Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja en tiedä mitä ajatella
11.03.2024 |
Tein viikonloppuna positiivisen raskaustestin ja se oli jonkinlainen shokki. Laskettu aika osuisi marraskuulle. Sekin jo ahdistaa, koska pelkään, että lapsi kärsii siitä että menee jo 6-vuotiaana kouluun ja pelkään ettei se pysy alkuvuodesta syntyneiden matkassa oppimisessa.
Lisäksi valmistuisin ensi vuoden keväällä, mutta nyt koulukin jää sitten kesken ja olen aina ajatellut, etten ole se ihminen joka tekee lapsen kesken opintojen. Murehdin sitä, että vanhemmat ja kaikki muutkin pettyvät minuun, kun joudun keskeyttämään opinnot ja vieläpä näin lähellä valmistumista. Mulla kesti vuosia saada opiskelupaikka, ja en ole vielä ollut työelämässä ollenkaan, moni siis varmasti pitää mua tyhmänä kun teen lapsen vielä tähän tilanteeseen, enkä keskity uraan nyt.
Miten voisin kääntää ajatukseni niin että tämä on kiva asia? Toki olen kiitollinen ylipäätään mahdollisuudesta raskautua, mutta on vaikea luopua siitä ajatuksesta, että olisimme tehneet lapsen syntyväksi vasta valmistumisen ja vakkarityöpaikan saamisen jälkeen.
Olen 28-vuotias ja iän puolesta koen olevani valmis äidiksi. Mieheni on 29-vuotias ja silläkin opintoja vuosi jäljellä vielä, eikä työpaikkaa. Emme edes asu vielä yhdessä.
Kommentit (59)
Mieheni muutti minut henkisesti ja fyysisesti, halusin tai en. Raskaus on elämän ihme. Pieni elämä kohdussa tuo mukanaan tunteiden sekamelskan, iloista odotusta ja ajoittain myös pelkoa. Tunnet sykäykset vatsassa ja unelmoit tulevasta. Raskaus muuttaa kehoa ja ajattelutapaa, se tekee sinusta äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hedelmöitti minut, ottaen minut ja kietoen käsiensä ympärille. Kasvava elämä sisälläni täyttää sydämeni ilolla. Tunnen joka päivä pienen potkun, joka muistuttaa minua uuden elämän ihmeestä. Raskaus saa minut tuntemaan itseni vahvaksi ja kauniiksi. Jokainen päivä on täynnä odotusta ja ihmetystä. Raskaus on lahja, joka täyttää elämäni uudella merkityksellä ja rakkaudella.
Mä sain lapsen päälle vuosi sitten ja on opintoja jäljellä vielä muutama vuosi. Raskaana ollessa tietysti opiskelin normaalisti ja viime kevätlukukauden olin äitiyslomalla. Mieheni aloitti isyysloman kesän jälkeen ja minä jatkoin opintojani. Muksu meni päiväkotiin vähän vajaa 1v. Tein viime syksynä 30op ja nyt keväältä tulee 40op. Lapsi ei estä opiskeluja. Toki arki on rankempaa kuin ennen, mutta asiat saa järjestettyä. Tulin myös vahingossa raskaaksi ja kaikki asiat pelotti ja mietitytti. Asiat ovat kuitenkin sujuneet hyvin tähän asti.
Pienen vauvan kanssa pystyt opiskelemaan, vauva nukkuu suurimman osan ajasta. Ei sinulla ole mitään hätään kun opintosi ovat jo noin pitkällä. Sitten kun valmistut niin lapsi on jo tehtynä. Ei tarvitse jäädä äitiyslomalle pian valmistumisen jälkeen.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myös
Kuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Suurin riskihän siinä on se että miehet vitkuttelee niin kauan että raskaus ei enää ala lainkaan ja mieskin jää lapsettomaksi kun itselläkin alkaa jo olla ikää eikä uutta parisuhdetta noin vaan löydykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni meni kouluun 6 vuotiaana koska on joulukuussa syntynyt. Ei ole ollut ongelmia, monesti ovat kypsiä ikäisiksensä kuitenkin. Ei kannata verrata muihin liian paljon. Olet aikuinen ihminen kuten te molemmat olette joten kaikki menee varmasti oikein hyvin. On täysin luonnollista pohtia kaikenlaisia asioita sillä raskaus on jo iso asia! Ajatuksesi selkiävät kyllä ja pystyt nauttimaan raskaudestasikin rennommin mielin. Paljon onnea teille molemmille!
Oma onnellisuuteni lisääntyi lasten saannin myötä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ei ole tarkoitettu elämään yksin, silloin masentuu. Olisi aika erikoista, jos näin ei olisi. Ihminen on kuitenkin eläin, ja lisääntyminen on suurin fysiologista ja emotionaalista tyydytystä tuottava toiminta etenkin naisille. Lapset ovat toisekseen ihania. Omalla kohdallani kuitenkin allekirjoitan väitteen, vaikka valinta tulla äidiksi oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvä. Päätin luottaa tulevaan ja sain elämääni maailman ihanimman, pienen ja pippurisen tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätää. Kaikki järjestyy. Äitiyslomallakin voi opiskella. Nyt olet sopivan ikäinen synnyttämään.
