Miltä lapsen / lapsien kasvaminen tuntuu? Koetko iloa vai haikeutta?

Huokaisen helpotuksesta!

Haikailen. Usein sanotaan, että vauva-aika on raskasta, mutta se aika menee niin silmänräpäyksessä ohi, kun sitä tekemistä siinä on, niin tajuaa, että ei osannut ottaa iloa irti täysillä. Eläkää hetkessä, ja ottakaa kaikki irti siitä vauva- ja pikkulapsiajasta.

Aika lailla neutraali tunne siitä, että näinhän se kuuluu mennä, mutta joskus vaikka vanhoja valokuvia katsoessa toki hetkittäistä haikeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Haikailen. Usein sanotaan, että vauva-aika on raskasta, mutta se aika menee niin silmänräpäyksessä ohi, kun sitä tekemistä siinä on, niin tajuaa, että ei osannut ottaa iloa irti täysillä. Eläkää hetkessä, ja ottakaa kaikki irti siitä vauva- ja pikkulapsiajasta.

Miten se täysillä ilon irti ottaminen tapahtuu? 

Minulla on toukokuussa 3v täyttävä lapsi. Iloitsen hänen jokaisesta uudesta taidostaan ja samaan aikaan haikeudella hyvästelen edellisen. Jokainen yö kun hän kömpii viereeni, makaan tovin hereillä vain nauttien hänen läheisyydestään ja unen äänistä. Pieneksi käyneitä vaatteita välillä kyynel silmässä pakkaan pois.

Tänään kävimme metsäretkellä ja paistoimme perään lettuja pihalla. Nautin hänen iloisesta riemustaan ja yritin painaa jokaisen minuutin syvälle sieluuni, en takuulla ehdi elämässäni saamaan kyllin monta tällaista hetkeä kun hän on näin pienestä vielä riemuissaan. 

Askarteluja ja piirustuksia säilön huolella muovikoteloon ja näen jo nykyisistä töistä mitä vauhtia piirtämisen taitokin on kehittynyt.

Nämä elämäni arvokkaimmat vuodet aijon nauttia jokaista hetkeä myöden. Olen onnekas kun voin olla osa-aikaisesti kotona aina siihen asti kun hän täyttää 6v. Varmasti nautin myöhemmistäkin vuosista, mutta mitään en halua menettää tältä ajalta jossa hän vielä suuresti haluaa viettää aikaa kanssani.

Terveisin 8 vuotta lasta yrittänyt äiti

Kyllä helpotus on päällimmäisenä.

Helpotus ilman muuta. Koko ajan vaan paranee kaikki mitä voi lasten kanssa tehdä ja kokea. Ihanaa nähdä millaisia persoonia heistä on kehittynyt mielipiteineen. Lapset nyt 10, 13 ja 16.

Upp

Nosto

Murrosikäisen kohdalla sitä toivoisi, että kasvaisi nopeasti ja saisi pian järkeä ja itsesuojeluvaistoa.

Haikeutta, helpotusta, onnellisuutta, näin se vaan kuuluu mennä -tunnetta. Kaikkea näitä.

Vierailija kirjoitti:

Murrosikäisen kohdalla sitä toivoisi, että kasvaisi nopeasti ja saisi pian järkeä ja itsesuojeluvaistoa.

Kyllä. Tuo oli ehdottomasti vaikein vaihe.

Olen aina ihmetellyt, miten otetaan "kaikki irti" jostain tilanteesta. Mitä silloin tehdään?