Laulukoe luokan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt liki 60v ja vieläkin muistan nuo kamalat laulukokeet. Minkä ihmeen takia tuollaisia kokeita pidettiin ja kaiketi pidetään edelleen? Ei laulutaito ole mikään kansalaistaito, edellytys jatko-opintoihin (ellei siten alalle pyri) ja missään sitä taitoa ei oikeasti tarvitse. Itsellä ihan kamala lauluääni ja jännitin tuota koetta ihan hirveästi. Muistan vielä mun luokkani pojat ja joille tuo koe oli ehkä vielä kamalampi kuin meille tytöille. Huh huh.

Päiväkodissa töissä on tarvinnut lapsille lallattaa, senkin olisin varmaan osannut ilman peruskoulun musiikin opetusta...

Mitä järkeä edes arvostella lapsen laulutaitoa ja antaa siitä joku numero? Ihan älytöntä, ei tuota voi verrata aineisiin, joita voi lukemalla opiskella. Samoin kuviksesta ja liikunnasta ei pitäisi todellakaan antaa numeroa eikä suoritusta sen kummemmin arvostella. Tai sitten taideaineissa arvostelun pitäisi perustua yleistietoon - kappaleiden, säveltäjien, musiikkityylien ym tuntemukseen, ei herranjestas lapsen lauluääneen ja pakotettuun laulukokeeseen!

Mitä ihmeen mamoilua? Tietenkin lauletaan. Minäkin osallistuisin piirustuskokeeseen, vaikka en osaa piirtää. Täytyyhän opettajan jotenkin se numero antaa.

Vierailija kirjoitti:

Taito- ja taideaineet pitäisi olla ihan valinnaisia, näin sais myös kouluun lyhyempiä päiviä ja voisi enemmän panostaa siihen mitä tarvitaan esimerkiksi lasten lukutaito on nykyään surkea.

Mikähän tähän on syynä? Joko nykyään lapset ovat typerämpiä kuin aikaisemmin tai sitten vanhemmat eivät tee hommiaan. Koulu antaa eväät asioihin. On yksilön omalla vastuulla hoitaa hommat maaliin. Olisi pelottavaa jos joku ajattelee, että koulun tehtävä on luoda valmiita ihmisiä ja vanhempien ei tarvitse tehdä yhtään mitään. 

 

mitä laulukokeeseen tulee. Lapset sinne eteen vain laulamaan. Samalla oppivat esiintymään ja sietämään mahdollisesti epämukavia tilanteita. 

Noloa, kun aikuiset ihmiset muistelevat koulun laulukokeita. Ei minkäänlaista elämänkokemusta?

Arvostellaanko laulu myös? Entiseen aikaan ei ollut vähäisintäkään laulun opetusta. Ei siis mitenkään voinut mitata oppimista vaan pelkkää lahjakkuutta. Olihan se täysin selvää, että kirkonkylän rikkaitten pianotunneilla käyneet lapset saivat hyviä numeroita, me sivukylien ujot huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt liki 60v ja vieläkin muistan nuo kamalat laulukokeet. Minkä ihmeen takia tuollaisia kokeita pidettiin ja kaiketi pidetään edelleen? Ei laulutaito ole mikään kansalaistaito, edellytys jatko-opintoihin (ellei siten alalle pyri) ja missään sitä taitoa ei oikeasti tarvitse. Itsellä ihan kamala lauluääni ja jännitin tuota koetta ihan hirveästi. Muistan vielä mun luokkani pojat ja joille tuo koe oli ehkä vielä kamalampi kuin meille tytöille. Huh huh.

 

Päiväkodissa töissä on tarvinnut lapsille lallattaa, senkin olisin varmaan osannut ilman peruskoulun musiikin opetusta...

Opetettiinko sinulle laulamista? Tietääkseni edes luokanopettajan monialaisiin opintoihin ei kuulu laulua, vain muutama hassu pianotunti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen mamoilua? Tietenkin lauletaan. Minäkin osallistuisin piirustuskokeeseen, vaikka en osaa piirtää. Täytyyhän opettajan jotenkin se numero antaa.

Piirustuskoetta ei ollut, ei myöskään liikuntakoetta. Niitä sentään vähän opetettiin, laulamista ei.

50-luvulla se oli pakollista. Harmoonin viereen vaan laulamaan. Kinnusen Heikin kanssa kilpailtiin, kumpi saa paremman numeron. Heikki todennäköisesti voitti, en muista enää.

