Miten joku jaksaa nyhjätä sisällä? En voi ymmärtää!!? Päähajoaisi.
Lähden päivittäin ulos. Olen poissa kotoa monta tuntia. Pyörin kaupungilla ja saatan istua jossain, käyn kaupassa, kirjastolla.
Työkaveri taas ei liiku mihinkään. On aina kotona ja käy vain pakollisilla menoilla ja töissä.
Tuntuisi tosi ahdistavalta ja mälsältä istua kokoajan kotona.
Kommentit (31)
Koko ikäni omakotitalossa asuneena huomaan, että raja ulko- ja sisätilan välillä on jotenkin helpompi ylittää kuin kerrostalossa asuvilla tuttavillani. Heille on selvästi isomman vaivan takana poistua asunnosta.
OK-talossa jo aamun aloittaa astelemalla lehden hakuun postilaatikolle, joten ulos meneminen on yhtä luontevaa kuin hengittäminen.
Minäkin kuulun niihin ihmisiin, jotka kyllä pitävät kovasti kodistaan ja perheestään, mutta en voisi olla kotona sisällä 24/7 pitkiä aikoja. En tosin kaipaa kauppakeskuksia tai kahviloita ja työpaikalla saan riittävästi sosiaalisia kontakteja, mutta luontoon on päästävä useamman kerran päivässä. Osittain sitä varten minulla on koiria. Harrastan myös polkujuoksua ja avovesiuintia, joten ulkona oloa tulee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kutsui tuollaista porukkaa huoneihmisiksi. Se kävi selitykseksi moneen asiaan. Löysiä, pehmeitä ja mukavuudenhaluisia sohvalla vetelehtijöitä.
Ne huoneihmiset nyt on semmoisia, että
Nykyään tosin on myös toisenlaista sisätiloissa kyhjöttämistä, joka luultavasti on korona-aikojen perua ja syy on psyykkinen. Osa väestöstä on muuttunut niin ihmisaraksi, etteivät uskalla pistää nokkaansa ovesta ulos.
Tämä löysä, pehmeä ja mukavuudenhaluinen huoneihminen teki tänäänkin tunnin mittaisen lihaskuntotreenin huoneessaan. Itse varmaan vetelehdit sillä aikaa jossain kauppakeskuksessa tai kävelytiellä tallustelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kutsui tuollaista porukkaa huoneihmisiksi. Se kävi selitykseksi moneen asiaan. Löysiä, pehmeitä ja mukavuudenhaluisia sohvalla vetelehtijöitä.
Ne huoneihmiset nyt on semmoisia, että
Nykyään tosin on myös toisenlaista sisätiloissa kyhjöttämistä, joka luultavasti on korona-aikojen perua ja syy on psyykkinen. Osa väestöstä on muuttunut niin ihmisaraksi, etteivät uskalla pistää nokkaansa ovesta ulos.
Tämä löysä, pehmeä ja mukavuudenhaluinen huoneihminen teki tänäänkin tunnin mittaisen lihaskuntotreenin huoneessaan. Itse varmaan vetelehdit sillä aikaa jossain kauppakeskuksessa tai kävelytiellä tallustelemassa?
Tuuletitko edes sen jälkeen?
Huoneihminen oli siis äitini kielenkäyttöä, jos luit kommentin. Äiti ei paljon kauppakeskuksissa viihtynyt, mutta talvella hiihtoladulla, lumitöissä ja retkillä sitäkin enemmän; kesällä marjassa, soutelemassa, uimassa, pihasaunan lämmityksessä, klapihommissa ja muissa ulkopuuhissa meni iso osa ajasta. Hänen oli vaikea ymmärtää joitakin ystävättäriään, jotka esim. istuivat telkkarin ääressä aamusta iltaan. Se oli semmoista aikaa se, nyt alkavat olla kaikki jo haudassa lepäämässä.
Itse kävin aamulla urheiluseurani treeneissä, sitä ennen olin tunnin koiran kanssa metsässä ja kohta lähden uudelleen. Kauppa-asiat hoiti tänään puolisoni.
Kuulostaa kauhealta pyöriä tuntikausia jossain kaupungilla jatkuvasti. Kotona on kivaa.
Oletkos ap koskaan kuullut introverteistä ja ekstroverteistä?
