Mitä pitäisi tehdä jos on masentunut, mutta siihen oikeasti aihetta eikä tilanna korjaannu mihinkään elämässä, vaikka masennuksen hoitaisi?

Sille ei voi tehdä mitään. Kyse on shit life syndroomasta.

Siksi pahoinvointi lisääntyy jatkuvasti maailmassa ja myös Suomessa.

Lopulta lakkaa välittämästä ja ajattelemasta asiaa suurimman osan ajasta ja sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin niiltä osin kuin niihin ei voi itse vaikuttaa.

Eilen oli hankala päivä, ja harhautin itseäni pitämällä mielen kiireisenä kuuntelemalla suosikkikirjaani äänikirjana ja kädet kiireisenä pelaamalla puhelimella. 

Aloitin (suosituksen pohjalta) äskettäin lukemaan Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Vaikka en jokaisesta hänen ajatuksestaan ole samaa mieltä, täytyy sanoa että ainakin itseäni teos on auttanut hyväksymään vähän paremmin nykytilanteen ja katsomaan sitä neutraalimmin. Vähän vaikea selittää. Varmaan löytyy netistä jotakin koosteitakin hänen ajatuksistaan, jos haluaa tutustua että nappaako yhtään ennen kuin alkaa lukea itse kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään luodaan sellaista kuvaa että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ihanteelliseen elämään ja kaikki ovat tasa-arvoisia ja epäonnistumiset on aina yksilön omaa syytä. Se ei ole totta. Maailma ja yhteiskunta on syvästi epäreilu.

Toi on niin totta. Nykyään kuulee lähes joka asiasta, että se ei ole reilua. Kukaan ei ole, jopa Jeesusta myöten, luvannut reilua elämää kenellekään. Meillä on vain tämä yksi elämä maan päällä ennen mahdollista Taivaaseen pääsyä ja vasta siellä ei ole kärsimystä, tuskaa jne negatiivista. Vain pelkkää iloa ja riemua ja sitä kohti kannattaa todellakin pyrkiä.

No käytännössä ei voida kuin lievittää oireita ellei olosuhteet ole korjattavissa. Lääkityksellä ja terapialla autetaan sopeutumaan olosuhteisiin ja selviämään niissä, tai muuttamaan olosuhteet jos se on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on juuri tällainen. Olen yrittänyt mutta en enää jaksa. En näe mitään positiivista elämässäni kovinkaan usein. Olen myös kateellinen niille joilla menee hyvin tai ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Olen opiskellut monta ammattia, olen laihduttanut, olen käynyt plastiikkakirurgisissa operaatioissa, minulla on työpaikka... Mutta, palkka on huono, ihmissuhde huono, ulkonäkö paskaa, seksi on yhtä tyhjän kanssa eikä tunnu missään, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, vaatteet on kuraa, suihkuun jaksaa mennä pari kertaa viikossa, elämä on tyhjää. Ei ihmekkään kun masentaa, syön silti lääkkeitä koska se vie tunteet jopa vitutuksen ja negatiivisen. Olen nykyään vain neutraali tunnetasoltani.

Näin äkkiseltään kuulostaa vähän siltä, että saatat ainakin osin olla yksinkertaisesti uupunut. Olisiko sinulla mahdollisuutta järjestää joksikin ajaksi tilanne, että saisit nukkua niin paljon kuin nukuttaa, käydä ehkä jossain lomalla - pienikin paikanvaihdos virkistää, tehdä rauhallisia palauttavia aktiviteetteja kuten ihan vaikka luonnossa kävelyä, rentoutua ja rauhoittua kunnolla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on juuri tällainen. Olen yrittänyt mutta en enää jaksa. En näe mitään positiivista elämässäni kovinkaan usein. Olen myös kateellinen niille joilla menee hyvin tai ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Olen opiskellut monta ammattia, olen laihduttanut, olen käynyt plastiikkakirurgisissa operaatioissa, minulla on työpaikka... Mutta, palkka on huono, ihmissuhde huono, ulkonäkö paskaa, seksi on yhtä tyhjän kanssa eikä tunnu missään, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, vaatteet on kuraa, suihkuun jaksaa mennä pari kertaa viikossa, elämä on tyhjää. Ei ihmekkään kun masentaa, syön silti lääkkeitä koska se vie tunteet jopa vitutuksen ja negatiivisen. Olen nykyään vain neutraali tunnetasoltani.

Näin äkkiseltään kuulostaa vähän siltä, että saatat ainakin osin olla yksinkertaisesti uu

Lisäksi kuulostat hyvin vaativalta itseäsi kohtaan. Onko elämässäsi ihminen, jonka et tunne arvostavan sinua omana itsenäsi? Mietin vain esim. noita kauneusleikkauksia ja laihduttamisia (ja kaikesta huolimatta jos sinulla on olo, että ulkonäkösi on jotenkin huono). Niin, listassasi taisikin olla myös huono ihmissuhde. Kannustan lämpimästi hankkiutumaan siitä eroon tai ottamaan etäisyyttä vaikka voisi olla vaikeakin askel.

Masennushan on juuri sitä, että kaikki tuntuu ikävältä eikä pysty näkemään mitään hyvää.

Ketjusta tulee mieleen tätini, joka oli hyvin surullinen / masentunut vammaisista lapsestaan. Leikin serkkuni kanssa ja mietin jo silloin, että miksi hän näki asiat niin negatiivisesti. Miksi hän ei nähnyt niitä asioita, jotka olivat hyvin.

Nyt myöhemmin yksi omista lapsistani on kyseistä lasta vaikeammin vammainen. Olen  kokenut masennuksen ja päässyt siitä yli. Lapseni pärjää hyvin. Muitakin vastoinkäymisiä on ollut, mutta näen asiat positiivisesti. Masentuneena kaikki oli toisin.