Nainen tuhosi suhteemme liialla kiirehtimisellä

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nainen koki ettet ole tosissasi hänen kanssaan ja pidät häntä vain hetken hupina ja laastarina.

Tämä.

Näin kevään tullen naisille nousee kova kiima!

"Te naiset ajattelette pelimiehen vastenmieliseksi lieroksi joka uhoaa panoillaan. Koska silloinhan te ette sekoa pelimieheen, eikö niin? Mutta totta kai pelimies on sellainen mies joka miellyttää naisia.



Naisten kehuminen on sellaista jolla päästään naisten suosioon. Kehut eivät tyypillisesti ole rehellisiä. Esimerkiksi naista jota pelimies pitää rumana, kehutaan kauniiksi. Naista jonka tisseihin ja perseeseen pelimies haluaa päästä kiinni, kehutaan älykkääksi ja hauskaksi. Usein pelimies kertoo rakastavansa naisia, siis monikossa.



Tietenkään pelimies ei uhoa panoillaan koska 1) se on naisista vastenmielistä 2) pelimies ei halua olla naisten silmissä pelimies. Koska sitähän pelissä on kyse."

Kommentti tuntuu viittaavan minun kommenttiini, vaikka en käsitäkään miten se minun kommenttiini liittyy, koska en ole milloinkaan missään sanonut, että pitäisin pelimiestä vastenmielisenä lierona, joka uhoaa panoillaan. Veljeni puhui naisista ihan samalla tavalla kuin muistakin ihmisistä, ja hän oli rakas puutteistaan huolimatta.

En muutenkaan ole kovin tuomitsevainen ihminen luonteeltani enkä pidä naisia pelimiehen viattomina uhreina. Eivät naiset ole lapsia, joista ei ole kantamaan vastuutaan ihmissuhteissa. Suurin osa naisista on sitä paitsi itse ihan yhtä kyynisiä kuin pelimieskin, kunhan päästään 35+ ikäluokkaan. Se on vain palstalla esiintyvää vanhakantaista ajattelua, että nainen olisi avattava lukko, jonka mies avaa. Kyllähän moni nainen myös osallistuu peliin yhtälailla ja tietää mistä on kyse. En hirveästi pidä uhriutuvasta elämänasenteesta, koska se osoittaa, ettei ko. henkilö ole valmis korjaamaan toimintaansa, vaan tahtoo vain syyttää tilanteestaan muita. Huijatuksi tuleminen ei ole hävettävää, mutta jos tekee saman virheen kerta toisensa jälkeen, on kyse muusta, vakavammasta asiasta. Sitäkään ei ratkaista niin, että pelimiehet vain katoavat maisemista tai demonisoidaan.

Halusiko testata minkälainen on todellinen luonteesi se onnistuu erittäin hyvin juuri tuolla tavalla . Kokemusta on . Häntäheikit jää pois elämästä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja jos naisen elämänvaihe on muuttunut kerran, se voi muuttua uudestaan. "

Tuo kuulostaa hylkäämisen pelolta. On totta, että paraskin suhde voi päättyä ja elämä muuttuu koko ajan. Emme kuitenkaan elä ikuisesti siinä samassa teinimaailmassa, missä ulkonäkö ja jännät jutut ratkaisevat pariutumisen. 

Tosiasiassa nuo jännät miehet ovat valitettavasti kaikkea muuta kuin statusmiehiä, jos naisten vaihtoruletti jatkuu vielä 25:n ikävuoden jälkeen. He ovat miehiä, jotka sössivät asiansa, naissuhteensa ja päätyvät lopulta ikääntyneiksi baarikärpäsiksi, joilla ei ole naisten suhteen kovinkaan paljon valinnanvaraa.

Pitää nyt erottaa ihan normaalit tavismiehet, jotka opettelevat miellyttämään naisia ja saavat parisuhteen niistä, jotka ovat varsinaisia pelimiehiä onge

Ei ajatella. Sinä revit nuo oletuksesi jostain amerikkalaisista teinileffoista ja kuvittelet niissä esiintyvät stereotypiat todellisiksi. Kukaan ei luule pelimiehen olevan vastenmielinen liero joka uhoaa panoillaan.

