Pelkään läheisyyttä, seurustelusta ei tule mitään

Olen kohta 24v nainen. Minulla on mieleinen työpaikka, hyviä ystäviä ja liikunnallisia harrastuksia. Olen sosiaalinen ja luonteeltani ystävällinen eikä minulla ole ongelmia olla ihmisten kanssa tekemisissä yleisesti.

Asia kuitenkin muuttuu kun yritän saada aikaan seurustelusuhdetta. Vaikka kaikki tuntuisi hyvältä ja kemiat kohtaisivat, alan aina jossain vaiheessa panikoida läheisyyden kanssa ja sitten jo seuraavaksi valmistautua keksimään syytä, miksi suhteella ei ole tulevaisuutta ja se on pakko lopettaa. Asetan mielessäni toisen päähän ajatuksia, vaikka ne ovat luultavasti vain oman mielikuvitukseni tuotetta eivätkä todellakaan näy hänen käytöksessään. Siis sen tyyppisiä, että minua halutaan vain käyttää hyödyksi tai että mies vain teeskentelee tunteensa eikä todellisuudessa välitä minusta yhtään. Luonnollisestikin näitä tuntemuksia on mahdoton ottaa yhdessä esille keskusteluun, kun antaisin itsestäni aivan sekopäisen kuvan.

Tämä kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen ja välillä mietin, etten halua edes yrittää seurustella. Sitten kuitenkin päädyn taas yrittämään ja kokemaan saman kuin aina ennenkin. Onko kukaan kokenut samaa ja onko tilanteeseen tullut helpotusta, esim. tietynlaisen kumppanin kanssa? Vai onko tässä jonkun terapian paikka?