Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri matkii kaikessa. Onko normaalia?
11.03.2024 |
11-vuotiaista kyse tällä hetkellä, mutta tätä on jatkunut koko alakoulun koko ajan enenevässä määrin. Harrastukset on ainoa, joissa ei matki, mutta muuten tekee kaiken perässä. Tavallaan ymmärrän sen yhteenkuuluvuuden pointin, että halutaan olla samanlaisia, mutta on outoa, miten tämä tyttö hankkii kaikki samat jutut aina meidän tytön perässä kerta toisensa jälkeen. Pari kertaa olisi voinut mennä sattumana, mutta ei kaikki nyt kun tätä on jatkunut vuosia. Ja osa jutuista on tosi kalliitakin ja saa ne aina muutama viikko meidän lapsen jälkeen. Esim. nyt ostettiin lapselle hajonneen tilalle uusi puhelin(iPhone 14) ja meni vain pari viikkoa, kun tällä kaverilla oli tasan sama puhelin saman värisenä ja samoilla kuorilla.
Miten vanhemmat voivat olla ok tällaisen kanssa ja vaan ostella aina kaikkea mitä lapsensa keksii pyytää heti, kun kaverilla on?
Kommentit (97)
Kaikki ne apinoi toisiaan, Tiktok-villitykset ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, kyllä se on normaalia. Miksi sä niin huolehdit siitä mitä tän kaverin vanhemmat ajattelee?
Minusta on hyvä että lasta tuetaan kotona kun hän on onnellinen ja inspiroituu. Se on täysin luonnollista meille aikuisillekin. Lapsilla on monesti vielä "yhteisiä" kavereiden juttuja ja jopa halutaan samistella. Ei kannata nostaa itseänsä yläpuolelle vaan olla iloinen siitä että lapset ovat tyytyväisiä sekä onnellisia.
Varmaan lapsesi kaveri kertoo aina kotona että kavereillakin on, mun tarttee saada kans ja vanhemmat ostavat että oma lapsi ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan lapsesi kaveri kertoo aina kotona että kavereillakin on, mun tarttee saada kans ja vanhemmat ostavat että oma lapsi ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi.
Niin mutta sehän on positiivista jos lapsi haluaa oikeasti sitä mitä hän pyytää.
Minun tyttäreni kohdalla oli vastaava tilanne. Mikäli meidän tyttö sai jotain, jota ei ollut naapurissa asuvalla vuotta nuoremmalla kaverilla, niin tämä kaveri meni heti pyytämään äidiltään ja äitinsä osti.
Tyttäreni, kun huomasi tämän niin ei enää näyttänyt tälle kaverille mitä uutta on saanut. Tämä kaveruus rupesi tyttäreni osalta pikku hiljaa hiipumaan ja enää eivät leiki vaan moikkaavat, kun sattuvat näkemään vapaa-aikana tai koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole sellaista taitoa, että oppisi itse tekemällä tai löytäisi oman juttunsa ja tapansa olla (ja joillekin matkiminen voi olla se tapa olla, vaikka vaikea sitä on käsittää, jos itse ei ole samanlainen, että miten joku voisi tykätä elämästään, jos ihan kaikki on matkimalla saatua). Yksi sukulaiseni on tuollainen: ihan kaikki mikä hänessä on, on matkittu joltain toiselta elokuvamakua ja tapaa elää arkeaan myöten. En ole ikinä tajunnut sitä, mutta kerran oivalsin, että kaikki ne ovat hänelle jotenkin sellaisia asioita, että hän kokee olevansa persoonallinen niiden ansiosta. Ei ehkä tajua, että hänet hyvin tuntevat ihmiset huomaavat, että kaikki on matkittu toisilta sanontoja myöten. Meillä on suvussa jonkin verran aspergertyyppisiä persoonia ja olen joskus miettinyt, että hänessä on jotain sellaista, mutta ei varmasti saisi as-diagnoosia... on ehkä vain niin rajalla.
Anna siis sen lapsen kaverisi matkia rauhassa. Ehkä hän vain kokee, että on nähnyt jotain hienoa ja insipiroivaa ja siksi haluaa itsekin kokeilla sitä.
