyvin pärjäsi" ne alle vuoden ikäisetkin vieraiden hoitajien kanssa hälyisässä ympäristössä.

Suomessahan on nuorilla valtavasti tällaisia "lieviä" mt-ongelmia, kuten masennusta, ahdistusta ym. Samaan aikaan täällä viedään jopa kotona olevien vanhempien lapse

1960-luvulla ja 1970-luvulla vietiin lapset selkeästi nuorempana hoitoon kuin nykyään. Onko viisikymppisillä mielestäsi erityisen paljon enemmän ahdistusta ja nepsyoireilua verrattuna nuoriin?

Tämä on ehkä provo, koska nykyäänhän ei totaaliyksinhuoltajalla lopu kuukaudet vielä 9 kk kohdalla.

Jos lapsella ei ole lainkaan isää käyttämässä isäkuukausia, äiti saa käyttää ne omien kuukausiensa jatkoksi. 



Tämä muuttui v. 2022 ja olen itse katkera, koska minun lapseni vaan menetti ne kuukaudet. :(



https://www.kela.fi/vanhempainpaivarahat

Minä vein.. ihan normaali lapsi tuli ja meni aina mielellään päiväkotiin. 

Aikuisen naisen paikka on töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän jossain Hollannissa, jos viedään 3 kk iässä, tuskin ihan samantapaisiin ryhmiin, kun täällä alle 3-vuotiaiden ryhmät.

Turha kauhistella, että lapsi 6kk hoitoon, kun ei tiedä minkälainen paikka on.

Suomessakin oli kai joskus ihan erilliset vauva osastot päiväkodeissa? Muistaako kukaan? 

Mutta tosiaan nythän ryhmät ovat kai alle 3-vuotiaat ja tuossa taannoin kun peloteltiin  paljon vanhempia lapsen päiväkotiin viemisellä liian varhain, ei ryhmissä ollut yleensä kun se 1-2 sellaisia yhden vuoden ikäisiä. Onhan se vähän hassua, joku 9kk ikäinen ryömimässä ulkona muiden lähes 3-vuotiaiden keskellä, mutta toisaalta on sitten sen ryhmän vauva ja saa huomiota.

Ja otetaanhan tuo ikä huomioon esim. henkilökunnan määrässä aina eli enemmän hoitajia per naama, jos 1-vuorias ryhmässä. 

 

Muualla länsimaissa on tavallista että lapsia hoidetaan kotona. Tai isovanhemmat hoitaa. Ei voi verrata yksyhteen johonkin erilaiseen yhteiskuntaan. Lapsi saattaa mennä kouluun vaikka jo 4 vuotiaana, mutta päivät on oikeasti lyhyitä, lapsi haetaan kotiin vaikkapa klo 12.

Meillä on huomattavan suuri osa äideistä kokopäivätyössä kodin ulkopuolella; se ei ole tavallista ihan joka maassa. Suomessakin kotona hoitaminen oli tavallista (käytännön pakko monelle) vielä 1960-luvulla, vasta 1970-luvulla päiväkoti on tullut jokaisen perheen ulottuville. 

Turha kaunistella, että hoidetaan muuallakin ihan imeväisikäiset muualla. Ei se tee sitä oikeaa tapaa. 

Erillisia vauvaosastoja ei Suomessa ole ollut varmaan vuosikymmeniin. Eikä henkilökuntaa ole enempää jos mukana on 1-vuotiaita. Ne tosi pienet ei häthätää saa edes syötyä, jos eivät osaa jo syödä itsenäisesti. Hoitaja ei yksinkertaisesti tahdo ehtiä syöttämään neljää ainakaan kunnolla. Ihan p***stä suoraan sanottuna on viedä noin pieniä hoitoon. Ei siellä ehditä hoitaa kuten kotona ehdittäisiin.

Miten ihmeessä te kuvittelette, että ns.hyvinvointivaltiota ylläpidetään, lapset pitää hoitaa kotona kolmivuotiaiksi?

Ja ylipäätään naisten asema työelämässä, kuinka moni akateeminen jää kotiin kolmeksi vuodeksi?

"1960-luvulla ja 1970-luvulla vietiin lapset selkeästi nuorempana hoitoon kuin nykyään. Onko viisikymppisillä mielestäsi erityisen paljon enemmän ahdistusta ja nepsyoireilua verrattuna nuoriin?"

Eikä viety. 1960-luvulla oli tulorajat, ei silloin kaikki saaneet lapsille päivähoitopaikkaa. Vasta 1970-luvulla tuli päivähoito kaikille, mutta edelleen silloinkin kotiäidit olivat tavallisempia kuin nykyään. 

