Olen sitä mieltä, että lapsia ei tarvitse erityisesti kasvattaa

Kaikkia rajoituksia ja sääntöjä ei ole keksitty vaan ne pitää olla.

Mistä keskustelet?

Siitä, että mitä sääntöjä lapsesi kannattaa?

Siinähän sinulle sarkaa.

Liikaa vastuuta lapselle.

Laosi tarvitsee aikuisen, joka on turvallinen ja tietää rahat ja ohjaa lasta ja opastaa.

Nykyään jotkut aikuiset luulevat, että lapset syntyvät valmiina tietävinä omista ja muiden rajoista. 

Heittävät sen oman vastuunsa lasten harteille.

Ei lapsen mieli ole valmis ottamaan vastuuta sellaisesta, josta hän ei tiedä.

Lapsen mieli tarvitsee ne säännöt ja rajat saadakseen kehittyä ja kasvaa eheäksi.

Hän saa myös onnistumisen elämyksiä, kun hän pystyy toimimaan niiden rajojen sisällä.

Onko sinulla ollut rajoja?

Omituista.

Hyviä lapsia ei tarvitse. Pahoja pitää kasvattaa.

Toivottavasti ap:lla ei ole lapsia eikä tule.

Ei minullekaan oikein koskaan auennut, mitä ns. Kasvattaminen tarkoittaa. Ymmärrän, että heitä ohjataan toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä lailla, jos eivät osaa esimerkistä katsoa. Heidän kanssaan keskustellaan. Mutta mitä ihmeen kasvattamista se on? Lapset kuitenkin päätyvät omiin ratkaisuihinsa.

Lapseni ovat jo aikuisia.

Minun äitini ei myöskään koskaan kokenut kasvattavansa lapsia. Näin nelikymppisenä toivon, että joku olisi joskus kertonut hänelle, että vanhemman tehtävät eivät hoidu samassa talossa asumalla.

"Helppo lapsi" kasvaa ilman kovaa uhmaa ja eihän sellaista kovasti tarvitse kasvattaa, uskoo puhetta. "Haastava lapsi" taas ei puhetta usko vaan haluaa nähdä asioiden syy ja seuraus suhteen ja testata rajoja.

Esimerkkin antaminen ja keskusteleminen on myös kasvatusmetodi. Ei siis voi sanoa, ettei tällöin lasta kasvatettaisi.

Kasveja kasvatetaan. 

Oikeudenmukausuus, turvallisuus,  huolehtiminen riittävät.

Vierailija kirjoitti:

Ei minullekaan oikein koskaan auennut, mitä ns. Kasvattaminen tarkoittaa. Ymmärrän, että heitä ohjataan toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä lailla, jos eivät osaa esimerkistä katsoa. Heidän kanssaan keskustellaan. Mutta mitä ihmeen kasvattamista se on? Lapset kuitenkin päätyvät omiin ratkaisuihinsa.

Lapseni ovat jo aikuisia.

Sitä, että on tiukat säännöt ja kaikkeen ei-toivottuun käytökseen puututaan matalalla kynnyksellä esim. puhuttelun tai kotiarestin muodossa. Kaikista arjen tilanteista tehdään kasvatustilanteita ja lasta yritetään saada näissä tilanteissa pysymään ruodussa ja moitteettomana, ja jos näin ei tapahdu niin vanhempi reagoi siihen (suhteettoman suurella) intensiteetillä.

Ap

Voisit kasvattaa lapsestasi vastuullinen ihmisen tai sitten annat ympäristön kasvattaa ja lapsesi voi kasvaa kieroon. Oma valinta.

Sehän on ap juuri sitä kasvattamista. Normaalia elämää lastenkin kanssa, opettakaa heille asioita kaikesta ja he kasvavat kanssanne. Säännöt sekä kiellot ovat rakkautta mutta muistakaa se järkevyys kaikessa. Kuunnelkaa lapsia, antakaa heidän olla omia persooniansa ja tehdä myös omia valontojansa. Ohjataan heitä rakkaudellisesti sekä viisaasti eteenpäin.

Esimerkillä on kasvatettu 4 lasta.

Toki yhteiskunnan normeista ja säännöistä on myös keskusteltu mutta ei koskaan paasaustyyliin. Sellainen menee ohi korvien.