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miks se sua ahdistaa? Eikö se oma pieni kultamussukka tunnukkaan niin uniikilta?
Ei ahdista. Tuntuu vaan oudolta, että jotkut vanhemmat ostaa ihan kaiken mitä jollain lapsen kaverilla on. Meillä lapselle ostetaan tarpeeseen ja silloin mietitään mikä on järkevää, hinta-laatusuhdetta jne. Toki kuunnellaan myös lapsen mielipidettä, mutta mennään järki edellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
No, mun 11-vuotias nykyisin kommentoi, että tällä kaverilla oli taas heti joku sama juttu. Kyllä se vaan häiritsee, kun ihan kaikessa matkitaan. Kukaan muu kaveri ei tällä mittapuulla tee samaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan lapsesi kaveri kertoo aina kotona että kavereillakin on, mun tarttee saada kans ja vanhemmat ostavat että oma lapsi ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi.
En mä kyllä ostaisi asioita sillä perusteella, että lapsi olisi ulkopuolelinen, jos ei saa samoja juttuja kuin kaverilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tavallista, että lapset matkivat toisiaan, varsinkin kun he ovat nuoria ja oppivat sosiaalisia taitoja. Matkiminen on tapa oppia uusia taitoja ja käyttäytymismalleja, ja se voi olla osa normaalia kehitystä. Lapset saattavat matkia toisiaan, koska he ihailevat toisten käyttäytymistä, haluavat olla samanlaisia kuin toiset tai yrittävät ymmärtää, miten erilaiset tilanteet toimivat.
Vaikka matkiminen voi olla normaalia ja luonnollista osa lasten kehitystä, on tärkeää opettaa lapselle myös empatiaa ja itsenäistä ajattelua. Vanhempien ja hoitajien tehtävänä on kannustaa lapsia kehittämään omia persoonallisia taitojaan ja ilmaisemaan itseään, samalla kun he oppivat yhteistyötä ja sosiaalisia taitoja. Jos matkiminen muuttuu jatkuvaksi tai häiritseväksi käytökseksi, on hyvä keskustella asiasta lapsen kanssa ja tarvittaessa pyytää neuvoja ammattilaiselta, kuten kasvatuspsykologilta tai koulun neuvonantajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
No, mun 11-vuotias nykyisin kommentoi, että tällä kaverilla oli taas heti joku sama juttu. Kyllä se vaan häiritsee, kun ihan kaikessa matkitaan. Kukaan muu kaveri ei tällä mittapuulla tee samaa. Ap
No älä nyt ainakaan lapsellesi sano, että voi kun matkii. Sano vaan, että haittaako tuo nyt mitään.
Kuulostaa tulevalta vauvapalstamammalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
No, mun 11-vuotias nykyisin kommentoi, että tällä kaverilla oli taas heti joku sama juttu. Kyllä se vaan häiritsee, kun ihan kaikessa matkitaan. Kukaan muu kaveri ei tällä mittapuulla tee samaa. Ap
No älä nyt ainakaan lapsellesi sano, että voi kun matkii. Sano vaan, että haittaako tuo nyt mitään.
Että jos lasta itseään häiritsee, niin jyrätään lapsen tunteet ja sanotaan että ei tuo nyt mitään haittaa?
On se jännää, kun te ostitte sen iPhone 14:n täysin riippumatta kenenkään muun mielipiteistä tai muodeista, mutta sitten kaveri ostikin saman puhelimen aivan vain matkimisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
No, mun 11-vuotias nykyisin kommentoi, että tällä kaverilla oli taas heti joku sama juttu. Kyllä se vaan häiritsee, kun ihan kaikessa matkitaan. Kukaan muu kaveri ei tällä mittapuulla tee samaa. Ap
Niin tai muut kaverit ei mainosta tai lapsesi ei ole yhtä innoissaan vaikka muilla kavereilla oliskin samoja juttuja. Ihmettelen vaan miten sulla ottaa noin tunteisiin.
On normaalia. Miks se sua ahdistaa? Eikö se oma pieni kultamussukka tunnukkaan niin uniikilta?