Ja ai että, kysytkö vielä, onko viisikymppisillä ahdistusta! Voi jumalauta. Alkoholismia, perheväkivaltaa, sairaita tunnelukkoja, puhumattomuutta, masennusta, paniikkihäiriötä, itsemurhia! Haluatko että vielä luetellaan?? 

Joka sukupolvessa löytyy valtavasti ongelmia ja alkoholi on yksi suurimmista. Alkoholiin kääntyvät mm hoitamattomat nepsyt, hoitamattomat mt-ongelmaiset, traumatisoituneet, ja ylipäätään ONNETTOMAT ihmiset.

Aivan varmasti, Suomessa asuvana, tunnet itsekin alkoholistin, ellei jopa usemman. Mietipä nyt ihan oikeasti, onko ihmisillä ahdistusta! 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te kuvittelette, että ns.hyvinvointivaltiota ylläpidetään, lapset pitää hoitaa kotona kolmivuotiaiksi?

Ja ylipäätään naisten asema työelämässä, kuinka moni akateeminen jää kotiin kolmeksi vuodeksi?

No mä jäin kyllä. Eihän siinä siis menetä kuin pari ylimääräistä vuotta työkokemusta, ja jos on jo hyvässä vaiheessa uraansa vakioduunissa, niin ei se pari vuotta mikään maailmanloppu ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te kuvittelette, että ns.hyvinvointivaltiota ylläpidetään, lapset pitää hoitaa kotona kolmivuotiaiksi?

Ja ylipäätään naisten asema työelämässä, kuinka moni akateeminen jää kotiin kolmeksi vuodeksi?

Lapsen hoitaminen kotona on panostus sen lapsen tulevaisuuteen. Säästyy ehkä paljolta kuluilta myöhemmin. 

Ja kuka sanoi, että nainen kotiin. Yleensä lapsen hankkimisessa on mukana myös mies. Kääntäkää tätä narratiivia nyt ihan oikeasti tasa-arvoisempaan suuntaan. Jompikumpi VANHEMMISTA voi hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te kuvittelette, että ns.hyvinvointivaltiota ylläpidetään, lapset pitää hoitaa kotona kolmivuotiaiksi?

Ja ylipäätään naisten asema työelämässä, kuinka moni akateeminen jää kotiin kolmeksi vuodeksi?

Lapsen hoitaminen kotona on panostus sen lapsen tulevaisuuteen. Säästyy ehkä paljolta kuluilta myöhemmin. 

Ja kuka sanoi, että nainen kotiin. Yleensä lapsen hankkimisessa on mukana myös mies. Kääntäkää tätä narratiivia nyt ihan oikeasti tasa-arvoisempaan suuntaan. Jompikumpi VANHEMMISTA voi hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi. 

Aivan. Jos molemmat tekevät osuutensa, ei tartte olla poissa kuin 1,5 vuotta per naama.

Myös järjestelyllä 1 v per naama pääsee jo pitkälle. Kaksivuotias on paljon valmiimpi päiväkotiin kuin yksivuotias.

Vierailija kirjoitti:

"1960-luvulla ja 1970-luvulla vietiin lapset selkeästi nuorempana hoitoon kuin nykyään. Onko viisikymppisillä mielestäsi erityisen paljon enemmän ahdistusta ja nepsyoireilua verrattuna nuoriin?"

 

Eikä viety. 1960-luvulla oli tulorajat, ei silloin kaikki saaneet lapsille päivähoitopaikkaa. Vasta 1970-luvulla tuli päivähoito kaikille, mutta edelleen silloinkin kotiäidit olivat tavallisempia kuin nykyään. 

Ja ai että, kysytkö vielä, onko viisikymppisillä ahdistusta! Voi jumalauta. Alkoholismia, perheväkivaltaa, sairaita tunnelukkoja, puhumattomuutta, masennusta, paniikkihäiriötä, itsemurhia! Haluatko että vielä luetellaan?? 

Joka sukupolvessa löytyy valtavasti ongelmia ja alkoholi on yksi suurimmista. Alkoholiin kääntyvät mm hoitamattomat nepsyt, hoitamattomat mt-ongelmaiset, traumatisoituneet, ja ylipäätään ONNETTOMAT ihmiset.

Aivan varmasti, Suomessa asuvana, tunnet itsekin alkoholistin,

Kysyin sinulta, että onko viisikymppisillä enemmän nepsyyttä ja ahdistusta kuin nuorilla, koska jostain käsittämättömästä syystä pistät suomalaisten pahan olon jatkuvasti paremmaksi kehittyneen päivähoitosysteemin syyksi.

