Mitä tapahtuu jos ei hae heti lukion jälkeen yhteishaussa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ensimmäiseksi kannattaisi unohtaa se ajatus väärästä valinnasta. Sitä kun ei opiskellessa välttämättä edes huomaa, tai se voi olla silloin sopiva mutta kymmenen vuotta työelämässä saa hakemaan uusia tuulia. Hyvin suuri osa omista opiskelukavereistani on vähitellen hakeutunut oikeastaan ihan eri alan hommiin, moni opiskellut vielä uuden tutkinnonkin. Yksi jopa opiskeli lääkäriksi vielä 30 täytettyään

Minkä tahansa aineen opinnot auttavat sinua enemmän kuin vuosi kaupan kassalla. Ei se suuri viisaus mistään päällesi laskeudu tuon vuoden aikana. Itselläni alkaa olla 50 mittarissa ja taas mietin mikä minusta tulee isona. Eläkkeelle jääneiden työkavereideni mukaan tämä loppuu eläkkeelle jääntiin.

Mutta se vuosi kaupan kassalla voi kummasti auttaa rahoittamaan myöhemmät opinnot :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et vielä tiedä, niin sitä odotellessa voit opiskella jotain toisella asteella. 

En ole ap, mutta tämäkin on minusta vähän hassu ajattelumalli. Että mennään vähän niin kuin säilytykseen toiselle asteelle opiskelemaan "jotain". Sitten ei ehkä kuitenkaan valmistuta sieltä ja tuhlataan yhteiskunnan resursseja.

No kannattaa miettiä ala, joka vähän edes kiinnostaa. Jos ei kahta vuotta selviä amiksessa, niin kannattaa miettiä omaa asennetta. Siinä ehtii myös ajatella, että mikä on se oma ala jos se valittu ei täysin nappaakaan.

Ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta. Kunhan ei kotiin makaamaan jää, niin kaikki vie omalla tavallaan elämässä eteenpäin ja auttaa hahmottamaan tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan täytyy keväällä kirjoittavan hakea korkeakouluun tai ammattilliseen koulutukseen. Toki voi taktikoida ettei pääse hakemaansa paikkaan.

Et vastannut kysymykseen, mitä tapahtuu jos ei hae. Jos on hyvät paperit, on on vaara että jopa pääsee.

Totta ja muutenkin vastaukseni oli liian kärkäs. Lähinnä vain sen takia, kun edelleenkin on ihmisiä, jotka ei tiedä hakuvelvoitteesta. Tämä ei toki koskenut ap.tä. Pakkohan yli 18 v ei ole hakea minnekään, kun oppivelvollisuus on ohi. Tässä siis parempi vastaus: Jos rikkoo hakuvelvoitteen, niin menettää oikeuden työmarkkinatukeen. Jos ottaa paikan vastaan mitä ei halua, niin menettää ensikertalaisuuden. 

Opiskele laikkariksi. Saat paperit joilla pääsee aina tulevaisuudessa töihin ja myöhemmin opiskelet mikä kiinnostaa 

Ensikertalaisuutensa menettää vasta jos otat jonkun paikan vastaan. Laita yhteishakuun lääkikset, niin et varmasti pääse sisään, mutta saat työmarkkinatukea kosta olet hakenut.

Ensikertalaisuutta ei menetä kun HAKEE, vaan kun VASTAANOTTAA

Jos et halua vielä valita alaasi, feikkihae. 

Siis hae 2 sellaiseen paikkaan, mihin et takuulla pääse. Lapseni opinto-ohjaaja sanoi, että kukaan hänen tietämänsä ei ole pääsyt vahingossa oikikseen tai lääkikseen. 

Järkyttävä ahdistus tuo ensikertalaisuuskiintiö. Se pitää poistaa. Ahdistaa nuorta. 

Jos sulla on niin hyvät paperit, että pääset vahingossa lääkikseen, niin sä et ole riippuvainen ensikertalaisuuspisteistä.

