Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lähikouluun vai kansainväliseen kouluun? Mielipiteitä?

17.01.2007 |

Hei,



Esikoispoikamme lähtee syksyllä eskariin (kääk - nyt jo!) ja huomenna on ilmoittautuminen! Kotona poika puhuu minun kanssani suomea ja isin kanssa englantia (isä on australialainen ja siis native speaker). Suomi on kielenä erittäin vahva, englanti sujuva mutta kielioppivirheitä vielä sattuu...



Olemme olleet aikeissa laittaa hänet oman pikkukaupunkimme lähikouluun eskarin jälkeen. Eskarista lähes kaikki lapset menevät tähän kouluun, joten tutut kaverit ja muutenkin koulukaverit naapurustosta on ollut selkein syy valinnalle.



Ihan viime viikkoina olemme kuitenkin alkaneet miettiä myös Kansainvälistä koulua. Sinne tulee meiltä matkaa noin 5 km, joten logistiikkaa ja kuljetuksia matkat vaatisivat perheeltämme. Englannin kielen vahvistuminen, kieliopin hallinnan paraneminen ja mahdollinen IB-lukio yms puhuisivat tämän valinnan puolesta.... Toisaalta kaverit olisivat eri kunnista ja eri puolilta seutua, eli " naapuriin koulukaverin luo juokseminen" ei onnistuisi...



Mitä te muut olette tehneet? Lapsen parhaaksi haluaisimme päätöksen kääntyvän...



Kiitos mielipiteistä!



T: Hemppu

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
17.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin jos ei ole aikomusta olla maassa kuin pari vuotta.



En tiedä missä olette, mutta useinmiten paikallinen koulu on ilmainen, ja paikoittain voi olla hyväkin. Kansainvälinen maksaa maltaita.



Jos haluat käydä ib lukion niin sinne voi päästä käymättä

kansainvälistä ala-astetta. Aika monta lukiota opettavat ib luokkia. Joten sitä ihan todella haluat niin on muitakin vaihtoehtoja kuin kansainvälinen.





Vierailija
2/3 |
07.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei Hemppu!



Olen itsekin miettinyt samaa. Mieheni on espanjalainen ja puhuu lapsemme kanssa espanjaa.



Olen tullut siihen tulokseen, että on tärkeintä, että hän oppii suomalaisen erikoissanaston. Olen huomannut, ettei suomen erikoissanasto tule mitenkään sivutuotteena ja ilmaiseksi vain sen takia, että asuu Suomessa. Englantia ja espanjaa taas on helppo oppia myöhemminkin.



Eskarilla ei varmaan ole vielä väliä, mutta minusta kansainvälinen lukio tai esimerkiksi kansainvälinen yliopistolinja onkin jo kinkkisempi juttu. Olen näet tavannut yliopistossa suomalaisia, jotka ovat anelleet opettajalta, että he saisivat pitää esitelmänsä ja kirjoittaa tekstinsä englanniksi, koska eivät tunne suomalaista sanastoa. Pelkään, että he eivät ikinä tule kirjoittamaan tyylikästä tekstiä suomeksi ja heidän mahdollisuutensa suomalaisessa työelämässä kaventuvat.



Minun mielestäni olisi parasta, jos lapsi oppisi toisen kielensä mahdollisimman arkisissa kuvioissa. Me tulemme viettämään kesälomamme espanjassa, joten uskon lapsemme arkisen kielitaidon kehittyvän siellä.



Toisaalta, jos panette hänet englanninkieliseen eskariin, hän saa siellä ehkä aidosti englanninkielisiä ystäviä, joilta hän oppii hyvää arkista kieltä. Minä ainakin koitan järjestää niin, että lapsemme saisi mahdollisuuden ystävystyä myös espanjankielisten lasten kanssa. On ehkä muutenkin hyvä, että lapsella on vertaisryhmä. Tarkoitan läheisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, miltä kaksikulttuurinen elämä tuntuu.



Ajja





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
07.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö on Kulosaaren ala-asteella, jonne matkaa on noin 10 kilometriä. Hän menee ensin yhdellä bussilla Malmille, siitä toisella bussilla joko Itikseen tai Siilitielle. Siitä metrolla Kulosaareen ja vielä pieni kävelymatka koululle. Aikaa menee matkaan noin 1 tunti tai jopa vähän enemmän, riippuu koulun alkamisesta ja bussien aikatauluista.



Hän aloitti koulun kuusivuotiaana. Tosin hän kävi ensimmäisen luokan kahteen kertaan. Nämä ensimmäiset vuodet hain ja vein hänet kouluun. Ihan alussa olin Munkkivuoressa töissä eli taas aivan toisella puolella Helsinkiä. Tyttö oli ip-kerhossa, joka meni kiinni tasan viisi eikä yhtään yli.



Toisena kouluvuonna hän ei enää ollut ip-kerhossa vaan vein hänet joka päivä bussiin, joka vei hänet lähelle kotia. Yksi vaarallinen risteys oli ylitettävänä, mutta hän teki sen fiksusti. Jos nyt tekisin päätöksiä, niin tämä ratkaisu oli seitsemän vuotiaalle hankalin ja nyt tekisin toisin.



Toisen luokan alussa (eli tytölle kolmannen kouluvuoden alussa) sattui jotain, että en päässyt häntä viemään kouluun ja hän osasi kuin osasikin mennä aivan yksin. Tästä lähtien olen ollut vapautuneempi siinä, että en ihan joka päivä vie kouluun ja vielä vähemmän haen hänet koulusta.



Nyt kolmannella luokalla olen tämän pimeimmän ajan vienyt tyttöä kouluun melkein joka aamu vain siksi, että olen viime aikoina lukenut kaiken maailman juttuja, mitä koululaisille on käynyt. Muuten hän osaisi koulumatkat kulkea itse.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi kahdeksan