Lue keskustelun säännöt.
Entinen kumppani on kuollut
11.03.2024 |
Emme koskaan eronneet virallisesti ns.
Tänään hänen ystävä soitti, että hän on eilen menehtynyt. Perjantaina vielä piristi minua ja tsemppasi. Kertoi että kaikki kääntyy paremmaksi ja nyt hän on tappanut itsensä
mitä mä teen??
Kommentit (65)
Voit toki soittaa kriisipuhelimeen
Voit myös kirjoittaa ssioita paperille, ihan mitä vaan, tajunnanvirtaa
Voi olla myös uneton yö edessä, silloin vasta mustaa onkin
Voimia sulle
Älä välitä noista törpöistä viesteistä🎈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit toki soittaa kriisipuhelimeen
Voit myös kirjoittaa ssioita paperille, ihan mitä vaan, tajunnanvirtaa
Voi olla myös uneton yö edessä, silloin vasta mustaa onkin
Voimia sulle
Älä välitä noista törpöistä viesteistä🎈
Eikun pitää tuntea ah niiin kuplivaa myötäiloa
Kiitos teille paljon!! Ehkä se soitto ei tekisi pahaa. En haluaisi jostain syystä jutella läheisilleni en ainakaan vielä. Soitan sinne ja yritän rauhoittua
kiitos!!
Aika parantaa kyllä, vaikkei nyt siltä tunnu
Outo kuvio. Olitte siis naimisissa vai oliko hän joku sun salapano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan syytä itseäsi liikaa. Monelle iskee näissä tapauksissa itsensä syyllistäminen, mikä saattaa mennä erittäin vaikeaksi ja vaivata jopa läpi loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan syytä itseäsi liikaa. Monelle iskee näissä tapauksissa itsensä syyllistäminen, mikä saattaa mennä erittäin vaikeaksi ja vaivata jopa läpi loppuelämän.
Joskus onkin vain niin että syyllisyys on totta. On niitäkin jotka pakenevat syyllisyyttään läheisiä jopa lapsiaan kohtaan tekemistä rikkovista teoista loppuelämänsä. Pakeneminen on loppu viimein raskasta henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin entinen kumppani kuoli pari vuotta sitten. Emme olleet koskaan varsinaisesti eronneet, mutta välimatkan vuoksi emme olleet tapailleet pitkään aikaan.
Olimme sopineet että menen hänen luokseen ihan lähipäivinä. Ja 2 päivää myöhemmin hänen ystävänsä soitti että hän on menehtynyt sairauskohtaukseen.
Jokunen viikko oli ihan kauheaa aikaa, ihan fyysisesti, tuntui että saan jonkun sydänkohtauksen itsekin. Yritin olla ajattelematta asiaa, mutta mieli palasi siihen ihan heti takaisin.
Lisäksi oli sitten ajatus että minun piti olla siellä, jos olisin ollut, niin olisinko voinut pelastaa. Olisinko huomannut että nyt on jotain pahasti pielessä ja saanut hänet lääkäriin.
Minulla on paljon läheisiä kuollut, osa oman käden kautta ja heistäkin on jäänyt syyllisyyttä, silloinkin minun piti saapua paikalle, tai olin tietoinen uhkauksista, tai en ollut käsittänyt viimeisiä sanoja, ymmärsin vasta myöhemmin tietyt lauseet.
Ehkä tämä tavallaan jo entisen kumppanin kohtalo oli sitten vain jo liikaa, ja siksi minun oloni oli nyt niin hirveä, en tiedä.
Onneksi aika parantaa. Minulla ei ollut ketään kelle puhua, se olisi varmaankin ollut hyvä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ruikutus. Rauhoitu. Terästä itsesi. Haluatko todella itkeä kasvot turvonneiksi ja pään kipeäksi jonkun miehen vuoksi. Se ei ole reilua. Tunteita voi käsitellä rauhassa, kun tilanne rauhoittuu, eikä ole se pahin aika. Antaa ajan vähän kulua. Ehkä joku juttelee siitä sun kanssa. Usein teot ovat nopeita ja osalla päihteet, apu ei ehtinyt perille, eikä sitä usein ole tarjolla ilmaiseksi. Yhteiskunta on kovin vaativa paikka, osalla on vain töitä, ellei etsi rauhaa.
