ADHD-diagnoosien määrä Pirkanmaalla

Ensimmäisenä on laitettava kotielämä kuntoon. Sitten voi sen jälkeen katsoa, onko lapsella lääkitsemistarvetta.

Kuntoon:

- uni ja nukkuminen

- liikunta ja ulkoilu

- tavallinen terveellinen ravinto

- normaalit sosiaaliset suhteet perheen ja kavereiden kanssa

- ruutuajan määrän radikaali vähentäminen (ruutua max. 1h/päivä)

Kirjoittaako joku niitä diagnooseja oikein urakalla? 

Hmmm, miksi musta tuntuu että vika ei ole alunperin siellä lapsen aivoissa, vaan ympäristössä?

Noo, mutta ei, lääkettä vaan.

Jos joka kymmenes poika saa diagnoosin, siinä on kyllä kyse muusta kuin ADHDsta. Lääkkeellä koitetaan korjata lapsen elinympäristön aiheuttamia oireita. Toisilla ADHD on synnynnäisesti. Se on selvää.

Lastensuojelu ei hyväksy sitä että lapselle pitää kuria. Sen sijaan lasta pitäisi kasvattaa positiivisesti. Positiivinen kasvatus ei kuitenkaan monien lasten kohdalla toimi, joten tulee tarve lääkityksen kautta saada lasta rauhallisemmaksi.

Musta lastensuojelun syyllistäminen turhissa ADHD-diagnooseissa on ala-arvoista. Ei johdu Lastensuojelusta!!!

Ylivilkkaita lapsia on ollut aina. Mun luokalla oli jo 70-luvun alussa tyttö, joka riehui. Siirrettiin johonkin toiseen kouluun. 80-luvulla diagnoosi oli MBD, jota ei enää anneta. Ennen vaan lapset purkivat energiaa ulkoiluun ja oli paljolti "pojat on poikia" -asenne. Se diagnoosi kulminoituu, kun nykymaailmassa ei pääse purkamaan energiaa, ei koulussa eikä kotona. Tabletilla lapset hiljaiseksi ja ylivilkas lapsi ei siihen pysty. Huomaattehan, että ADHD ei ole synonyymi sanalle käytöshäiriö. Ylivilkkaus ei tarkoita automaattisesti huonoa käytöstä. Usein se on keskittymisvaikeutta, vaikeutta pysyä paikoillaan ja joskus myös kömpelyyttä. 

Hyvä pointti, että ADHD ei itsessään tarkoita huonokäytöksistä henkilöä. Tämä tahtoo unohtua ihmisiltä niin aikuisilta kuin lapsiltakin. Oletetaan, että lapsi, jolla on ADHD on automaattisesti häiritsevä lapsi. Myös ADHD-lasten huoltajat menevät usein diagnoosin taakse piiloon ja sanovat, että huono käytös johtuu ADHDsta.

Vilkkaat pojat tarvitsevat paljon sellaista tekemistä, jossa saa purkaa energiaa. Kännykkä kourassa tätä ei tapahdu 

Lauantai. Nyt kännykät ja ruudut kiinni ja ylös ja ulos purkamaan energiaa. Mieli lepää, kun liikkuu. Olo rauhoittuu.

Ennen oli koulu hyvin strukturoitua ja elämässä pärjäsi vaikka vähän häiriköi tai ei kyennyt paikoillaan istumaan pitkiä aikoja

Nyt jos tippuu kärryiltä, ei esursseja enää kyytiin auttaa heitä, jotka olisivat pärjänneet vanhanaikaisessa koulussa.

Nuorisorikollisuuden estämiseksi (monet rikolliset saa diagonoosin vasta vankilassa. ADHD diagnoosin saaneet ovat vankilassa yliedustettuina) on ylilääkitseminen parempi kuin toisinpäin. 

Jos lääke auttaa, niin silloin sitä kannattaa käyttää 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä on laitettava kotielämä kuntoon. Sitten voi sen jälkeen katsoa, onko lapsella lääkitsemistarvetta.

Kuntoon:

- uni ja nukkuminen

- liikunta ja ulkoilu

- tavallinen terveellinen ravinto

- normaalit sosiaaliset suhteet perheen ja kavereiden kanssa

- ruutuajan määrän radikaali vähentäminen (ruutua max. 1h/päivä)

Kaikki nämä on hyviä tukitoimia, sitä ei voi kukaan kieltää. Varmasti liikunnan vähyys vaikuttaa tosi paljon, on ihan tutkittu, että se auttaa keskittymiseen.

Kunnon jalkapallopelit tai vastaavat  välitunneilla voisivat auttaa

Ehkä voisi ajatella, että moni säästyy paljolta kärsimykseltä kun saa lääkityksen.

Veikkaan, että moni addikti olisi hyötynyt lääkityksestä ja se olisi mahdollistanut vaikkapa ylisukupolvisen kierteen katkaisemiseen. Heillä olisi ollut myös parempi mahdollisuus edetä elämässä pidemmälle, jaksaa puuduttavaa työtä paremmin, ilmestyä töihin ajoissa. Lääkitys hillitsee impulsiivista käytöstä myös.

Kaikki eivät lääkitystä halua tai tarvitse. Minun oma veikkaus on myös, että todella moni urheilija on ADHD. Saa riittävästi stimulaatiota kilpailusta ja liikunnasta

Moni nykyään addikti, jolla ADHD jäänyt tunnistamatta lapsuudessa, olisi hyötynyt, jos olisi saanut lääkityksen tarpeeksi nuorena ja tukitoimet rinnalle.

Näin olisi annettu heille edes kunnon mahdollisuus pärjätä elämässä.

Moni burnout olisi vältettävissä, jos henkilöt olisivat tietoisia siitä, että heidän täytyy muokata arkea heille sopivaan suuntaan. Tiedostaa, että miksi asiat ei onnistu, kuten muilla ja pinnistellä tippumiseen asti. Osaisivat pyytää tukitoimia työpaikoilta jne. 

Joten, nyt korjataan alidiagnosointia oikeaan suuntaan. I rest my case.

Vierailija kirjoitti:

Ylivilkkaita lapsia on ollut aina. Mun luokalla oli jo 70-luvun alussa tyttö, joka riehui. Siirrettiin johonkin toiseen kouluun. 80-luvulla diagnoosi oli MBD, jota ei enää anneta. Ennen vaan lapset purkivat energiaa ulkoiluun ja oli paljolti "pojat on poikia" -asenne. Se diagnoosi kulminoituu, kun nykymaailmassa ei pääse purkamaan energiaa, ei koulussa eikä kotona. Tabletilla lapset hiljaiseksi ja ylivilkas lapsi ei siihen pysty. Huomaattehan, että ADHD ei ole synonyymi sanalle käytöshäiriö. Ylivilkkaus ei tarkoita automaattisesti huonoa käytöstä. Usein se on keskittymisvaikeutta, vaikeutta pysyä paikoillaan ja joskus myös kömpelyyttä. 

80-luvulla lapset työnnettiin pihalle ja toivottiin, että he palaavat kotiin hengissä.

Maailma on erilainen nykyään.

ADHD lapsen kanssa pärjääminen voi olla todella kuluttavaa ja väsynyt vanhempi ei välttämättä yksinkertaisesti kykene pitämään lasta "kurissa". Ennen tällainen lapsi olisi saanut tukkapöllyä ja luunappeja, väkivaltaa. Ei sellaista voi hyväksyä. 

Joten jotta nämä lapset voisivat pärjätä, pitäisi saada diagnoosi ajoissa, koulun pitäisi olla hyvin selkeää ilman mitään ilmiöitä jne.