Lue keskustelun säännöt.
Pelkään läheisyyttä, seurustelusta ei tule mitään
10.03.2024 |
Olen kohta 24v nainen. Minulla on mieleinen työpaikka, hyviä ystäviä ja liikunnallisia harrastuksia. Olen sosiaalinen ja luonteeltani ystävällinen eikä minulla ole ongelmia olla ihmisten kanssa tekemisissä yleisesti.
Asia kuitenkin muuttuu kun yritän saada aikaan seurustelusuhdetta. Vaikka kaikki tuntuisi hyvältä ja kemiat kohtaisivat, alan aina jossain vaiheessa panikoida läheisyyden kanssa ja sitten jo seuraavaksi valmistautua keksimään syytä, miksi suhteella ei ole tulevaisuutta ja se on pakko lopettaa. Asetan mielessäni toisen päähän ajatuksia, vaikka ne ovat luultavasti vain oman mielikuvitukseni tuotetta eivätkä todellakaan näy hänen käytöksessään. Siis sen tyyppisiä, että minua halutaan vain käyttää hyödyksi tai että mies vain teeskentelee tunteensa eikä todellisuudessa välitä minusta yhtään. Luonnollisestikin näitä tuntemuksia on mahdoton ottaa yhdessä esille keskusteluun, kun antaisin itsestäni aivan sekopäisen kuvan.
Tämä kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen ja välillä mietin, etten halua edes yrittää seurustella. Sitten kuitenkin päädyn taas yrittämään ja kokemaan saman kuin aina ennenkin. Onko kukaan kokenut samaa ja onko tilanteeseen tullut helpotusta, esim. tietynlaisen kumppanin kanssa? Vai onko tässä jonkun terapian paikka?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ne yritykset kestävät?
Pisimmillään vähän yli kuukauden. Viimeksi enää neljä kertaa tavattiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko harrastanut seksiä ollenkaan? Onko jotain traumoja sen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Ootko harrastanut seksiä ollenkaan? Onko jotain traumoja sen suhteen?
Ei ole sellaisia traumoja että ainakaan niitä tunnistaisin. Kahden kumppanin kanssa on edetty seksiin, mutta se ei muuttanut tuntemuksiani mitenkään.
Ap
Tuskin on kiinni kumppanista, luultavasti oma ongelmasi. Kuulostaa pakkoajatuksilta.
Ei ole mikään pakko seurustella, jos ei halua. Jos olet onnellisempi yksin, miksi sinun pitäisi väkisin olla jonkun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Asetan mielessäni toisen päähän ajatuksia, vaikka ne ovat luultavasti vain oman mielikuvitukseni tuotetta eivätkä todellakaan näy hänen käytöksessään. Siis sen tyyppisiä, että minua halutaan vain käyttää hyödyksi tai että mies vain teeskentelee tunteensa eikä todellisuudessa välitä minusta yhtään."
Vaikuttaa sille että podet hylkäämisen pelosta. Sinua pelottaa heittäytyä ja asettaa itsesi alttiiksi koska pelkäät että tulet satutetuksi?
Onko sinulla torjutuksi tulemisen kokemuksia lapsuudessa?
Näitä asioita voi työstää yksinkin, mutta niistä on vaikea päästä eroon ilman apua. Kannattaisi hakeutua keskusteluterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on aina ollut vaikea luottaa siihen että se toinen oikeesti tykkäisi musta. Hylätyksitulemisen pelkoa. Koska jos luottaa, voi sattua hyvin kipeästi jos toinen ei olekaan rehellinen. Eipä siihen auta kuin uskaltaa luottaa ja katsoa miten käy. Terapia varmaan toisi avun sullekin.
Itse kokeilisin keskustella asiasta kumppanin kanssa - silläkin uhalla, että antaisin itsestäni sekopäisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko seurustella, jos ei halua. Jos olet onnellisempi yksin, miksi sinun pitäisi väkisin olla jonkun kanssa?