Totta ihmeessä Suomessa on alkoholismia ja ahdistusta, ja totta ihmeessä heinäkuussa jäätelön menekki ja hukkumiskuolemat kasvavat. Kuitenkaan vika ei ole päivähoidossa. Kaikkein eniten ovat kärsineet ne lapset ja nuoret, jotka syntyivät noin 80 vuotta sitten sodan jalkoihin. Heillä ei ollut päivähoitoa eikä sen puoleen muutakaan turvaa, moni heistä näki nälkää ja jäi vaille rakkautta. He ovat parhaansa yrittäneet. Usein se on ollut liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Onhan lapsi virallistettu isänsä lapseksi? Silloin lapsesta saa perhe-eläkkeen, vaikka leskellä ei eläkeoikeutta olekaan.

Miten se auttaa tässä tilanteessa? perhe-eläke vastaa suurinpiirtein elatusmaksuja

Sulla on oikeus pidempään vanhempainvapaaseen. Muista myös käyttää lomat. Meillä meni pk 11,5 kk vanhana ja silloin pärjäsi jo hyvin. On siellä pienempiäkin, mutta ainakin meillä ne hoidettiin hyvin.

Kamalasti kirjoitteluja siitä, että miten raha voi olla tärkeämpää ja että voi käyttää ne isän vanhempainrahakuukaudet jatkoksi. En tunne enää nykyisiä systeemejä, mutta aikaisemmin ne vanhempainrahat olivat kyllä ihan onnettomia, joitakin satasia, millä ei maksettaisi edes yhtiövastiketta, puhumattakaan lainoista, laskuista jne. 

Ei jokaisella voi olla ratkaisuna se, että myydään yhtäkkiä asunto, jäädään kotiin ja haetaan kaikenlaisia tukia. Nykyisin asunnonkin myyntiajat ovat pitkiä, ja ap:n tilanne on muutenkin aika vaikea, joten yksin, pienen lapsen kanssa, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen jaksaa vielä kotiakin alkaa myymään, uutta etsimään ja muuttamaan.

Itselläni on monta lasta, ja yksi heistä on mennyt päivähoitoon aikoinaan vielä nuorempana kuin ap:n lapsi. Hänestä on kasvanut fiksu, hyvin menestyvä ja onnellinen aikuinen, joten ei se aina nyt pieleen mene. Tunnen kyllä omasta ikäluokastani henkilöitä, jotka ovat olleet kotona johonkin 4-5-vuotiaiksi, ja nyt on kaikenlaista ongelmaa. Että kyllä siihen niin monet asiat vaikuttavat, miten se elämä menee.

Perhepäivähoitajia minulla niin huonoja kokemuksia, että ikinä en lastani sellaiseen laittaisi. Hyi saatana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt jaksako, vaan kuvitelkaa itsenne ap:n saappaisiin hetkeksi.

 

Vie vain hoitoon. Pienimmät on kaikkien lemmikkejä, hyvin he pärjää. Kiinnittäisin huomiota paikkaan: jos hoitajissa ei ole kovaa vaihtuvuutta, paikkaan voi luottaa.

Olen vienyt kaikki kolme lastani alle vuoden ikäisenä hoitoon. Vanhin kirjoittaa nyt ylioppilaaksi.

Nykyinen päivähoidon taso on kaukana siitä mitä se oli 20 vuotta sitten.

Luetun ymmärtäminen? Vanhin kirjoittaa ylioppilaaksi; olisiko hänellä myös nuorempia sisaruksia silloin ja meillä tuore kokemus päivähoidosta?

Nuorin on eka luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon ikäinen on pakko laittaa hoitoon niin päiväkoti on vihoviimeinen paikka. Perhepäivähoitajan etsisin.

Meillä molemmat lapset menneet 9-10kk tarhaan, tosi nopeasti oppivat kävelemään kun ryömien jäivät jälkeen. Ihan normaaleja lapsia ja nuoria aikuisia on tullut. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Meillä ainakin toimi. Riippuu varmaan paljon lapsesta ja tarhastakin miten sujuu. Meidän aikaan oli riittävästi osaavia hoitajia ja opettajia, nykyään vähän huono tilanne monessa paikassa.

 

Ihan samalla tavalla olisivat kotonakin oppineet kävelemään.

Juu, aattelin sanoa tuon kun jotkut pelkää just sitä että jäävät siellä jalkoihin, mutta väitän silti että oppivat aikaisemmin kuin kotiin jäämällä kosk

Juu eivät pienet jää jalkoihin kun möllöttävät yksin jossain nurkassa. Ja mikä meriitti se on, että oppii kävelemään pari kuukautta aikaisemmin? Mikä kiire? 

Vierailija kirjoitti:

Kamalasti kirjoitteluja siitä, että miten raha voi olla tärkeämpää ja että voi käyttää ne isän vanhempainrahakuukaudet jatkoksi. En tunne enää nykyisiä systeemejä, mutta aikaisemmin ne vanhempainrahat olivat kyllä ihan onnettomia, joitakin satasia, millä ei maksettaisi edes yhtiövastiketta, puhumattakaan lainoista, laskuista jne. 