Toinen juttu mitä tässä et selvästikään tajua on se, että pelimiesten kanssa on ihan kiva paneskella silloin tällöin. Se että nainen päätyy pelimiehen petiin ei tarkoita että naista olisi jotenkin huijattu ja hän olisi uhri. Joku sen jo sanoikin, myös naiset pelaavat.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kaikki naiset eivät hae kaikista elämänsä aikana kohtaamista miehistä parisuhdetta ja avioliittoa. Myös pelkkä seksi on kivaa.

Ihan itse tuhosit suhteesi. Naisen olisi pitänyt leikkiä sinun tunnevammaisilla säännöilläsi. Kun ei onnistunut, syytät naista. Onneksi hän pääsi eroon kaltaisestasi itkupillistä tissiposkesta. P. S. Pysy erossa naisista ja kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin varoisin valitsemasta miestä, joka on liian ujo ja kokematon. Siinä käy juuri niin, että yhden naisen saatuaan se saa megalomaniapuuskan ja lähtee etsimään sitä elämätöntä nuoruutta. Eli pettämään, yhden illan juttuihin jne. Sikailemaan sanalla sanoen.

Kun taas suosittu mies on aina saanut naisia, sille ei tule mitään "tämä on ainutlaatuinen tilaisuus pettää"-juttuja.

Siinä samaa mieltä jonkun kanssa, että huono mies luiskaan ekasta sikailusta, ei mitään muttia. 

Ei ole kokemusta, mutta niin monet naiset ovat täällä kirjoittaneet saman, että uskon tuon.

Mutta asiassa on toinenkin puoli. Se juuri, mistä kirjoitin, eli naiset jotka ovat itseluottamuksen puutteessaan vähemmän suosittuja kuin tavikset (vaikka olisivat ulkoisesti jopa viehättävämpiä kuin tavikset) ovat juuri sitä tyyppiä, joka ei pane miestä ns. kuriin heti alkumetreillä. Eli hän antaa vaikutelman itsestään kilttinä ja mukautuvana, miellyttämisenhaluisena naisena, jonka jokainen ele viestii "rakastathan minua". 

Tässä on vakka kantensa löytänyt, mutta mies ei suhteeseen päästyään välttämättä käyttäydy noin, vaan hänen itseluottamuksensa kasvaa, mikä johtaa haluun testata omaa viehätysvoimaansa muihinkin naisiin. Hänellä kihahtaa päähän ja menestystäkin saattaa tulla sen takia, että hänen oikea ongelmansa ei ole ollut ulkonäkö, vaan sosiaalisten taitojen puute.

Ei se suhde toimi, elleivät molemmat osaa panna toisiaan kuriin (vertauskuvallisesti) niin että toista osapuolta voisi kunnioittaa. Epävarma ihminen hakee merkitystä ja arvoaan muista eikä se milloinkaan ole kestävää, vaan hyvin haurasta. 

Ja jos mennään tähän sarjakuvamaailmaan, missä tasoteoria liikkuu, niin tuossa kohtasivat tasot, mutta miehestä tuli hypergaminen. Nainen on hypergaminen sinkkuna, mies varattuna. Mies ei saa tasoaan korkeammalla olevaa naista sinkkuna, nainen kyllä saa - siitä ero.

Täytyy sanoa, että taidan olla loppuelämäni parisuhteiden ulkopuolella. Itselläni ei ainakaan ole halua eikä jaksamista alkaa laittaa ketään "kuriin", jottei kohtelisi minua huonosti vain siksi, että olisin miellyttämisenhaluinen ja kaipaisin rakkautta. 

Ja sitten vielä itse saan syypääleiman jouduttuani huonosti kohdelluksi.

307. Niin, parisuhdehan ei ole millään tavalla pakollinen.

Mutta ihmiset, jotka eivät tunnista huonoa kohtelua eivätkä puolusta rajojaan törmäävät usein samaan asiaan muuallakin elämässä. Sen takia olisi hyödyllistä oppia nuo asiat. Ei, ei käy, nyt riittää. Ymmärsit ilmeisesti väärin mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa, että parisuhdetta nimenomaan ei synny, jos on tarvetta laittaa kuriin, vaan suhde loppuu siihen. Tuollainen kohtelu ilmenee suhteessa jo alussa, mutta koska sitä ei tunnisteta, se jatkuu ja syntyy suhde, syntyy jopa lapsia suhteeseen, jota ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa.

