Mitä terapiassa tehdään?

Valittajat valittavat ja heitä kuunnellaan sekä tuetaan ja silitellään mutta kun puhut oikeista ongelmista jotka johtuvat muista ihmisistä sekä heidän pahoista teoistaan jäät ilman apua. Kaikki hiljenevät ja katoavat ympäriltä. Mikä tässä yhtälössä mättää sitten?

Älykkäällekin ihmiselle asioiden pohtiminen antaa ihan uutta ulottuvuutta kun pallottelee ajatuksia jonkun toisen kanssa oman suljetun mielen sijaan. Joskus tämä onnistuu läheisen tai kaverinkin kanssa mutta ei aina. Kuka jaksaa kuunnella sun pohtimista varttia pidempään. Terapeutti jaksaa koska se on hänen työ, lisäksi hän tuntee myös erilaiset mielenterveysongelmat.

Terapeutti elää siitä että potilas/asiakas jatkaa terapiassa käymistä mahdollisimman pitkään. Mitään Hippokrateen valoja ei heikäläisillä ole kuten lääkäreillä.

Ajatelkaas tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Älykkäällekin ihmiselle asioiden pohtiminen antaa ihan uutta ulottuvuutta kun pallottelee ajatuksia jonkun toisen kanssa oman suljetun mielen sijaan. Joskus tämä onnistuu läheisen tai kaverinkin kanssa mutta ei aina. Kuka jaksaa kuunnella sun pohtimista varttia pidempään. Terapeutti jaksaa koska se on hänen työ, lisäksi hän tuntee myös erilaiset mielenterveysongelmat.

Kiitos. Tätä minä kysyin tuossa aiemmin. Kaupungilta ei saanut tätä joten mistä tätä saa? Minulla on kyllä äiti joka tosin pitääkin keskustella kanssani koska hän voimaantuu itsekin samalla ja saa inspiraatiota itsekin, oppii myöskin. Ei minulla ole pakollista tarvetta ollutkaan mutta ihan havainnollistamiseksi kun ei ymmärretä ihmisten erilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti elää siitä että potilas/asiakas jatkaa terapiassa käymistä mahdollisimman pitkään. Mitään Hippokrateen valoja ei heikäläisillä ole kuten lääkäreillä.

Ajatelkaas tätä. 

Tiedän saman, kiitos rehellisyydestäsi. Ihmisten erilaisuus on ilmeisesti aiheuttanut ongelmia yhteistyökuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei ole ketään kenelle voi puhua omia asioita tai ei halua puhua niille jotka tuntevat koska se johtuu niistä sisäisistä ongelmakohdista.

Tämä lienee tosiaan totta, että jos ei ole ketään kenelle puhua, niin tällöin voi kai puhua sitten terapeutille. Silti tässäkin minua häiritsisi se, että olen tietyllä tavalla hänen "työnantajansa", enkä tunne häntä, eikä hän minua, joten asetelma on silti osittain vääristynyt.

Ei se ole automaatio että jos ei ole ketään kenelle puhua niin tarvitsee terapeuttia. Vahvat ihmiset kautta aikain ovat pärjänneet yksin. Ymmärtäkää nyt tämä ero, toiset pärjäävät yksin ja HALUAVAT pärjätä. Toiset haluavat puhua terapeutille ja he puhuvat juuri niistä heidän henkilökohtaisista asioista. Näitä on yleensä kahta tyyppiä: itsessään sisäisesti ongel

Se, että käy terapiasta ei tee ihmisestä heikkoa. Eikä vakavasti traumatisoituneilla riitä se, että haluaa pärjätä ja selvitä yksin. Tätä on kyllä yritetty, usko pois. 

