Te, jotka ette antaisi kuolleen lapsenne elimia luovutukseen, ottaisitteko kuitenkin toisen kuolleen lapsen elimen vastaan, jos lapsenne sita tarvisi?

koska elinten luovutus kuolleelta ihmiselta, olipa se sitten lapsi tai aikuinen, ei muuta yhtaan mitaan taman ihmisen elamaan liittyvaa, koska elama on jo paattynyt. Totta kai tuntuu ihan kauhealta ajatella etta ruumista leikellaan, mutta ei se nyt ole kovin ihana ajatus sekaan etta ruumis kuitenkin kohta tyonnetaan uuniin palamaan, tai haudataan maan alle ja miten se siella matanee. Inhottavia ajatuksia mutta valitettava totuus.



Munasolujen luovutus tai Afrikkaan meno hyvantekevaisyytta harjoittamaan, vaikuttavat taman ihmisen elamaan ihan konkreettisesti. Ja eiko siittioiden luovuttajille juuri tullut uusi laki, etta kun luovutuksen tuloksena syntynyt lapsi tayttaa 18, hanella on oikeus saada ' isansa' henkilotiedot ja ottaa yhteytta. Ainakin taalla Englannissa tuli tama laki askettain, ja kuten oli ennustettukin, spermasta on nyt huutava puute. Kuinka moni mies olisi valmis sitten kaannyttamaan lapsen ovelta jos han esim. nayttaa aivan isaltaan, ja varsinkin jos hanella on asiat jotenkin huonosti, ei vaikkapa ole kotia, rahaa, tms.



Taalla Englannissa kuoli viime vuonna 300 ihmista munuaisjonoon. Tuhansia terveita munuaisia haudattiin tai poltettiin koska ihmiset eivat luovuttaneet elimiaan. Aivan jarkyttavaa niille jotka joutuvat odottamaan jonossa todella sairaina, etta saako luovutuselimen vai kuoleeko jonoon. Taalla lisaksi laki on niin tyhma aikuisten kohdalla, etta vaikka jollain ihmisella olisi luovutustestamentti, omaiset saavat kuitenkin kumota sen kuoleman jalkeen. Mulla on itsellani luovutustestamentti, ja lasten olen antanut paattaa itse. Kaksi vanhinta tayttivat heti kortin ilman sen kummempia keskusteluja, nuorimman (12v) kanssa ei ole tasta viela puhuttu mutta jos hanelle jotain sattuisi, toivon todella etta minulla olisi voimia suostua luovutukseen.