Kyse siis ei ole sellaisesta suhteesta, missä toisiaan laitettaisiin kuriin jatkuvasti. Sellainen suhde on taisteluparisuhde, missä taas on omanlaisensa epäterve dynamiikka.

Lähes aina ihminen, jolla on ongelmia rajojensa puolustamisessa viestii sitä ulos tiedostamattaan. Kun näitä asioita käydään läpi psykoterapiassa, ne opitaan eikä hän enää viesti muille sellaista viestiä, että minua voi kohdella kaltoin ilman seurauksia ja että minua voi käyttää astinlautana näyttääkseen itse paremmalta.

Psykoterapeuttien hyvin tuntema ilmiö on se (jos puhutaan suht terveistä, työelämässä olevista ihmisistä, ei vakavimmissa sairauksista), että ihmiset löytävät pitemmän psykoterapian loppupuolella puolison ja menevät naimisiin - se kertoo miten sisäisiä esteitä ja konflikteja on päästy ratkaisemaan käytännön tasolla. Ei niin, että kaikki olisivat ratkenneet vaan siten, että puolustusmekanismit ovat laimentuneet. Lyhytterapioilla ei niinkään ole tätä vaikutusta, vaan vasta pitemmän työskentelyn jälkeen ilmiö on huomattavissa. 

305. Hyvä viesti, se on kyllä totta, että täällä kuvitellaan naisen ainoan tarkoituksen jo teini-ikäisestä alkaen olevan se, että saa jonkun miehen (so. sen komean ja röyhkeän) parisuhteeseen. Sivuutetaan lähes kaikki mitä pariutumiseen oikeasti kuuluu jokaisen kohdalla eli on normaalia saada pakkeja ja antaa niitä, on normaalia harjoitella ja tunnustella seurustelua eri ihmisten kanssa ja kokeilla myös seksisuhteita. 

Kun olen tällä palstalla jo useamman vuoden käynyt, niin olen tullut siihen tulokseen, että ikisinkkuuden ongelmana (ainakin täällä kirjoittelevien miesten kohdalla) on pitkälti se, että he tulevat pariutumismarkkinoille niin myöhään. Heillä ei ole kokemusta ja käytännöstä syntynyttä näkemystä siitä miten homma toimii. Sen takia he turvautuvat karikatyyrimäisiin yleistyksiin, jotka koskevat vain perheenperustamisvaihetta. He todennäköisesti itse elävät tätä ikäkautta, jota kuvastaa kiire niin perhettä haluavien naisten kuin heidän itsensäkin kokemana. Mutta kiirehän ei ole mihinkään. Ei varsinkaan, jos ei halua lapsia.

Minulle on syntynyt vaikutelma paitsi siitä, että tullaan myöhään markkinoille myös siitä, että näillä miehillä on paljon hylkäämis- ja syrjäänjäämisen kokemuksia elämän varrelta, siis pelkoja, jotka heijastuvat heidän teoretisoinneissaan. Elämän epävarmuus on uhka silloin, jos kokee, ettei siitä selviä, vaan koko minuus on uhattuna ja kaikki vaakalaudalla. Se on vähän samantyyppinen ilmiö kuin ihmisellä, joka somatisoi elämän pelkonsa sairauksien pelkoon. Hän pelkää väistämätöntä, ennalta-arvaamatonta kuolemisen epävarmuutta ja hakee sairauksien pelon kautta lohtua ja varmistelua. Samalla tavalla Teoria Naisista toimii. Tasoteoria on ihan järkevä, mutta teoria naisista on hypokondrinen ase pelkoja vastaan ja tarjoaa lohduketta. Naiset ovat joka tapauksessa arvottomia, joten minun ei edes kannattaisi miettiä heitä. Mutta pakonomaisesti teoriaan palataan kuten sairauksia pelkäävä palaa lääkäriin. Koska toistaminen tuottaa hetkellisen palkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja jos naisen elämänvaihe on muuttunut kerran, se voi muuttua uudestaan. "

Tuo kuulostaa hylkäämisen pelolta. On totta, että paraskin suhde voi päättyä ja elämä muuttuu koko ajan. Emme kuitenkaan elä ikuisesti siinä samassa teinimaailmassa, missä ulkonäkö ja jännät jutut ratkaisevat pariutumisen. 