Kuka helvetti niitä rääkyviä sonta koneita kestää, ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin tosiaan nimenomaan positiivisia kommentteja tähän, koska selvää on etten aborttia aio tehdä.
Mies on todella innoissaan ja haluaa kovasti isäksi. Kaikki on sinänsä ihan hyvin, joudun vaan itse käsittelemään sen pettymyksen ettei lapsi tullut niin ''täydelliseen'' ajankohtaan kun olisin toivonut. Sekin harmittaa, että valmistuminen on käytännössä mahdotonta ennen lapsen syntymää, koska marraskuussa olisi alkanut vielä viimeinen työharjoittelu, ja sitä en tietenkään voi enää tehdä. Kaiken muun kuitenkin periaatteessa voisin saada tehtyä, eli ainoastaan se harjoittelu jäisi kummittelemaan äitiysloman ajaksi sinne...
Suomeen syntyy liian vähän lapsia
Kuka muuta väittää
On venäjän propagandisti !!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat lapsen, niin nyt on juuri oikea aika. Saat tämän vuoden suoritettua loppuun ja ensi syksynäkin ehdit olla vielä lokakuun lopulle asti koulussa. Ja niinkuin joku jo sanoikin, niin jos vauva on rauhallinen ja nukkuu hyvin, niin jonkun verran saat halutessasi opintoja edistettyä myös äitiysloman aikana. Ja sitten palaat opintojen pariin seuraavana syksynä ja valmistuminen vain siirtyy vuodella eteenpäin. Siinä kohtaa lapsi onkin jo valmis päiväkotiin, joten voit siirtyä työelämään suoraan valmistuttuasi. Onnea, pärjäät kyllä ihan varmasti!
Jos lapset ovat suunnitelmissa kuitenkin, niin annat vaan mennä. Asiat järjestyvät. Jos jää odottamaan sitä oikeaa aikaa, ei sitä välttämättä tule ikinä. Aina on syitä puolesta ja vastaan. Kyllä opiskelijana lasten saaminen ja hoitaminen on helpompaa kuin työuran alussa.
Ehditkö tehdä harjoittelua ennen äitiyslomaa?
Itse en keskeyttänyt opintoja äitiyslomalla, vaan tein tehtäviä kun vauva nukkui. Eli työharjoittelua lukuunottamatta vauva ei ole este opiskelulle. Äippäloman jälkeen lähdin sit suoraan töihin ja itelle vauva opintojen aikana oli juuri sopiva ajankohta, ei tarvinnut "heti olla töistä pois". Onnea tulevaan, kaikki kyllä loksahtaa kohdalleen :)
Parhaassa lisääntymisiässä olevat pariskunnat hankkivat koiran, joten kyllä se on ihan selvää. Noin parikymppisenä kun pariskunta muuttaa yhteen. Ennenvanhaan mentiin naimisiin ja tuli lapsi, nyt vaan avoliitto ja koira. Suomi näivettyy ja Putin on tyytyväinen. Vanhusten yhteiskunta on helppo tuhota.
Sä hankit sen lapsen
Koska mä käsken
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin tosiaan nimenomaan positiivisia kommentteja tähän, koska selvää on etten aborttia aio tehdä.
Mies on todella innoissaan ja haluaa kovasti isäksi. Kaikki on sinänsä ihan hyvin, joudun vaan itse käsittelemään sen pettymyksen ettei lapsi tullut niin ''täydelliseen'' ajankohtaan kun olisin toivonut. Sekin harmittaa, että valmistuminen on käytännössä mahdotonta ennen lapsen syntymää, koska marraskuussa olisi alkanut vielä viimeinen työharjoittelu, ja sitä en tietenkään voi enää tehdä. Kaiken muun kuitenkin periaatteessa voisin saada tehtyä, eli ainoastaan se harjoittelu jäisi kummittelemaan äitiysloman ajaksi sinne...
Sitä täydellistä ajankohtaa ei ole. Elämässä on yleensä aina jotakin meneillään eikä lapsen tuloa voi mitenkään ajoittaa. Raskautumisessa voi kestääkin pitkään ja elämäntilanne voi olla taas muuttunut tai tuleekin raskaaksi yllättävän nopeasti ja ajoitus ei taaskaan ole optimaalinen. Sitä optimaalista ajoitusta kun ei vain ole. Lapsi tulee kun se tulee ja elämä järjestyy sen mukaan sitten. Teet harjoittelun sitten äitiysloman jälkeen. Ei siinä sen kummempaa. Jännästi vauva tasapainoittaa arkea ja vaikka onkin rankkaa niin jotenkin jaksaa niitä muita elämän osa-alueita, ehkä jopa paremmin. Ei enää stressaa turhista kun elämässä on jotakin paljon tärkeämpää. Hommat vain lutviutuu siinä perhe-elämän ohessa. Tämä vaatii kuitenkin sen, että puoliso on 100% hommassa mukana ja tukiverkot toimii.
Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.