Kävin itse vuosien traumaterapian, joten on vaikea muistaa mitä kaikkea puhuttiin tai tehtiin. Työ lähti ihan siitä, että opittiin tunnistamaan minun oloja. Missä ahdistus tuntuu, miltä se tuntuu. Terapian myötä opin sen, että hyvin usein se fyysinen tunne ja ahdistus linkittyi menneeseen eli käytännössä opin tunnistamaan sisäisen lapsen, joka reagoi tietyllä tavalla. Tässä vaiheessa oloa tasapainotettiin, koska olin todella huonosti voiva, joka näkyi esimerkiksi paniikkikohtauksina. Dissosioin myös voimakkaasti ja puhuin ikään kuin itseni ulkopuolelta. Tämä on hyvin yleinen tapa traumaattisen lapsuuden eläneillä. Terapeutti oppi näkemään milloin dissosioin ja ikään kuin maadoitti minut hetkeen. Terapeutin avulla uskalsin ja osasin kohdata tunteeni avoimesti ja sain niihin yhteyden. Nykyään en dissosioi enää ollenkaan. Sain myös käydä konkreettisesti kertoen läpi kaikkia kokemuksia. Sain ymmärrystä siihen miten väärin minua oli lapsena kohdattu. Sain luvan puhua ja itkeä, jota lapsena ei saanut tehdä. Hän oli tietyllä tavalla minulle vanhempi. Sain olla vihainen ja katkera ja kertoa pahimmat ajatukseni. Terapian myötä ymmärsin, että miksi voin niin huonosti. Oli myös esimerkiksi emdr-terapiaa. 

Myöhemmin alettiin tarttua haitallisiin toimintamalleihin ja voin kertoa, että tämä oli terapian vaikein osuus, kun piti katsoa itseä rehellisesti peiliin. Terapeutti haastoi välillä aika rajullakin tavalla. Siinä vaiheessa kun terapeutti koki, että on aika lopettaa, hln myös sanoi sen ja se on minusta hyvän terapeutin merkki. 

Itse sain terapiasta valtavan avun ja elän nykyään ns. normaalia elämää. MUTTA terapiaan liittyy myös valtavasti riskejä. Jos terapia jää kesken tai terapeutti ei lähde haastamaan asiakasta/asiakas ei kykene käymään tätä vaihetta läpi (se on kipeää) niin pahimmillaan terapia vaan vahvistaa haitallisia toimintamalleja ja kasvattaa asiakkaan katkeruutta tms. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöinen voi saada vaan haitallista lisäpontta, jos terapia ns. epäonnistuu. Kannattaa myös muita, että psykoterapia on ihan eri asia kuin käynnit kunnallisella sairaanhoitajalla. Niistä en saanut itse irti yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei ole ketään kenelle voi puhua omia asioita tai ei halua puhua niille jotka tuntevat koska se johtuu niistä sisäisistä ongelmakohdista.

Tämä lienee tosiaan totta, että jos ei ole ketään kenelle puhua, niin tällöin voi kai puhua sitten terapeutille. Silti tässäkin minua häiritsisi se, että olen tietyllä tavalla hänen "työnantajansa", enkä tunne häntä, eikä hän minua, joten asetelma on silti osittain vääristynyt.

Ei se ole automaatio että jos ei ole ketään kenelle puhua niin tarvitsee terapeuttia. Vahvat ihmiset kautta aikain ovat pärjänneet yksin. Ymmärtäkää nyt tämä ero, toiset pärjäävät yksin ja HALUAVAT pärjätä. Toiset haluavat puhua terapeutille ja he puhuvat juuri niistä heidän henkilökohtaisista asioista. Näitä on yl

Kiitos kun vastasit. Ensimmäiseksi haluan sanoa että sinä annoit ymmärtää että väitin heikoksi jotakin ihmistä ja lähdit hieman tunteellisesti liikkeelle. En väittänyt sellaista missään kohdassa. Olen ylpeä siitä työstä jonka olet tehnyt, olen itse kotona auttanut täysin samalla tavalla ihmisiä, nimenomaan persoonallisuushäiriöisiäkin. Kuvasit erinomaisesti asioita mutta muistathan että kaikki eivät siltikään ole täysin samanlaisia eikä kaikilla ole samanlaisia haasteitakaan elämässä eikä samassa suhteessa joten kuuntelethan muitakin.