Tosiasiassa nuo jännät miehet ovat valitettavasti kaikkea muuta kuin statusmiehiä, jos naisten vaihtoruletti jatkuu vielä 25:n ikävuoden jälkeen. He ovat miehiä, jotka sössivät asiansa, naissuhteensa ja päätyvät lopulta ikääntyneiksi baarikärpäsiksi, joilla ei ole naisten suhteen kovinkaan paljon valinnanvaraa.

Pitää nyt erottaa ihan normaalit tavismiehet, jotka opettelevat miellyttämään naisia ja saavat parisuht

 

Tämäpä juuri. Jotkut miehet kuvittelevat, että seksiä ilman parisuhdetta saavat ovat jotenkin hirveän ovelia ja vedättävät naisia jotenkin. Itse ainakin deittaan monia miehiä ihan vain seksimielessä, ilman että haluaisin sitoutua niihin.

310. Aivan. Suurin osa pelimiehen touhuista perustuu siihen, että nainenkin sitä seksiä haluaa.

Itsellänikin on aina ollut se ajatus, että seksuaalinen kontakti vasta ratkaisee voiko suhteella edes olla mitään tulevaisuutta. Koska toisen seksimakua ei voi tietää etukäteen eikä sitä millainen kosketus hänellä on, miltä se tuntuu. Toki koska omat sinkkuaikani olivat niin nuorina, niin siihen ei useimmiten sisältynyt yhdyntäseksiä, muunlaista kosketusta ja pettingiä vain. Mutta yksi kokemus minulla on myös fwb-suhteesta, jota käytin lohtuna eron jälkeen. En ollut yhtään ihastunut tuohon mieheen enkä olisi halunnut muunlaista suhdetta häneen. Ja suhde päättyi itsekseen - olimme vanhoja tuttavia ennestään ja kun oma tuolloinen elämänvaiheeni päättyi, emme enää tavanneet missään (siihen aikaan ei ollut nettiä).

Jos olisin nyt aikuisena sinkku, minulle voisi käydä pelkkä seksisuhde johonkin älykkääseen ja kiinnostavaan mieheen. Ainakin suhde alkaisi sellaisena, koska seksi on näin aikuisena se olennaisin asia, minkä takia jokin suhde muodostuisi ystävyyttä tärkeämmäksi. En ehkä haluaisi suhdetta enää miehen perheeseen, lapsiin tai muihin "ylimääräisiin" ihmisiin tai sekoittaa talousasioitani toisen ihmisen talouteen tai rahoihin. Haluan säästää rahani ja omaisuuteni omille lapsilleni ja miehellä varmaan olisi sama, jos hänellä olisi lapsia. Siksi tuollainen suhde olisi mitä mainioin, koska epäilen, että rakastuminen olisi minulle aika paljon vaikeampaa kuin nuorempana. Pelimieskään ei rakastu helposti, joten siitä ei koituisi ongelmia, mutta pelimies ei valitettavasti muuten ole miesihanteeni mukainen. Mutta ainahan on poikkeuksia sääntöön, kun en ole kaikkia maailman pelimiehiä tavannut. 

Vierailija kirjoitti:

Näin kevään tullen naisille nousee kova kiima!

Ja sulla ei nouse mikään. Otan osaa.

Tuo on totta, että osa pelimiehen "onnistumisesta" on silkkaa sitä, että nainen kyllä tunnistaa yhden illan ilon, ja leikkii mukana. Siinä siis molemmat saa haluamansa.

Naisilla se suhteesta suhteeseen hyppiminen ei yleensä onnistu, jolloin pitkän suhteen jälkeen voi hakea illan iloksi tämmöisen pelimiehen. Pelimies on siitä hyvä valinta, että kokemus yleensä opettaa, eli kyydit on siedettävät, tai jopa hyvät.

