Olen 6- kymppinen; en omista mitään, minulla ei ole koskaan ollut yli 1000 euroa säästössä, en ymmärrä hamstraajija (Minun työttömyyteeni)

Koko ikäni olen ollut työtön. Nuorena olin lastenkodissa töissä yhden vuoden mutta muuten työtön. Opistotason tutkinto, vastaa nykyistä amk- koulua, ei mitään vakituisia lääkityksiä ole koskaan ollut, vuokralla olen asunut Vaasassa, Hesoissakin hetkisen ja nyt täällä Kokkolassa asun Prisman lähellä.

Ihan siistit vaatteet minulla ja keskiluokkaista elämäni. Paljon syön marjoja ja onpa minulla ollut kanojakin kesämökillä. Lapseton nainen olen, tyytyväinen elämääni. Autoa en haluaisi enkä veneistäkään tykkää ja asuntoni sopiva. Nytkin minulla on pullaa uunissa ja lihakeitto poriskelemassa. Tuo mökkiin sisareni omistuksessa mutta minun käytössäni, pieni lautamökki niemen kärjessä, kuljen sinne pyörällä.

Työ ei koskaan vain ole kiinnostanut ja olen vähän ajatellut aina että myöhemmin haen töitä joskus. Kaltaiselleni tukitasot ovat olleet niin hyvät että työtä ei vain ole tarvinnut. Kirjastot ja meille työttömille uimahallitkin ilmaisia, niissä vietän aikaa. Ruotsissa olen matkustellut ja Kanarialla halvoilla matkoilla, buffeteissa käyn useinkin, täysin rahaton joskus olen mutta kaapeissani aina paljon jauhoja ja muuta mistä voin tehdä ruokaa.

Olen hyvinvointivaltion sivutuote. Vapaaehtoisesti työtön ollut aina, minua ei ole tarvittu yhteiskunnan rattaisiin enkä ole sinne pyrkinyt. Surettaa että kaltaisteni elämäntapa katoamassa Suomesta. Meitä ollut paljon ja tunnemme toisemme nähdessämme päiväsaikaan juuri kirjastoissa, uimahalleissa ja muissa työttömien ajanvietepaikoissa.

Olemme katoava laji ja meitä pitäisi suojella, patsaankin ansaitsisimme meistä nimettömistå ja tuntemattomista työttömistä muistuttamaan.

N6