Vierailija kirjoitti:

Arvostellaanko laulu myös? Entiseen aikaan ei ollut vähäisintäkään laulun opetusta. Ei siis mitenkään voinut mitata oppimista vaan pelkkää lahjakkuutta. Olihan se täysin selvää, että kirkonkylän rikkaitten pianotunneilla käyneet lapset saivat hyviä numeroita, me sivukylien ujot huonoja.

Tämä juuri! Laulamista ei mitenkään opetettu, jokainen vaan lauloi sillä äänellä joka hänellä oli, ja numero annettiin ihan pelkästään siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Törkeää laulattaa julkisesti niitä, jotka ei osaa!

Ilkeää oli myös liikuntasuoritusten arvostelu.

Jatkuu siis vieläkin.

Ja eiköhän tässä ole ihan sama homma kuin noissa liikuntatesteissäkin.. mitään ei ole opetettu, vaan kylmiltään vaan. Miksi ihmeessä meillä ei ole esim kiinankilelen koetta kaikille koulussa? Ihan saman verran sitä kouluissa opetetaan kuin laulamista tai esim juoksemista.

Osasin laulaa mutta ääni oli kantava, ala-asteen opettaja tykkäsi enemmän piipittäjistä, ja kyllä luokan edessä laulettiin laulukoe. Oli tosi mukavaa kun kehui näitä piipittäjiä isoon ääneen, vaikka eivät nuotilleen laulaneet. Sain aina huonon numeron, koska ääneni oli kantava.

En muista että laulamista olisi opetettu koulussa. Muuten kuin laulamalla mahdollisimman kovaan ääneen. 

Ja sitten sen luokan silmätikun laulu kuvataan tiktokkiin ja kiusataan lapsi itsemurhan partaalle. Ei kai siinä sitten.

Koulupäivien tulisi olla lyhyempiä ja painottaa surkeaan lukutaitoon sekä matematiikan osaamiseen.

2000-luvun alkupuolella ala-asteella laulettiin laulukoe opettajalle eri huoneessa, ylä-asteella ei ollenkaan. Onneksi sai elää ajan jolloin mihinkään ei ole pakotettu jos ei ole halunnut. Myös uimahalli oli vapaaehtoista.

Ai tämäkö nyt on kamalaa? Samaan aikaan on ihan ok että kaikki pakotetaan pelaamaan jotain koripalloa ilman paitaa ja istumaan rivissä kun luokan kaksi paras valitsevat pelaajat. 

Oppilaat voivat nykyään sanoa jos eivät jotain halua tehdä, kaikenlainen nöyryytys ja pakotus kuuluvat menneeseen maailmaan, ammattitaitoinen opettaja osaa lukea ihmisiä ja tilanteita ilman että oppilas kokee tulleensa nöyryytetyksi.

Totta. Kauheat traumat koulusta. Jännitti niin paljon että itketti.

Toisaalta en koskaan harjoitellut kotona paitsi nokkahuilun soittoa.

Lauluun liitetyn karisman mystifiointi on ihmeellistä. Ehkä laulukoe sentään normalisoi jos luokkakin kuulee muiden laulua. Muutenhan hyvällekin laulajalle voisivat luokkakaverit väittää, ettei hänellä ole minkäänlaista ääntä. On kuitenkin jos opettajat ovat arvioineet saman kuin mitä luokkalaiset ovat kuulleet.

Ikävämpää jos opettajat teilaavat, vaikka on hyvä mutta jokin persoonassa tai valitussa laulussa mättää.

Liikunta onkin kiinnostava laji. Jos arviointiskaalana voi olla Suomen paras ja huonoin, seiska tms. ei ole kovin paha. Mikäköhän asteikko on? Mihin aikaan sata metriä pitäisi juosta tai mikä on minimi pituushypyssä jonkun ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Osasin laulaa mutta ääni oli kantava, ala-asteen opettaja tykkäsi enemmän piipittäjistä, ja kyllä luokan edessä laulettiin laulukoe. Oli tosi mukavaa kun kehui näitä piipittäjiä isoon ääneen, vaikka eivät nuotilleen laulaneet. Sain aina huonon numeron, koska ääneni oli kantava.

Aika karua. Mulla taas kuviksessa oli huolellinen piirrostyyli mutta olin varovainen värittämään. Ala-asteen liikunnanopettaja-luokanvalvoja moitti jättämiäni valkoisia kohtia. Myöhemmin sain sitten kymppejä. Ehkä opin värittämään rohkeammin?

Kyn ysärillä olin ala-asteella me laulettiin yksin laulukoe kasettinauhuriin pienessä varastokopissa. Lentäjänpoika oli kappaleena. Vihasin (ja vihaan edelleen) kaikenlaista esiintymistä niin on jäänyt tuokin hyvin mieleen.