Mikä epävarman ikineitsyen kanssa on just päinvastoin. Toki se onneton räpellyskausi on ollut naisillakin, mutta kun asiaa on harjoiteltu jo nuorena, niin on opittu. Eikä tarvitse keksiä mitään älyttömiä teorioita siihen itsestäänselvyyteen, että toiset ihmiset nyt vaan on suositumpia kuin toiset, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan.

Sitten on pieni määrä tyhmiä naisia, joihin ne pelimiehen luritukset uppoavat oikeasti, ja jolle tulee yhä uudestaan yllätyksenä, että yhdestä illasta ei seuraakaan enää muuta. Mutta he ovat häviävä vähemmistö, osa miehistäkin uskoo kaikenlaisiin huijareihin, joten liika hyväuskoisuus ei ole mikään sukupuoliasia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta, että osa pelimiehen "onnistumisesta" on silkkaa sitä, että nainen kyllä tunnistaa yhden illan ilon, ja leikkii mukana. Siinä siis molemmat saa haluamansa.

Naisilla se suhteesta suhteeseen hyppiminen ei yleensä onnistu, jolloin pitkän suhteen jälkeen voi hakea illan iloksi tämmöisen pelimiehen. Pelimies on siitä hyvä valinta, että kokemus yleensä opettaa, eli kyydit on siedettävät, tai jopa hyvät.

Mikä epävarman ikineitsyen kanssa on just päinvastoin. Toki se onneton räpellyskausi on ollut naisillakin, mutta kun asiaa on harjoiteltu jo nuorena, niin on opittu. Eikä tarvitse keksiä mitään älyttömiä teorioita siihen itsestäänselvyyteen, että toiset ihmiset nyt vaan on suositumpia kuin toiset, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan.

Sitten on pieni määrä tyhmiä naisia, joihin ne pelimiehen luritukset uppoavat oikeasti, ja jolle tulee yhä uudestaan yllätyksenä, että yhdestä illasta ei seuraakaan enää

Mä luulisin, että sellaisella miehellä on hyvät seksitaidot, jolla on ollut pitkiä parisuhteita, mutta sellaisilla taas huonot, joiden profiili on narsistisempi eli on paljon irtosuhteita. Heitä toinen ihminen ei kiinnosta tarpeeksi, että olisivat opetelleet tuottamaan nautintoa, vaan seksi on oman egon pönkitystä ja omaa nautintoa. Tuollaiset juuri ovat niitä kaikkein epäkiinnostavimpia pelimiehiä ja heidät on helppo tunnistaa.

Mikä sitten olisi vaikeiten tunnistettava pelimies? Minusta sellainen, joka vetoaa siihen, että on tarvitseva. Usein nämä keskustelevat mielellään psykologiasta, ovat ehkä humanistisella tai taiteellisella alalla ja edustavat pehmeitä arvoja. He vetoavat kanaemonaisiin, jotka saattavat elättää heitä.

Joku kiteytti hyvin mikä on ikineitsyen ongelma: ei ole nuorena opittu niitä sosiaalisia taitoja. On ehkä jotakin pientä poikkeamaa (lievää nepsyä jne), eikä ole opiskeltu niitä parisuhdetaitoja ajoissa. Yleensä ei ole kavereitakaan, eikä muutakaan sosiaalista kanssakäymistä oman lapsuudenperheen ulkopuolella.

Enkä tarkoita että se pelkkä fyysinen seksi vaatisi suurta määrää opiskelua, vaan juuri se kaikki muu. Että osaa luoda sellaisen mukavan ilmapiirin, että nainen ylipäätään haluaa seksiä, saati parisuhdetta. Ne pelimiehet osaa sen puolen hyvin.