Ei jokaisella voi olla ratkaisuna se, että myydään yhtäkkiä asunto, jäädään kotiin ja haetaan kaikenlaisia tukia. Nykyisin asunnonkin myyntiajat ovat pitkiä, ja ap:n tilanne on muutenkin aika vaikea, joten yksin, pienen lapsen kanssa, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen jaksaa vielä kotiakin alkaa myymään, uutta etsimään ja muuttamaan.

Itselläni on monta lasta, ja yksi heistä on mennyt päivähoitoon aikoinaan vielä nuorempana kuin ap:n lapsi. Hänestä on kasvanut fiksu, hyvin menestyvä ja onnellinen aikuinen, joten ei se aina nyt pieleen mene. Tunnen kyllä omasta ikäluokastani henkilöitä,

Jos on edes vähän tehnyt töitä, ne vanhempainrahat on kyllä yli tonnin.

Vierailija kirjoitti:

Kamalasti kirjoitteluja siitä, että miten raha voi olla tärkeämpää ja että voi käyttää ne isän vanhempainrahakuukaudet jatkoksi. En tunne enää nykyisiä systeemejä, mutta aikaisemmin ne vanhempainrahat olivat kyllä ihan onnettomia, joitakin satasia, millä ei maksettaisi edes yhtiövastiketta, puhumattakaan lainoista, laskuista jne. 

Ei jokaisella voi olla ratkaisuna se, että myydään yhtäkkiä asunto, jäädään kotiin ja haetaan kaikenlaisia tukia. Nykyisin asunnonkin myyntiajat ovat pitkiä, ja ap:n tilanne on muutenkin aika vaikea, joten yksin, pienen lapsen kanssa, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen jaksaa vielä kotiakin alkaa myymään, uutta etsimään ja muuttamaan.

Itselläni on monta lasta, ja yksi heistä on mennyt päivähoitoon aikoinaan vielä nuorempana kuin ap:n lapsi. Hänestä on kasvanut fiksu, hyvin menestyvä ja onnellinen aikuinen, joten ei se aina nyt pieleen mene. Tunnen kyllä omasta ikäluokastani henkilöitä,

Jep, aina ei vaan ole mahdollista jäädä kotiin ja se tuntuu olevan aina vaikea osan ymmärtää, koska kyllähän kotihoidontuesta budjetoinnilla maksaa asunnon ja lapsen helposti ja kaikilla on isäkin kivasti arkea ja kuluja tasaamassa "<3"

Meillä oli sellainen tilanne esikoiseni synnyttyä, että lapsen isä ei halunnut lasta enkä itse voinut aborttia tehdä (ja oli kyllä ehkäisy kunnossa, mutta petti!!). Isä tunnisti isyytensä, mutta ei todellakaan pitänyt lainkaan isyysvapaita tai mitään pitämättömiä lomia pitänyt töistä, koska päätös pitää lapsi oli minun. Lapsi meni päivähoitoon heti kun äitiyslomani loppui, koska sidettä lapseen isällä ei tullut vaikka yritin antaa aikaa, joten lähdettiin eri teille. Koska asuimme minun omistamassa asunnossa, minulla oli edelleen asuntolaina  maksettavana,  mutta erottuamme myös vastike lankesi kokonaan sekä vauvan myötä nousseet vesi- yms. laskut. Ei siinä tilanteessa kyllä mihinkään kotihoidontuelle jäädä odottamaan, että lapsi kasvaa ja niin kivasti ollaan vuosia kotona.

Toisaalta asumme pienellä paikkakunnalla, joten päiväkodin henkilöstö pysyy pääosin tuttuna ja vakaana eikä ryhmäkootkaan ole hurjia, mutta matkaa on meidänkin päikkyyn 20min. Lapsi nyt jo 5v., ja oikein mielellään menee edelleen päikkyyn, on tosi aktiivinen, sosiaalinen ja rohkea. Jos oltais kotiin jääty, varmaan ois arempi ja herkempi, koska meidän lähipiiri on pieni eikä minusta ole koskaan ollut mihinkään perhekerhoihin tms. 

En vieläkään ole elareita vaatinut isältä enkä niitä Kelastakaan jaksa kysellä, kun ei se sitä tilannetta olisi muuttanut mihinkään, ne olisi ollut alle minimin joka tapauksessa ja työelämä olisi silti kutsunut asap. Jos viisaampi olisin ollut, ehkä isyys olisi kuitenkin jätetty tunnustamatta kokonaan ja olisin heti ottanut eron enkä vasta myöhemmin.