Voi luoja miten tunnekylmiä ihmisiä täällä on. Kyllä ihmisillä on oikeus surra. Jos sä olet tunteeton, niin älä määrää muita miten heidän täytyy olla ja elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihana syy uhriutua ja kerätä sääliä. Vello nyt oikein kunnolla, nautiskele.
Vierailija kirjoitti:
Voimia suruusi! Suru helpottaa yleensä suremalla. Itke aina kun itkettää. Toivottavasti sinulla on ystäviä/läheisiä joiden kanssa puhua. Voit kokeilla myös kirjoittamalla käsitellä tunteitasi, se usein helpottaa jonkin verran. Yritä myös tehdä asioita joista nautit ja huolehtia arkirutiineista. Suru voi olla musertava, kun menettää läheisen ihmisen, mutta selviät siitä kyllä. Kaikkea hyvää sinulle!
Ihan hirveää paskaa. Olisit voinut jättää kirjoittamatta. Kliseesi eivät auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ruikutus. Rauhoitu. Terästä itsesi. Haluatko todella itkeä kasvot turvonneiksi ja pään kipeäksi jonkun miehen vuoksi. Se ei ole reilua. Tunteita voi käsitellä rauhassa, kun tilanne rauhoittuu, eikä ole se pahin aika. Antaa ajan vähän kulua. Ehkä joku juttelee siitä sun kanssa. Usein teot ovat nopeita ja osalla päihteet, apu ei ehtinyt perille, eikä sitä usein ole tarjolla ilmaiseksi. Yhteiskunta on kovin vaativa paikka, osalla on vain töitä, ellei etsi rauhaa.
Voi luoja miten tunnekylmiä ihmisiä täällä on. Kyllä ihmisillä on oikeus surra. Jos sä olet tunteeton, niin älä määrää muita miten heidän täytyy olla ja elää.
Somessa on tosiaan tunnekylmiä, omatunnottomia ihmisiä jotka nauttivat läheisten loukkaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan syytä itseäsi liikaa. Monelle iskee näissä tapauksissa itsensä syyllistäminen, mikä saattaa mennä erittäin vaikeaksi ja vaivata jopa läpi loppuelämän.
Nyt et tiedä mistä puhut, joten ei kannata yrittää viisastella. Itsemurhasyyllisyyteen on aina syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihana syy uhriutua ja kerätä sääliä. Vello nyt oikein kunnolla, nautiskele.
Olet hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan syytä itseäsi liikaa. Monelle iskee näissä tapauksissa itsensä syyllistäminen, mikä saattaa mennä erittäin vaikeaksi ja vaivata jopa läpi loppuelämän.
Joskus onkin vain niin että syyllisyys on totta. On niitäkin jotka pakenevat syyllisyyttään läheisiä jopa lapsiaan kohtaan tekemistä rikkovista teoista loppuelämänsä. Pakeneminen on loppu viimein raskasta henkisesti.
Mutta jos ihminen riistää hengen itseltään ei se ole koskaan kenenkään muun syy, piste
Se että ap kaipaa ja suree on tervettä.
Tunnekylmiä ei jää kukaan kaipaamaan ei suremaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan syytä itseäsi liikaa. Monelle iskee näissä tapauksissa itsensä syyllistäminen, mikä saattaa mennä erittäin vaikeaksi ja vaivata jopa läpi loppuelämän.
Nyt et tiedä mistä puhut, joten ei kannata yrittää viisastella. Itsemurhasyyllisyyteen on aina syy.
Juuri näin. Ja se syy on hyvin usein täysin totta. Sitä voi peitellä muilta, sitä voi paeta erilaisiin riippuvuuksiin mutta silti se on ja pysyy. Joskus loppuelämän.
Oikeasti. Mitä väliä, jos entinen kumppani on kuollut?
Miksi valintojen pitäisi koskettaa? Elämme vain kerran.