Sitten vielä opetellaan jotakin pokaustaitoja miehiltä jotka vaan vie rahat, eikä ne keinot toimi, kun ei osaa lukea tilannetta lainkaan. Tulee näitä möläytyksiä ja sitten ihmetellään, että eikö nainen suostukaan olemaan komerossa piilossa otettavaksi ulos kun miestä sattuu haluttamaan, vaan lähtee. Kuten nyt tässä.

up

Vierailija kirjoitti:

307. Niin, parisuhdehan ei ole millään tavalla pakollinen.

Mutta ihmiset, jotka eivät tunnista huonoa kohtelua eivätkä puolusta rajojaan törmäävät usein samaan asiaan muuallakin elämässä. Sen takia olisi hyödyllistä oppia nuo asiat. Ei, ei käy, nyt riittää. Ymmärsit ilmeisesti väärin mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa, että parisuhdetta nimenomaan ei synny, jos on tarvetta laittaa kuriin, vaan suhde loppuu siihen. Tuollainen kohtelu ilmenee suhteessa jo alussa, mutta koska sitä ei tunnisteta, se jatkuu ja syntyy suhde, syntyy jopa lapsia suhteeseen, jota ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa.

Kyse siis ei ole sellaisesta suhteesta, missä toisiaan laitettaisiin kuriin jatkuvasti. Sellainen suhde on taisteluparisuhde, missä taas on omanlaisensa epäterve dynamiikka.

Lähes aina ihminen, jolla on ongelmia rajojensa puolustamisessa viestii sitä ulos tiedostamattaan. Kun näitä asioita käydään läpi psykoterapiassa, ne opitaaneikä hän enää viesti muille sellaista viestiä, että minua voi kohdella kaltoin ilman seurauksia ja että minua voi käyttää astinlautana näyttääkseen itse paremmalta.

Psykoterapeuttien hyvin tuntema ilmiö on se (jos puhutaan suht terveistä, työelämässä olevista ihmisistä, ei vakavimmissa sairauksista), että ihmiset löytävät pitemmän psykoterapian loppupuolella puolison ja menevät naimisiin - se kertoo miten sisäisiä esteitä ja konflikteja on päästy ratkaisemaan käytännön tasolla. Ei niin, että kaikki olisivat ratkenneet vaan siten, että puolustusmekanismit ovat laimentuneet. Lyhytterapioilla ei niinkään ole tätä vaikutusta, vaan vasta pitemmän työskentelyn jälkeen ilmiö on huomattavissa. 

Onkohan sitten mitattu, moniko noista psykoterapian jälkeen alkaneista liitoista on sitten aidosti hyviä.

Meinaan, ettei ole päästy juuri siihen kuntoon, että luottaa taas ihmisiin, ja päätyy taas suhteeseen, jossa ei arvosteta pätkääkään.

317. Ei ole tutkittu. 

Minä en esitellyt heilojani suvulleni. Perhe asuu 600 km:n päässä, joten vasta sen oikean vein näytille ja kaksi viikkoa "näytön" jälkeen ilmoitimme käyneemme maistraatissa. Säästimme turhia karnevaalirahoja, kun emme juhlineet häitä. Säästimme nekin rahat asuntosäästötilille.  Yhdessä olemme olleet jo 45 v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

307. Niin, parisuhdehan ei ole millään tavalla pakollinen.

Mutta ihmiset, jotka eivät tunnista huonoa kohtelua eivätkä puolusta rajojaan törmäävät usein samaan asiaan muuallakin elämässä. Sen takia olisi hyödyllistä oppia nuo asiat. Ei, ei käy, nyt riittää. Ymmärsit ilmeisesti väärin mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa, että parisuhdetta nimenomaan ei synny, jos on tarvetta laittaa kuriin, vaan suhde loppuu siihen. Tuollainen kohtelu ilmenee suhteessa jo alussa, mutta koska sitä ei tunnisteta, se jatkuu ja syntyy suhde, syntyy jopa lapsia suhteeseen, jota ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa.

Kyse siis ei ole sellaisesta suhteesta, missä toisiaan laitettaisiin kuriin jatkuvasti. Sellainen suhde on taisteluparisuhde, missä taas on omanlaisensa epäterve dynamiikka.

Lähes aina ihminen, jolla on ongelmia rajojensa puolustamisessa viestii sitä ulos tiedostamattaan. Kun näitä a

 

Onnistuneen psykoterapian jälkeen ei hae ihmistä, joka ei arvosta pätkääkään, vaan osaa etsiytyä molemminpuoliseen arvostukseen perustuvaan suhteeseen. Eikä sen ole pakko olla avioliitto.