Kotoa on annettu malli niin sisarus-, ystävyys- kuin parisuhteisiinkin, malli taloudenpidosta ja -hoidosta ja työmoraali. Lapset on otettu kaikkeen mukaan heti kun ovat oppinwet istumaan syöttötuolissa. 

Noilla pääsee pitkälle 

Ja sen kyllä näkee näistä työelämään pääseviltä nuoremmilta. 

Vierailija kirjoitti:

Voisit kasvattaa lapsestasi vastuullinen ihmisen tai sitten annat ympäristön kasvattaa ja lapsesi voi kasvaa kieroon. Oma valinta.

Itse en koe sinänsä kasvaneeni kieroon, ihan vastuullinen aikuinen minusta tuli. Myös taipuvainen liikaan huolehtimiseen ja ahdistuneisuuteen.

Jos vanhempi ei kanna vastuutaan, lapsi joutuu tekemään sen. Lopputulos voi vaihdella muuten, mutta yhteistä on usein turvattomuus ja tunne siitä, että kukaan ei huolehdi tai välitä. Se vanha hokema "rajat ovat rakkautta" sisältää vinhan totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minullekaan oikein koskaan auennut, mitä ns. Kasvattaminen tarkoittaa. Ymmärrän, että heitä ohjataan toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä lailla, jos eivät osaa esimerkistä katsoa. Heidän kanssaan keskustellaan. Mutta mitä ihmeen kasvattamista se on? Lapset kuitenkin päätyvät omiin ratkaisuihinsa.

Lapseni ovat jo aikuisia.

Sitä, että on tiukat säännöt ja kaikkeen ei-toivottuun käytökseen puututaan matalalla kynnyksellä esim. puhuttelun tai kotiarestin muodossa. Kaikista arjen tilanteista tehdään kasvatustilanteita ja lasta yritetään saada näissä tilanteissa pysymään ruodussa ja moitteettomana, ja jos näin ei tapahdu niin vanhempi reagoi siihen (suhteettoman suurella) intensiteetillä.

Ap

no tuohan on varma tapa synnyttää uhmaa, opettaa lapsi valehtelemaan ja pitkällä tähtäimellä saada aikaan juuri toisenlaista käyttäytymistä, mitä tavoitellaan. 

en sano, että olisim ollut loistava äiti. Sanonpa vain, että iso lapsi kuitenkin tekee, mitä haluaa, oli vanhemmat toimineet mitenntahansa.

jos tainnolen lukenut, että pienen lapsen käytökseen vanhemmat vaikuttaa 60 %. Teiniin heidännvaikutus on 40 % ja nuoreen aikuiseen 20 %.

sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minullekaan oikein koskaan auennut, mitä ns. Kasvattaminen tarkoittaa. Ymmärrän, että heitä ohjataan toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä lailla, jos eivät osaa esimerkistä katsoa. Heidän kanssaan keskustellaan. Mutta mitä ihmeen kasvattamista se on? Lapset kuitenkin päätyvät omiin ratkaisuihinsa.

Lapseni ovat jo aikuisia.

Sitä, että on tiukat säännöt ja kaikkeen ei-toivottuun käytökseen puututaan matalalla kynnyksellä esim. puhuttelun tai kotiarestin muodossa. Kaikista arjen tilanteista tehdään kasvatustilanteita ja lasta yritetään saada näissä tilanteissa pysymään ruodussa ja moitteettomana, ja jos näin ei tapahdu niin vanhempi reagoi siihen (suhteettoman suurella) intensiteetillä.

Ap

Väittäisin, että yllä kuvattu ei edusta kovinkaan monen käsitystä kasvattamisesta. Siitä lukuisat alapeukut.

Vierailija kirjoitti:

Ei minullekaan oikein koskaan auennut, mitä ns. Kasvattaminen tarkoittaa. Ymmärrän, että heitä ohjataan toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä lailla, jos eivät osaa esimerkistä katsoa. Heidän kanssaan keskustellaan. Mutta mitä ihmeen kasvattamista se on? Lapset kuitenkin päätyvät omiin ratkaisuihinsa.

Lapseni ovat jo aikuisia.

Se on juurikin kasvattamista. Mitä sinä ajattelet sen olevan, jos ei tuota?