Saako kukaan elämänsä aikana "porkkanaa" siitä, että elää kunnollista elämää?

Jyrkkä ehkä. Jos tekee parhaansa, todennäköisesti pärjää ihmissuhteissaan, taloudellisesti ja terveydellisesti. Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarmuus. Niinpä kaikesta yrityksestä elämä voi mennä syystä tai toisesta totaalisesti pieleen. 

Harva osaa ennustaa, milloin sairastuu, tulee, ero, konkurssi tai jotain muuta kamalaa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.

Palkinto on saatu sillä hetkellä kun hyve tehdään eikä niistä tehdä listaa tai tiliä.
Palkintomielessä eli ketunhäntä kainalossa tehty hyve taas ei tuota palkintoa vaan on klassinen kultainen tie helvettiin. 
Hyveelliset elämäntapavalinnat keho palkitsee suoraan hyvällä ja tasapainoisella ololla esimerkiksi. Myötäilo tuottaa omaan kehoon iloa. Kateus tuottaa kehoon heti huonoa oloa. Olemme mitä syömme. Olemme mitä ajattelemme. Syömällä huonoja ajatuksia keho alkaa puolustautumaan niitä vastaan huonolla ololla.

ruokkimalla huonoja ajatuksia, se sairastuttaa kehoa piti sanomani. Huono ajatus kuihtuu pois kun sitä ei ruoki. Hyviä ajatuksia voikin ja kannattaa kasvattaa ihan vain niiden kehohyötyjen vuoksi. Mutta hyviin ajatuksiin ei pidä kiinnittäytyä, vaan kun yksi hyvä ajatus haihtuu, odotetaan uutta tuoretta ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaan tilanne, että joku 80-vuotias henkilö istuisi kiikkustuolissa ja alkaisi muistelemaan elettyä elämää. Työuran aikana maksoi kaikki verot täsmällisesti, ei ollut "ikinä" turhaan saikulla, ei pettänyt ikinä kumppaniaan/kumppaneita, eikä ollut muutenkaan aiheuttamassa muille mitään negatiivista.

 

Mikä se "kiitos", tai "porkkana" tästä säntillisyydestä on?

 

Erittäin tyhmä kysymys, mutta haluaisin kuulla, mitä ajattelette.

 

t: ap

Tuo on vähän omituinen ajatus, että tuollaista (tavallista) hyvää elämää elänyt ihminen muistelisi elämäänsä noin?

Ihmisethän muistelevat kaikkea mitä elämässä tapahtui ja ihania muistoja vaikkapa nuoruudesta puolison kanssa, keski-ikäisyydestä kaveripariskuntien kanssa reissuilta, lastenlasten kanssa reissuilta jne. Kaikenlaisia asioita, mitä nyt kukanenkin muistelee.

Se, että maksoi verot, ei luuseroinut, ei pettänyt eikä aiheuttanut pahennusta, on useimmille ihan vaan siinä sivussa tapahtuva normijuttu eikä erityinen asia jota muistella. Elämä itsessään on ihan muuta, vaikka nuo mainitsemasi asiat takaavatkin sen, että se muu elämä rullaa ja on rauhallista! Ei turhaa draamaa, pettymysten aiheuttamista muille, kiinni jäämisen pelkoa jne. Voi keskittyä enempi rauhassa nauttimaan..

Vierailija kirjoitti:

Puhdas omatunto 

Ja sen kanssa on huomattavasti mukavampi elää, kuin kärvistellä kummallisessa levottomuudessa joka kumpuaa huonoista valinnoista ja omasta pahuudesta!

Voin elää itseni kanssa jos en käyttäydy kuten inhottava ihminen. Jos toimin toisille ikävällä tavalla, inhoan itseäni. Siinä on ainoa porkkana, mutta se on itselle tärkeä.

Ehkä on jo valmiiksi niin hyvä ja rauhallinen olo, ettei koe tarvetta aiheuttaa minkäänlaista harmia. Että onko se sitten syy vai seuraus. 

"Ajatellaan tilanne, että joku 80-vuotias henkilö istuisi kiikkustuolissa ja alkaisi muistelemaan elettyä elämää. Työuran aikana maksoi kaikki verot täsmällisesti, ei ollut "ikinä" turhaan saikulla, ei pettänyt ikinä kumppaniaan/kumppaneita, eikä ollut muutenkaan aiheuttamassa muille mitään negatiivista."

Mikä on vaihtoehto? Sinäkö haluat istua kiikkustuolissa 80-vuotiaana ja miettiä, että olipa hauskaa, ettei puoliso koskaan saanut selville 20 vuoden pettämistä? Onko kiva muisto, että 43-vuotiaana otit omaa saikkua juodaksesi itsesi känniin? Nauratko ajatukselle, että hähää, en maksanut ajoissa verojani, vaan vasta oikeudenkäynnin kautta ja hävisit rahallisesti vielä enemmän sen seurauksena?

Tämä kaikki ja koet saaneesi palkinnon "voitoistasi"?

Olin miesystäväni kanssa Amerikassa viime kesänä. Olimme mm Nykissä ja siellä stand up keikalla. Istuimme suht takana, mutta silti meiltä kyseltiin kaikkea. Miehen kollegat olivat ihmeissään. Meni pari esiintyjää ja taas minut otettiin esille. Tässä vaiheessa muutkin jo puhui aiheesta. 
Meni vähän aikaa ja olimme pohjoisessa, rajalla, yhden perheen luona. Heillä oli isot juhlat ja mm meidät oli kutsuttu. Olen tottunut tekemään töitä, jos jotain pitää tehdä, ryhdyn toimeen.

Juhlissa sain poistettua yhden ihmisen, teimme yhteistyötä miesystäväni kanssa, tämä henkilö oli aikomassa pilata juhlia. Tein muutamia muitakin juttuja ja sainkin melkoista huomiota. Tämä ko ihminen on isohko johtaja ja minul ulkopuisena oli helppo puuttua. Henkilö on ohjattu hoitoon ja välttämättä ei enää palaa takaisin. 

Nämä tapahtuneet tarkoitti sitä, että sain paljon huomiota, Suomi on löydetty kartalta ja ihmetystä.

Se, että poimin edellisen ihmisen lompakon maasta ja annan sen hänelle, tuskin minulle mitään hyvää siitä seuraa. Mutta lompakon omistaja on iloinen ja ehkä laittaa hyvää eteenpäin

Ei siitä muuta palkintoa saa kuin hyvän omatunnon. Helpompi elää itsensä kanssa kun toimii oman moraalin mukaisesti