Tuntuu, että yksin ollessa elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Silloin ei ole häiritsemässä tämmöiset tunnemykkyrät ja on helpompi uskoa, ettei minussa ehkä sittenkään ole mitään vikaa. Kunnes ne sitten taas ilmaantuvat. Tiedän, että kuulostaa ihan järjettömältä ja olen koittanut monet kerrat saada itseäni jotenkin järkiintymään, mutta ehkä se ei ilman ammattiapua onnistu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Asetan mielessäni toisen päähän ajatuksia, vaikka ne ovat luultavasti vain oman mielikuvitukseni tuotetta eivätkä todellakaan näy hänen käytöksessään. Siis sen tyyppisiä, että minua halutaan vain käyttää hyödyksi tai että mies vain teeskentelee tunteensa eikä todellisuudessa välitä minusta yhtään."
Vaikuttaa sille että podet hylkäämisen pelosta. Sinua pelottaa heittäytyä ja asettaa itsesi alttiiksi koska pelkäät että tulet satutetuksi?
Onko sinulla torjutuksi tulemisen kokemuksia lapsuudessa?
Näitä asioita voi työstää yksinkin, mutta niistä on vaikea päästä eroon ilman apua. Kannattaisi hakeutua keskusteluterapiaan.
Olen kahdessta lapsesta vanhempi ja ehkä aika ison ikäeron vuoksi minusta joskus tuntui, että siskoani huomioitiin minua enemmän. Siis silloinkin kun olisin itse todella kaivannut tukea ja välittämistä. Olin vain aina huono avautumaan näistä tuntemuksista. En silti sanoisi, että koin sitä torjumisena varsinaisesti tai että siitä olisi seurannut traumaa tms. Eli enemmän selllaista normaalia sisaruskateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on aina ollut vaikea luottaa siihen että se toinen oikeesti tykkäisi musta. Hylätyksitulemisen pelkoa. Koska jos luottaa, voi sattua hyvin kipeästi jos toinen ei olekaan rehellinen. Eipä siihen auta kuin uskaltaa luottaa ja katsoa miten käy. Terapia varmaan toisi avun sullekin.
Kiitos tsempistä! Onko sinun kohdallasi aika tai terapia tai jokin tuonut ongelmaan ratkaisun?
Ap
Olet tyypiltäsi avoidant attachment. Kannattaa katsoa vaikka videoita aiheeseen liittyen. Mutta välttelemällä asiaa aiheutat vain sydänsuruja, älä siis tapaile enää ennen kuin olet käsitellyt asiaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kokeilisin keskustella asiasta kumppanin kanssa - silläkin uhalla, että antaisin itsestäni sekopäisen kuvan.
Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta en vain saa suutani auki. Joskus päätin, että puhun asiasta jo ensi tapaamisella, mutta sitten päätin siirtää sen seuraavaan kertaan. Ja seuraavalla taas seuraavaan... pitäisi varmaan ajatella, että kun yritys on joka tapauksessa tuomittu tuhoon, niin puhuminen ei sitä enempää ainakaan voi pilata.
Vierailija kirjoitti:
Olet tyypiltäsi avoidant attachment. Kannattaa katsoa vaikka videoita aiheeseen liittyen. Mutta välttelemällä asiaa aiheutat vain sydänsuruja, älä siis tapaile enää ennen kuin olet käsitellyt asiaa itse.
Olen tämänkin tiedostanut ja tuntenut siitä myös todella pahaa omaatuntoa. Neuvosi on varmasti ihan aiheellinen.
Ap
Haluatko ylipäänsä seksiä toisen ihmisen kanssa? Katso esimerkiksi aseksuaalisuus
Olisko voimakas hylätyksi tulemisen pelko, jota projisoit toiseen.
Tuosta selviää nimenomaan kommunikoimalla toiselle kaikki ne sekopäiset ajatukset, ja lisäksi jokin terapia voisi auttaa, jotta opit ottamaan vastuun noista omista peloista ja ymmärtämään niitä ja olemaan itselle myötätuntoinen niiden suhteen.
Samoja fiiliksiä nuorena. Ajattelin, että seksi jollain tapaa pilaa rakkauden, eivätkä suhteet edenneet. Osoittauduin aseksuaaliksi.
Juu olen tuollaisia naisia tavannut. Itse sitten vetäydyn kun tajuan ettei nainen pidä läheisyydestä.
Kauanko ne yritykset kestävät?