Minusta on nyt ihanaa olla kotona kissojeni kanssa kolmestaan, kun vaimo ja leikki-ikäinen lapsi lähtivät naapuriin kyläilemään. Minulla on 2-3 tuntia aikaa vain olla, tekemättä oikeastaan mitään. Tilasin vielä kiusallani ruokaa kuljetuspalvelusta, sellainen varmaan tiettyjä palstalaisia suututtaa. Kissatkin ovat nukkumassa peiton alla sohvalla.
Ei ääniä, ei melua, ei rakkaan mutta toimeliaan lapseni leikkejä, ei rakkaan vaimonkaan ääniä tai puuhia. Totaalihiljaisuus. Ei tarvitse edes paikoiltaan nousta, jos ei vessahätä iske. Tarvitsen omaa aikaa ja nyt sitä sain.
Sielu lepää.
M48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kutsui tuollaista porukkaa huoneihmisiksi. Se kävi selitykseksi moneen asiaan. Löysiä, pehmeitä ja mukavuudenhaluisia sohvalla vetelehtijöitä.
Ne huoneihmiset nyt on semmoisia, että
Nykyään tosin on myös toisenlaista sisätiloissa kyhjöttämistä, joka luultavasti on korona-aikojen perua ja syy on psyykkinen. Osa väestöstä on muuttunut niin ihmisaraksi, etteivät uskalla pistää nokkaansa ovesta ulos.
Tämä löysä, pehmeä ja mukavuudenhaluinen huoneihminen teki tänäänkin tunnin mittaisen lihaskuntotreenin huoneessaan. Itse varmaan vetelehdit sillä aikaa jossain kauppakeskuksessa tai kävelytiellä tallustelemassa?
Tuuletitko edes sen jälkeen?
Huoneihminen oli siis äitini kielenkäyttöä, jos luit kommentin. Äiti ei paljon kauppakeskuksissa viihtynyt, mutta talvella hii
En tuulettanut, kun en ole mikään hikoileva possu ja asunnossa on hyvä ilmanvaihto.
"Äitini kutsui tuollaista porukkaa huoneihmisiksi". Sinäkin selkeästi haluat erottautua tuollaisesta vetelästä porukasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on nyt ihanaa olla kotona kissojeni kanssa kolmestaan, kun vaimo ja leikki-ikäinen lapsi lähtivät naapuriin kyläilemään. Minulla on 2-3 tuntia aikaa vain olla, tekemättä oikeastaan mitään. Tilasin vielä kiusallani ruokaa kuljetuspalvelusta, sellainen varmaan tiettyjä palstalaisia suututtaa. Kissatkin ovat nukkumassa peiton alla sohvalla.
Ei ääniä, ei melua, ei rakkaan mutta toimeliaan lapseni leikkejä, ei rakkaan vaimonkaan ääniä tai puuhia. Totaalihiljaisuus. Ei tarvitse edes paikoiltaan nousta, jos ei vessahätä iske. Tarvitsen omaa aikaa ja nyt sitä sain.
Sielu lepää.
M48
Minustakin on juuri nyt ihanaa olla kotona, laitoin äsken tulen takkaan, ja vain olla. Mutta tuskin tuntuisi yhtä ihanalta, ellen olisi aamulla käynyt koiralenkillä ja sen jälkeen kunnon treeneissä ja saunassa.
Mielestäni siinä on aika iso ero, ettei ulkoile juuri lainkaan vs. rentoutuu kotonaan esim. raskaan viikon päätteeksi. Oletin että aloittajaa ihmetyttävät ihmiset, jotka vapaaehtoisesti ovat lähes aina vain sisällä.
Kuulun itse enemmän kotona olijoihin. Tarvitsen omaa aikaa palautumiseen ja viihdyn muutenkin omassa rauhassa. En halua olla menossa tai tekemässä jotain kokoajan. Olemme erilaisia.
Inhoan talvea ja kipuja joita se pahentaa. 5-6kk menee sisällä.
Nyt olen onneksi etelässä ja tänään ollut ulkona jo 8h! Askelia tullut huomaamatta se n 10 000, toki tuntuu kropassa. Vielä pari tuntia pihahommia auringonpaisteessa
Nyky- ihminen täyttää elämän tyhjyyttä ostamalla kaikkea turhaa. Shoppailu on jo harrastus. Kyllä luonnossa viihdyn, mutta en kauppakeskuksissa.