Tyttö muuttaa suoraan ammattikoulusta miehen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tytön elää rauhassa omaa elämäänsä.

 

Eikö lasta saa enää neuvoa, kun on 18 mittarissa?

Saahan sitä neuvoa, mutta kunnioittaen toisen oikeutta päättää itse. 

Täysi-ikäistä on hankala neuvoa. Toki äiti voi sanoa oman mielipiteensä, jos haluaa, mutta virallisesti aikuisena tyttö tekee jo omat päätöksensä.

Ja parhaassa tapauksessa kaikki voi mennä hyvinkin. Mun siskoni muutti heti kirjoitusten jälkeen yhteen poikaystävänsä kanssa, ja nyt ovat olleet onnellisesti naimisissa jo 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Eip tuossa kai oikein hirveästi voi muuta kuintoivoa parasta ja pelätä pahinta. - Mutta ehkävarovasti voit  kysyä,ettämillätai miten hän aikoo oman elämänsä rahoittaa kun muuttaa omilleen ja tai kuinka ovat aikessa jakaa miehensä kanssa kulut.

Yliopisto-opiskelija

Juu kyllähän nuo kaikki käytiin läpi. Kerroin omalle tyttärelleni että, ottaa huomioon kaikki sosiaalitukien koukerot. Eli sen, että jos ei saa riittävästi palkkaa, ei välttämättä saa toimeentulotukea samalla tavalla kun kotona, koska kumppani tienaa jotain. Että se on sitten sumplittava vähän enemmän, jos samaa osoitetta jakaa.

Periaatteessahan Suomessa rahoitus on varma valtion taholta peruskuluihin. On vain yksi tilanne missä sinulle ei ole taattu omia riittäviä tuloja ja se on silloin, kun sinulla ei ole itse tuloja tai tukia ja puoliso tienaa jotain. 

Muuten hoituu yleensä joillain näistä: palkka, tuet, opintolaina, riippuen tilanteesta. 

Minä muutin tyttöystävän kanssa yhteen heti amiksen jälkeen. Olin 19 v ja amiksen jälkeen tammikuussa 1995 lähdin armeijaan ja tyttöystävä jäi yksin kotia hoitamaan. Sossu maksoi vuokran kuitenkin. Parin viikon välein oli mulla viikonloppuloma.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole mitään sanomista miten aikuinen päättää aloittaa oman elämänsä. Sinä et kontrolloi aikuista ihmistä jos et nyt ymmärrä tätä niin välinne tulee viilentymään todella paljon mitä vanhemmaksi tyttäresi tulee. Et sinä tiedä paremmin tai päätä asioista enää. Hänellä on oikeus elää omaa elämää tehdä virheitä ja oppia. Vaikuttaa siltä että sulla ei ole omaa elämää ja yritätä nyt elää sitä hänen kautta. On aika alkaa täyttää omat päiväsi jollain muulla kuin aikuisen lapsen häiriköinnillä.

Onko tuo vallankäyttöävai vai ainoastaan uteliaisuutta, ehkä vähän huoltakin vanhempi kun saattaa tuntea lapsensa tapoja toimia ja mm. käyttää rahaa..., - Kuten nimimerkki yliopisto- opiskelija minusta fiksusti kirjoitti ei vanhempi tuossa kohtaa paljoa voi muuta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta.

Mutta kuten hän jatkoi niin minusta(kin)  fiksu vanhempi varovasti utelee/ kysyy lapsensa tulevaisuuden suunnitelmia. Esimerkiksi nyt vaikka sitä,että miten lapsi on aatellut rahoittaa elämäsnä. - Tai jos vasta hiljattain valmistunut tai o valmistumassa ammattikoulusta, niin kannattaako hosua omilleen muuton kanssa, vai kannattaisiko ensin löytää työpaikka?  Tai jos muuttaa "heti" saman katon alle 2. kanssa, niin kuinka aattelibvat jakaa kulunsa. - Joo täysi-ikäinen vastaa omista menositaa ja virheistään mutta ainakaan ei sitten pitäsi kenenkään tulla sanomaan,ettei kukaan koskaan neuvonut tai sanonut vaikka olisi ehkä kannattanut vaikka elikin vastarakastuneena sumussa ja jonkinalisessa hormonihuurussa.(..)

Sinkkumies

 

Minäkin muutin yhteen poikaystävän kanssa suoraan lukion jälkeen, kun menin yliopistoon ja poikaystävä eka inttiin ja sitten opiskelemaan hänkin. Ollaan nyt oltu yhdessä 17 vuotta. Äiti kyllä oli myös sitä mieltä, että pitäisi opetella yksin asumista ensin, mutta hyvin se meni näinkin. Ei olisi ollut mitään järkeä pitää kahta asuntoa, kun kuitenkin olisi vietetty kaikki aika yhdessä. 

Toisaalta kaveripiirissä kaikki muut samoihin aikoihin yhteen muuttaneet parit on kyllä eronneet, asuneet sitten yksin, osa on asunut useammankin kanssa avoliitossa ennen kuin löytyi se jonka kanssa homma toimii. Kyllä siitä yhteisestä asunnostakin eroon pääsee. Toki jos se poikaystävä on ihan hunsvotti tai hyväksikäyttäjä niin ikävämpi juttu. 

Voit tietty neuvoa ihan sydämmesi kyllyydestä, mutta neuvoja ei tarvitse vastapuolen noudattaa/edes välittää niistä. Koita vaan hyväksyä se fakta.

Ennemmin ohjeistaisin tyttöä pitämään huolen talousasioistaan, että ne jakautuu reilustu, ja siitä, ettei ryhdy miehelle/pojalle kotipiiaksi vaan laittaa tämänkin tekemään kotitöitä. Yhteisestä asunnosta pääsee kyllä eroon jos suhde ei toimikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin ohjeistaisin tyttöä pitämään huolen talousasioistaan, että ne jakautuu reilustu, ja siitä, ettei ryhdy miehelle/pojalle kotipiiaksi vaan laittaa tämänkin tekemään kotitöitä. Yhteisestä asunnosta pääsee kyllä eroon jos suhde ei toimikaan.

Samaa mieltä. Itse muutin myös ammattikoulun jälkeen miehen luo. Tosin sain vakituisen työn heti valmistuttuani, joten raha ei niinkään ollut ongelma. Myös miehellä oli vakituinen työ. Välit viilenivät aiemmin läheisen äitini kanssa juuri tuon ihmeellisen puuttumisen, varoittelun ja epäilyn vuoksi. Myöhemmin välit kyllä korjaantuivat ja äiti myönsi olleensa väärässä.

Yhdessä on asuttu jo kohta 10 vuotta, ollaan naimisissa ja toinen lapsikin juuri syntyi.