Toimeentulotukea saat hakemalla, vaikka asuisit vanhemmillasi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ensimmäiseksi kannattaisi unohtaa se ajatus väärästä valinnasta. Sitä kun ei opiskellessa välttämättä edes huomaa, tai se voi olla silloin sopiva mutta kymmenen vuotta työelämässä saa hakemaan uusia tuulia. Hyvin suuri osa omista opiskelukavereistani on vähitellen hakeutunut oikeastaan ihan eri alan hommiin, moni opiskellut vielä uuden tutkinnonkin. Yksi jopa opiskeli lääkäriksi vielä 30 täytettyään

Minkä tahansa aineen opinnot auttavat sinua enemmän kuin vuosi kaupan kassalla. Ei se suuri viisaus mistään päällesi laskeudu tuon vuoden aikana. Itselläni alkaa olla 50 mittarissa ja taas mietin mikä minusta tulee isona. Eläkkeelle jääneiden työkavereideni mukaan tämä loppuu eläkkeelle jääntiin.

Nykyään on ensikertalaisuuskiintiö. Jos vaihtaa alaa, on paljon vaikeampi päästä sisään siihen toiseen opintoon, jos on aloittanut siinä ekassa. 

Mun nuoruudessa lähes kaikki, jotka ei keksinyt alaa tai ei päässeet heti, meni kauppaopistoon lukion jälkeen. (Paitsi lääkikseen haluavat meni lukemaan kemiaa tai fysiikkaa)

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi aikuisia ihmisiä, kuitenkin nuoria vielä, käsketään tällä tavoin pakkohakemaan koulutuksiin. Sitten tulee varmasti keskeyttämisiä jos nopeasti on vaan tehty päätö, eikä ole ehtinyt kirjoitusten lomassa perehtyä kunnolla vaihtoehtoihin.

Siksi etteivät jää vanhempien nurkkiin makaamaan ja syrjäydy. Kouluun ei ole pakko hakea, mutta sitten mennään töihin ja tehdään elämällä jotain. 

Nuorten pahoinvoinnista puhutaan paljon. 

Yksi tärkeä syy pahoinvoinnille on se, että jännittää liikaa hakea minnekään, kun on tuo ensikertalaisuuskiintiö. 

Oma lapseni pitää jo kolmatta välivuotta. Ei tämä ole hänelle hyväksi. 

Menisi jonnekin opiskelemaan, mutta ei ole varma alasta, joten ei uskalla. (On hekä kiinnostunut aineenopettajuudesta tai sosiaalityöstä, mutta ei ole varma.)

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään tapahdu. Hae töitä ja vietä välivuosi töitä tehden. Ei ole mitään pakkoa hakea heti opiskelemaan. Kovin monta välivuotta ei kuitenkaan kannata viettää, koska monella jää silloin tutkinto hankkimatta. 1-2 välivuotta on ihan OK. 

 

Välivuosi kannattaa käyttää hyödyksi. Hanki työkokemusta, matkustele, etsi omaa alaa vaikka avoimen ylipiston tai avoimen AMK:n kursseja kokeilemalla. Jos mahdollista, niin kannattaa myös harkita, voisitko muuttaa pois lapsuuskodista ja alkaa oikeasti itsenäistyä. Välivuotta ei kannata käyttää siihen, että pitkittää lapsuuttaan jäämällä äidin ja isän helmoihin pyörimään vailla mitään järkevää tekemistä. 

 

Jos ei saa töitä eikä vanhemmilla ole varaa elättää, nuo matkustelut ja avoimen kurssit jää haaveeksi. Aikanaan itse pakollisilla välivuosilla olisin halunnut lähteä ulkomaille vapaaehtoistyöntekijäksi. Sekin jäi haaveeksi kun olisi pitänyt maksella sitä sun tätä kulua ennen lähtöä eikä ollut rahaa niihin.

 

Hallituksen päätösten takia itsenäistyminen ja omaan kotiin muuttaminenkaan ei välttämättä onnistu, kun ei ole varaa ruokaan vuokran jälkeen.